keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Minkälaiset postaukset ovat kommenttien arvoisia?

Moi,

tämä kysymys on pyörinyt päässäni (ja ilmeisen monen muunkin bloggaajan) kuin jumiintunut levy jo pidemmän aikaa. Mikä saa ihmisen uhraamaan sen puoli minuuttia elämästään kommenttiin, sanoihin tai lauseisiin, jotka häviävät bittiavaruuteen?
... Vai häviävätkö sittenkään? Eivät. Ne kertovat bloggaajalle, että jotain on tehty oikein... tai vastaavasti jossain on parannettavaa. Ne voivat saada hymyn huulille pitkäksikin aikaa, jopa pelastaa koko päivän. Kommenttien avulla kirjoittaja pääsee vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa, eikä ole vain lasikuution sisällä elävä eläin jota pällistellään. Henkilökohtaisesti mulle on tärkeää tietää, miten teillä siellä menee ja mitä mieltä muut ovat mun aiheista.

Herättääkö nää mun postaukset mitään ajatuksia kessään? Tuntuu turhauttavalta ja turhalta 'tehdä turhaa työtä'. Vaikka kuinka haluaisin sanoa, että mä kirjoitan vain itseäni varten, niin en voi sitä tehdä. Mä kirjoitan myös teitä varten. Mä yritän täyttää toiveita postausten suhteen ja suunnitella välillä erikoisempia aiheita, joita olisi mielenkiintoista lukea. Mä näen paljon vaivaa esimerkiksi videoiden tai kuvien eteen, mutta välillä tuntuu kun ne olisivat samantekeviä. Tuntuu, ettei kukaan niitä kuitenkaan katso.

Olen miettinyt, että onko kyse eniten kirjurista, blogista, postauksen aiheesta vai lukijasta? Mikä saa kenetkään kommentoimaan mitään ikinä?

Mä haluaisin kysyä teiltä, että millainen postaus on kommenttien arvoinen?

Tai mikä tekee blogista lukemisen arvoisen?

Mä haluaisin kiittää kaikkia, jotka käyttävät sen puoli minuuttia ja tekevät päivän hyvän teon.

lauantai 23. toukokuuta 2015

urheiluhistoriani: pikkuhaba

Kesä ja kärpäset.

Paitsi ettei ole kesää - tai niitä kärpäsiä.

Koeviikkoa taas eletään ja vielä kolme koetta tulisi kestää, minkä jälkeen olen vapaa... lähtemään kohti Tanskaa. Tanskan jälkeen teen töitä, ajelen autokortin seuraavaa vaihetta, käväisen Lahden kisoissa, esiintymässä Finnderbyssä ja Yle tulee kuvaamaan mun treenaamista jotakin sarjaa varten?(...apua). Heinäkuun taitteessa palaan Tanskaan treenileirille, mistä jatkan PM-kisoihin Ruotsiin... minkä jälkeen pyörähdän kotona ja toivottavasti lähden Saksaan. Siinä mun kesä oikeastaan pähkinänkuoressa.

Postauksen tavoitteena ei kuitenkaan ollut kurkkia tulevaan, vaan kelailla aikaa hieman taakse päin. Moni on varmaan käynyt kurkkaamassa blogini 'vikellyshistorointia'-välilehden, joten se historia on jo tuttua. Olen kuitenkin tehnyt pienen elämäni aikana muitakin urheilujuttuja. Postauksen pääaiheeksi päätyi koko harrastushistoriani; eli kaikki urheilulajit, joita olen harrastanut. Miten mikäkin laji on auttanut minua kehittämään itseäni? Miksi harrastin kyseisiä lajeja - ja toisaalta, mikä sai minut lopettamaan? Vastauksia alempana!


Ratsastus 04-13

-09; kun kaikki ei mennyt aina ihan putkeen :D
2010
2011, Heppahovi


Ratsastus oli ensimmäinen harrastuksistani. Kuten monet lapset, minäkin halusin kokeilla harrastusta, jota kaverinikin harrastivat. Silloisen parhaan ystäväni ansiosta tutustuin hevosiin ja opin hieman ehkä ymmärtämään niiden toimintaa ja ajatusmaailmaa. Tallielämä opetti minulle, ettei mikään tule ilmaiseksi, eikä liian tarkka (se pinttynyt tallin haju kaikissa vaatteissa..) kannata yrittää olla. Hevoset opettivat minulle kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Lisäksi sain tallilta hurjasti ystäviä ja vieläkin lämmöllä muistelen 'Kerran Kauhukersoja', kuten itseämme nimitimme. Hengasimme tallilla, kuvailimme ja teimme jäätävän hauskoja tallivideoita aikana, jolloin kaikki tämä vloggaus/bloggaus oli vielä lapsenkengissä.

2012, Einola
2012
2012, rakkain kisaponi <3

Futis 05-10

Toisella luokalla aloitin jalkapallon isoveljieni innoittamana. Jalkapallo oli hauska joukkuelaji, missä halutessaan pääsi kehittymään nopeasti. Jalkapallon myötä sain kestävyyskuntoa, räjähtyvyyttä ja opin tekemään nopeita päätöksiä. En koskaan pitänyt pallon käsittelystä sinänsä, vaan tykkäsin enemmän veto- ja peliharjoituksista, joissa sain käyttää fyysisiä ominaisuuksiani. Futiksen kautta pääsin myös sisälle kunto- ja taitotesteihin ja ajatukseen itsensä kehittämisestä. Oli hienoa pystyä parantamaan omia suorituksiaan. 

Mitä muuta laji antoi minulle? Unohtamattomia pelejä, treeni- ja turnausreissuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehityin nopeasti niin fyysisiltä kuin taidollisilta ominaisuuksiltani ja oli hienoa oppia koko ajan enemmän ja enemmän. Oli hienoa oppia taistelemaan.

Olen iloinen, että pelasin futista, koska sen myötä sain myös tietynlaista pelisilmää, jonka avulla kaikenlaiset joukkuepelit voi tavallaan niputtaa yhteen; jos osaat yhtä, osaat tavallaan kaikkia.
Salee voitin ton(kin) tilanteen
Vissiinki oli ohjelmassa venyttelyä... 
Mä olin joskus hyvin pieni ja söpö.
Nii siis mainitsinko jo et olin pieni? ...Toi kokoero :DD

Voimisteluni,  tv 05-09 & 12-14 ja jv 09-11

Telinevoimistelun aloitin samoihin aikoihin jalkapallon kanssa - saman kaverini innoittamana, jonka kautta keksin ratsastuksen. Kaikki ystäväni tekemä akrobatia oli niin hienon näköistä, minäkin halusin oppia!


En todellakaan ollut alussa lahjakas minkään aloittamani lajin kanssa. Minä vain tykkäsin liikkua ja tein kaikki saamani harjoitteet täysillä, koska halusin oppia ja tulla paremmaksi. Telinevoimistelun kautta sain kehonhallintaa ja opin akrobatiaa. Telinevoimistelussa pääsin myös kilparyhmään, jossa kuitenkin lopetin (09), koska en pitänyt siitä että kaikki muut ryhmäläiseni olivat '98... Heh. Telinevoimisteluni loppui ensimmäisen kerran, koska ryhmäni ei tarjonnut janoamaani haastetta, eikä kilparyhmä soveltunut minulle. 

Koska telinevoimistelu uhkasi loppua, halusin tilalle jotain muuta ihmeteltävää. Kun olin viidennellä luokalla, löysi äitini netistä maininnan uudesta joukkuevoimisteluryhmästä. Sinnehän minäkin lopulta päädyin. Löysin uuden innon erilaista voimistelua kohtaan ja jopa tämä rautakanki oppi venymään. Joukkuevoimistelu opetti minulle hurjan paljon erilaisia asioita. Teimme paljon rankkoja treenejä, joten opin mitä treeni voi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Monipuolisten treenien myötä kehityimme notkeuden lisäksi ponnistusvoimassa, vartalonhallinnassa ja esiintymisessä. (Hieman hymyilyttää vieläkin se, millaiseksi muut jumpparit mua kuvasivat: ''hyvä pomppu'', ''sul on HABAA'', ''pikkuhaba'', ''habakas'', ''HABA'', ''hyvä mies''....jne :D:D)

Domit -08?
Dodot -10
Dodot -11
Joukkuevoimistelu opetti minut hymyilemään tavalla, jolla hymyilen tänäkin päivänä.
Tämän ihanan (välillä kamalan) lajin myötä sain jälleen paljon hyviä ystäviä ja mahtavia kokemuksia - oli kyse sitten kisareissuista tai normaaleista treeneistä. Joukkuevoimistelun lopetin, koska halusin panostaa vikellykseen ja tiesin, etten voi revetä liian moneen paikkaan yhtä aikaa. Koska joukkuevoimistelua ei voi vain 'harrastella'. Huoh. Vieläkin ikävä.

Jv:n lopetuksen jälkeen, v.2012 palasin telinevoimistelun pariin, harrasteryhmään, jossa oli suurinpiirtein samanikäisiä tyttöjä. Oli hauska muistella ja terästää vanhoja muistikuvia liikkeistä, joita oli harjoitellut viimeksi vuosia takaperin. Sain tuolta(kin) pari hyvää ystävää, joihin yhteydenpito pysyy edelleen - vaikkakin hieman harvakseltaan. Toivottavasti kesällä aikataulumme eivät mene päällekkäin ja ehtisimme vaikka uusia viimekesäisen suppausreissun auringonlaskussa!

Vikellys 2010-->
Tästä tiedättekin jo kaiken oleellisen :)
no words needed

Kuntosali/Ryhmäliikuntatunnit 2012-->
Aloitin saliurani spinningistä ja ryhmäliikunnasta, minkä jälkeen jäin tekemään omia venytyksiä pieneen saliin. Myöhemmin kuvioihin tuli kuntosali, ja v. 2013 sain ensimmäisen saliohjelmani. Sali toi elämääni katsauksen siitä, mihin voi päästä omalla treenillä. On paljon mahdollisuuksia kiinteyttää tai lisätä lihasmassaansa, jos vain suunnilleen tietää, mitä tehdä, missä ja mikä tärkeintä - miten. Ryhmäliikuntaa kohtaan minulla on todella ristiriitaisia fiiliksiä, koska olen ollut todella hyvillä ja todella huonoilla tunneilla. Parhaimmillaan se puristaa sinusta enemmän mehuja, kuin itse edes tiedostat ja huonoimmillaan - noh - se ei tunnu oikein miltään.
Viime kesää

Tanssi 2014-->
Tanssiin lasken itse tanssillisen voimistelun, sekä tanssin aamuvalmennuksemme. Viimeiseksi mainittu opetti minulle enemmän kuin olisin voinut toivoa. Kävimme läpi erilaisia tanssilajeja, jazzista bollywoodiin. Monen eri opettajan johdosta sain paljon palautetta ja erilaisia näkökulmia omasta kehonkäytöstä, mikä on kultaakin kalliimpaa!

Tanssillinen voimistelu on hieman kuin joukkuevoimistelua - samat harkkasalit ja samoja liikkeitä, ei vaan ihan niin tosissaan. Kuinka ihana olikaan muistella vanhoja vartalosarjoja... Tanssillinen voimistelu on palauttanut mieleeni hyviä harjoitteita jv-ajoiltani ja antoi minulle kipinän kehittää taas liikkuvuuttani - niin staattista kuin aktiivistakin.

Kaiken tämän lisäksi kokeilin myös ala-asteella luistelua, uintia ja yleisurheilua. Kävin myös koulun liikuntakerhossa. Vanhempana kävin myös tankoilemassa, joka tarjosi taas uuden näkökulman akrobatiaan ja kropankäyttöön.

Summa summarum: Olen harrastanut vaikka mitä. Mikä laji se on ikinä ollutkaan, olen aina panostanut siihen täysillä. Nuorempana ihmeteltiin jalkapallon ja joukkuevoimistelun komboa, mutta minusta ne tukivat täysillä toisiaan. Olen sitä mieltä, että kaikki liikunta ja tekeminen tukee toista. Olen harrastanut monia mahtavia lajeja, enkä kyllä yhtään kokeilua kadu.

Jälkeenpäin voi miettiä, että onneksi uskalsin astua tuntemattomaan. Harrastuksilla on järjettömän suuri voima vaikuttaa. Ne vaikuttavat kehon lisäksi mieleen ja tunteisiin sekä itsetuntoon. Joten kiitos kaikille ihmisille, joilta olen saanut kipinän johonkin lajiin. Kiitos myös valmentajilleni ja treenikavereilleni. Ilman teitä en olisi tässä. 

Mikäli haluat päästä eteenpäin, on sinun uskallettava ottaa se askel. Kaikki se vie eteenpäin, kohti mahtavia kokemuksia, kehitystä ja uusia ystäviä. Mä lupaan sen.

Isot aplodit, mikäli jaksoit lukea koko tekstin! Nyt vielä muutama kysymys sinulle: 1) Onko tämmöinen historointi kiinnostavaa; eli kannattaako tämän tapaisia postauksia tehdä jatkossakin? 2) Mitä itse harrastat & mitä kyseinen harrastus on sinulle antanut? 3) Toiveita seuraavaan 'erikoisempaan' postaukseen? 4) Vielä jotain? Kysy!

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Mites meni Budapestin kisat 2015?

''Puhalla siihen pulloon'' ...




Hei kauniit! Palailin - ikävä kyllä - maanantaina Unkarista vuoden ekoista kunnon kisoista, enkä voi muuta kuin toistaa itseäni. Ihanat ihmiset, kaunis kesäinen Budapest ja kaikin puolin mahtava reissu saa hymyilemään vielä pitkään. 

Keskiviikko

Lähdimme iltakoneella kohti Budapestia, farkut jaloissa ja takit päällä tietenkin. Kentällä kaikki sujui ilman suurempia kommelluksia, samoin lentomme Unkariin. Unkarin päässä lämpötila oli kuitenkin hieman totuttua korkeampi ja saimme vaihtaa ylle shortsit ja kesäiset topit - ah, kuinka ihana tunne se olikaan. Taksi kuskaili meidät lähelle majoitustamme, mikä näytti ulkoa päin ... hylätyltä kololta - näin lievästi sanottuna. Kadulla oven vieressä makasi mm. kerjäläinen pahvilaatikkokotinsa kanssa... Sisään päästyämme saimme kuitenkin huokaista helpotuksesta. Vaikka kämppämme oli sellainen yksiön kokoinen pieni huusholli, oli se todella siisti - ja varustettu jopa wifillä! Eli kisamatkojen luksusta siis.
Torstai

Torstaina oli vuorossa eläinlääkärin tarkastus ja heppojen metsästys. Olin lievästi sanottuna paniikissa, enhän vielä tuossa vaiheessa tiennyt lainkaan hepastani. Katsoin aamulla yhden hepan treenit, iltapäivällä menin kokeilemaan toista. Kumpikaan ei kuitenkaan aivan vastannut odotuksiani - tai oikeastaan ongelmana oli erilaiset kamat, oli sitten kyse liian liukkaasta patjasta tai jäätävän mallisista kahvoista... Ne tuovat peliin kuitenkin aika paljon. 

Illalla pääsin kokeilemaan vielä yhtä unkarilaista heppaa, Cosmosta. Cosmos on - ja oli - iso, mutta ajattelin, etten ainakaan kokeilemalla häviä mitään. Onnekseni heppa oli ihana, todella tasainen ja helppo mennä. Seisomassa tuli sellainen flow-tunne, kuin olisi voinut leijua.

Perjantai

Kisat alkoivat. Ensimmäiset perikset menivät hieman jännittyneissä tunnelmissa, pikainen verkkamme kesti kymmenisen minuuttia, eikä juoksuttajani vaikuttanut lainkaan kiireiseltä. Vaikka verkka oli mitä oli, olisin voinut jättää kaiken turhan sähläämisen pois, olihan allani todella upea otus. 

Kävimme päivän mittaan syömässä viereisessä kauppakeskuksessa, (hassuahan tuossa kisapaikassa on sen sijainti: se on todella keskustassa), makasimme nurmikolla auringossa ja katselimme muiden suorituksia. Illemmalla jännitimme pisteitä ja todella leuka lattiassa katselin tuloksia: Pisteiksi sain 6.6 ja olin sijalla 5./18. 
Lauantai

Kyyripäivä. Suoritin oman vapaaohjelmani jo heti aamusta, mikä oli ehkä ihan hyvä. Budapestissa saattoi päivällä olla se +25 astetta, mikä on pienessä maneesissa täynnä juoksevia vikeltäjiä aika paljon... Ja suomalaiset hikoilivat paikallisessa saunassa kuin pienet possut. Mutta takaisin kyyriin; osa liikkeistä meni todella hyvin, osa ei niinkään. Ihmetystä aiheutti mm. seisonnat. Kuinka h'tin vaikeata on tehdä seisontasarjaa parin kymmenen metrin päässä verkasta? Ilmeisen vaikeaa. :D Flikki ja kässäri menivät kuitenkin hyvin, ottaen huomioon sen, etten ole flikkiäkään tehnyt sitten Oulun SM-kisojen. Viimeisenä mainittakoon, että toinen sennuikäinen ykkösluokan osallistuja voitti luokkansa ja saimme iloisena kuunnella Suomen kansallishymniä. 

Liinan palkintojenjaon jälkeen suuntasimme Gellert Hillille, joka on korkea nähtävyys (vuori) Pestin puolella. Yritimme epätoivoisesti saada otettua hienoa tiimiakrokuvaa, joka osoittautui yllättävän vaikeaksi. Loppujen lopuksi pääsimme kuitenkin vuoren huipulle asti, ja olihan siellä yhtä mahtavat näkymät kuin vuosi takaperinkin. Suosittelen!
Sunnuntai

Olin edellispäivän suoritusten jälkeen sijalla 3,, olinhan saanut kyyristä 7.1... Heh. Perikset tein taas aamulla, keskittyen ja paljon rauhallisemmin mielin kuin perjantaina. Suoritusten välissä taas hengailimme kesäsäässä ulkona ja nautimme olostamme, mikä kisamatka! Oli aivan käsittämätöntä miten paljon meillä oli vapaa-aikaa. Miten helppoa kaikki oli. Shoppincenteristä sai ruokaa ympäri päivän, asunto oli vajaan viiden minuutin matkan päässä, eikä lainaheppa tuottanut mitään ihmeellistä työtä tai tuskaa. Puolen päivän jälkeen oli vapaaohjelmien vuoro ja tiesin, että jos suoritan nyt hyvin, on minulla mahdollisuus saavuttaa mitalisija kansainvälisissä kisoissa! Pienet paineet ehkä auttoivat pitämään vireystilaa yllä, koska itse suoritus meni hyvin! Ei täydellisesti, mutta eihän sitä voi alkukaudesta odottaakkaan. Sain mielenrauhan ja hyvän mielen lisäksi hieman tyhjän olon. Taasko oli yhdet kisat kisattu?

Alkuillasta marssimme palkintojenjakoon odottavaisin mielin, ja HOPEAAHAN SIELTÄ TULI! (Loppupisteeni 6.8) Oi sitä ilon määrää, mikä varmasti loisti kasvoiltani. Oli hieno tunne seistä rivissä seitsemäntoista muun hyvän vikeltäjän kanssa leuka pystyssä, ylpeänä pisteistään. 

Kaikenkaikkiaan kisat olivat jälleen kerran hieno kokemus, kiitokset kaikille, jotka teette tästä mahdollista. Kiitos että saan elää unelmaa. Minun unelmaani.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Viime hetkien fiilikset


Kauden ekat kisat ovat tunkeneet itsensä oven välistä jo eteiseen asti, koska lähtö kentälle tapahtuu parin tunnin sisällä. Mitkä fiilikset mulla on? Yllättävän hyvät. Eilispäivä oli ihan mahtava. Vikellystreenit Vihdissä sujui muitta mutkitta ja illan tanssitreeneissä tehtiin vähän uutta ja vanhaa. Oon todella innoissani siitä tulevasta ohjelmasta, koska se on todella nopea ja no - ilmennettävä. 

Tän aamun oon aikalailla pakkaillut, ja käväisin tossa myös läpäisemässä inssin, eli ei siitäkään tartte enään stressata! Ihanaa. Ei haittaa, vaikka mulla ei ole vielä heppaa kisoihin, kyllä sekin jostain löydetään. Unkariin on aina niin kiva lähteä kisoihin. Oikeastaan, minne vain on kiva lähteä kisoihin. Vaikka suoritukset menisivät ihan penkin alle, on ne reissut vaan jotain aivan sanoinkuvaamattoman hienoja. Se yleinen lakan tuoksu kisoissa. Kannustus. Glitter. Kaikki ne ihmiset, tunnelma, suorituksien jännitys, seikkailu ja muut pienet seikat. 


Pitäkää peukkuja pystyssä, yritämme parhaamme mukaan edustaa Suomea kunnialla!

perjantai 1. toukokuuta 2015

Miksi opiskelua palvotaan?

Paljon sanottavia sanoja, yhtäkään en kuitenkaan muista. 


Oon lähiaikoina puhunut monen viisaan ihmisen kanssa opiskelusta ja koulutuksesta - ja siitä, kuinka liian moni pitää niitä liian tärkeinä. Älkää ymmärtäkö väärin, minäkin toki arvostan koulua ja koulutusta, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irti siitä kauheasta lukiosuorittamisesta; niiden kiitettävien perässä roikkumisessa sellaisissa aineissa, jotka veisivät yksinkertaisesti turhan paljon aikaa ja vaivaa (=sellaiset aineet - ja niiden nippelitiedot - joita en tule kuitenkaan tulevaisuudessa opiskelemaan). 

Kesällä aloitan lukemisen saksan ja terveystiedon ylppäreihin. Keväällä mulla odottaa sitten äidinkieli, ruotsi, englanti ja saa nyt nähdä miten sen matematiikan kanssa käy. Olen tässä viimeisen vuoden aikana tajunnut, että olen kirjoittamassa aivan vääriä aineita, jos on opettajiamme kuunteleminen. ''Kannattaa kirjoittaa sellaisia aineita, joista on saanut kokeissa hyviä numeroita'', ovat monet opettajamme kertoneet. No, sellaisia aineita mulla on kasassa 2/6, terveystieto ja äidinkieli. Sillä ei kamalan pitkälle pötkitä.

Jos mä kirjoittaisin aineita, joita osaan kirjoittaa, olisi listani toisenlainen. Nyt yo-papereista saan kuitenkin eteeni sellaisia aineita, joiden opiskelusta pidän (=kielet: enkku, ruotsi, saksa). Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että olisin millään tavalla hyvä tai lahjakas niissä. Minä vain pidän kielten opiskelusta. Osasyynä tähän voi olla vikellys ja kaikki ne kansainväliset kaverisuhteet... :)

Ja sitten siellä on se matematiikka. En ole lahjakas, eikä minua oikeastaan tässä vaiheessa se kamalasti edes kiinnosta, joten kuten ylempänä mainitsin, en vielä ole sinetöinyt sen kohtaloa. Puolensa molemmilla vaihtoehdoilla. 
Koulussa kiinnostaa kuvis ja ruoka :D
Mitä sitten odotan ylppäreiltä? En oikeastaan mitään. Odotan innokkaasti tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia. Mitä luultavimmin yo-arvosanat eivät tule määräämään kohtaloani. Tulevaisuuteni määrittelee asenteeni ja toimintani niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Se, mikä vaikuttaa on toiminta - ei ne kuuden ällän paperit. Minusta ihminen, joka on kokenut paljon on rikkaampi kuin ihminen, joka on lukenut paljon.

Taas, älkäähän rakkahat väärinymmärtäkö minua. On hienoa, että jotkut jaksavat käyttää aikansa pänttäämiseen, mutta muistakaa että elämässä on muutakin. Elämässä on perhe, ystäväsuhteet ja harrastukset. Elämään kuuluu myös omaa aikaa ja vapautta. Matkustelua. Luontaista oppimista. 
Panostakaa aiheisiin, jotka kiinnostavat teitä. Älkää stressatko turhasta.

Eivät ne kirjaimet tai numerot määritä elämääsi, jos et anna niiden määrittää sitä. 
Koska ruokakuvia ei ole koskaan liikaa?

ps. Tänä vuonna vappuuni kuului urheilijanomaisesti paljon erilaisia smoothieita, protskuja, vatsalihaksia ja ... heh.

Mites just sun vappu sujui? Entä uskaltaisikohan joku heittää kommenttia opiskelemisesta tai postaustahdista (= että pitäisköhän mun yrittää alkaa postailla kaksi kertaa viikossa tänhetkisen kerran sijasta? Tämä tarkoittaisi postausten lyhenemistä ... tai ainakin selkeytymistä)? Pallo on nyt teillä.