Maajoukkueleiri Woikoskella

Heippaditei.

Viime viikonloppuna leireilimme Ypäjän sijasta Woikoskella, Wh Gårdissa. Treenejä vetämässä oli maajoukkuevalmentajamme lisäksi kaksi muuta valmentajaa, joista toinen painotti vikeltäjille ilmaisua,  toinen seurasi juoksuttajien tekemisiä.

Puitteet olivat mahtavat, eikä tiloista voi millään tasolla valittaa. Oli lähes ylellinen olo, kun huoneesta mahtavan sängyn lisäksi löytyi kunnollinen suihku kaikkine saippuoineen, kylpytakki ja jääkaappi. Talli oli älyttömän siisti ja hieno, samoin maneesi. Ravintolan vieressä oli myös ranta ja sauna. Ja kaikki tämä oli parin minuutin kävelymatkan sisällä!

Kaikki työntekijät olivat supermukavia ja palvelu pelasi. Kyseltiin milloin lämpötilan sopivuutta ja milloin sitä, että oltiinhan muistettu mennä syömään. Aika ihanaa!

Kaikki pääsivät itse treenaamaan haluamiaan osia vapaaohjelmistaan/teknisistään, joita sitten hiottiin läpi viikonlopun. Omat ongelmani keskittyivät lähinnä siihen tekniseen ja noh - niitä ongelmia riitti sitten sen vapaaohjelmankin edestä. Nyt kuitenkin ollaan paremmassa jamassa kuin ennen leiriä, joten kaikki hyvin.

Edelleen yksi suurimmista ongelmistani on kiire - se hektisyys siellä hevosen selässä. Maajoukkuekoutsimme aina sanoo, että saan hänet stressaantumaan liikkuessani niin kamalan nopeasti. Se on asia, josta olen kuullut oikeastaan niin kauan, kun olen tavoitteellisesti treenannut: että pitäisi rauhottua. Se vaan tuntuu olevan aika vaikeata, varsinkin, jos siitä ei kukaan muistuta joka ikisessä treenissä. Ehkä mä vielä joskus voin oppia vikeltämään rauhallisesti ja smoothisti?

Opin kuitenkin taas paljon muita juttuja leirin aikana. Nyt pitäisi vaan muistaa nämä vinkit ja työstää niitä. Opin hyviä tekniikoita omassa treenissä. Opin omista valmennettavistani heidän treenejään seuraamalla. Opin juoksutustekniikkaa juoksutusvalmentajamme opissa.

Olen iloinen siitä, että sain taas vähän uusia näkökulmia ohjelmiini ja sain taas pienen tönäisyn oikeaa treeniä kohti. Töitä on nimittäin tehtävä aika sikana, että kolmessa viikossa ollaan kisakunnossa. Onnistuin muutamissa liikkeissä kuitenkin leirillä paremmin kuin olin itse ajatellut, eikä tilanne välttämättä ole niin paha *koputtaa puuta*. Parit siirtymiset ovat vähän enemmän kuin hakusessa vielä, mutta eiköhän nekin toistoilla kuntoon saada.

Olin myös iloinen juoksutusvalmennuksestani, koska Dooris kulki ajoittain tosi kivasti. Myös omat tyttöni menivät jälleen todella hienosti.

Konkreettisia muistutuksia itselleni:

1. Käyttäydy kiitos. Tiedät kyllä mitä tämä koskee.

2. Muista hidastaa. Mitä ikinä oletkaan tekemässä, tee se hitaammin. Sitkeämmin.

3. Teknisen needlessä kädet lähemmäs, kuperkeikassa sormet ja jalat yhteen, katse alas, niska patjaan ja jalat nopeasti alas (oikeasti siis kiinni vyöhön). Ei käsiä kahvoihin käynnissä. Takanojassa hartioita vyön yli, hypyssä kädet paikoillaan. Opettele seisomaan. Tai joustamaan.

4. Kyyrissä painotus sujuvuuteen, aksentit pitää näkyä ilmaisussa.

5. Juoksuttaessa koko ajan hevonen ''hereillä'' erilaisten harjotteiden avulla (temmon vaihtelut joka askellajissa, 10 + 10 askelta, ympyrän koon vaihtelu jne.)

6. Voisit ehkä opetella käsittelemään sitä juoksutusliinaa.

7) Kaikki kyllä onnistuu, kunhan itse uskot niin. 

Mites teillä menee? Löytyykö sieltä vielä uskoa itseensä? :)