perjantai 23. joulukuuta 2016

Tiedätkö sä oikeasti, mitä tarkoittaa introvertti?

Moikka ekstrovertit ja erityisesti introvertit!

Tää postaus on omistettu aivan jokaiselle huolimatta siitä, mihin persoonallisuuskategoriaan kuulut - tai luulet kuuluvasi. Ihanaa joulunaikaa ja pysykääs ihanuudet terveinä... toisin kuin allekirjoittanut sängyn pohjalla makoileva yksilö.

Elämme yhteiskunnassa, jossa a) Määritellään introvertti aivan väärällä tavalla ja b) tyrmätään ''introverttius'' taudin tavoin. Antakaas, kun avaan asiaa:


Yhteiskunnan introvertti vs. todellisuus

Introvertti ei välttämättä ole ihminen, joka välttelee sosiaalisia tilanteita tai suhteita. Introvertiksi itsensä luokitteleva henkilö ei välttämättä hengaile jokaista ''vapaata'' minuuttiaan kyhjöttäen omassa huoneessaan pelaillen tai ''muulla tavalla eristyen''. Introverttius ei suoranaisesti tarkoita sisäänpäinkääntymistä tai masennusta ja ahdistusta. 

Introvertti voi vaikuttaa ulospäin hyvinkin ekstrovertiltä. 

Introvertti voi yhtä lailla nauttia seurasta ja pitää hauskaa - joskus jopa innostua jostain spesifistä aiheesta niin, että muita hirvittää. Yksi asia, joka tekee kuitenkin suurimman eron intro- ja ekstrovertin välillä on seuran vaikutus yksilön energiatasoihin: ekstrovertilla seura tuo energiaa, introvertilta se vie sitä. Introverttikin voi siis olla täysillä mukana sosiaalisessa hulinassa - mutta vain tietyn aikaa. Introvertti tarvitsee myös omaa aikaa ladatakseen akkujaan.


Yhteiskunta ja yhteiskunnan normit

Yhteiskuntamme kertoo meille pienestä pitäen, kuinka tulisi uskaltaa olla äänessä ja vallata oma tilansa maailmasta - jottei vain tulisi tallotuksi. Koska edellisen kappaleen suppea stereotypinen käsitys puristaa koko introverttiyden käsitteen yhteen tiettyyn ihmistyyppiin, eihän tässäkään voida mennä kuin metsään ja pahasti. 

Maailma tarvitsee erilaisia ihmisiä - myös introverttejä. Introvertit eivät ole ehkä kovinmpia puhujia, mutta usein sitäkin kovempia ajattelijoita. Jossain töissä se rauhallinen luonne ja harkitseva päätöksenteko saattaa olla jopa valttikortti. Miksi silti tuntuu, että joka toisessa työpaikkailmoituksessa etsitään ''ekstroverttiä''? Miksi silti tuntuu, että tietyt pahoja asioita tehneet ihmiset kategorisoidaan heti ''introverteiksi''? 

Se, miltä näyttää ulospäin ei kerro, oletko intro- vai ekstrovertti.

Introvertillä ei ole koskaan tylsää

Kuten arvata saattaa, olen itse hyvinkin ylpeä introvertti. Omistan myös toki ekstrovertin piirteitä, mutta ennen kaikkea rakastan ja tarvitsen myös omaa rauhaa. Saatan vaikuttaa ulospäin todella sosiaaliselta ja menevältä persoonalta --> eli täydeltä ekstrovertiltä? En kuitenkaan koskaan luokittelisi itseäni tuohon kategoriaan, koska sosiaalisuus on minulle henkilökohtaisesti todella kuluttavaa. Nautin siitä, mutta se vie voimiani. 

On myös kirjoitettu, ettei introvertti koskaan tylsisty. Tämä on aivan totta. 



''Introvertin rankaiseminen yksinäisyydellä on kuin yrittäisi hukuttaa kalan.''


Yksinolo ei ole sama kuin yksinäisyys. Vaikka olisin yksin, en tunne yksinäisyyttä. Nautin omasta seurastani, koska erilaisia pohdittavia asioita löytyy aina. 

Miten oivalsin olevani introvertti?

En ole oikeastaan koskaan syvemmin miettinyt asiaa, mutta luettuani kirjan Introvertit - työpaikan hiljainen vallankumous (Linus Jonkman, 2015) kaikki palaset vain loksahtivat kohdalleen. Ennen ajattelin toki päällisin puolin olevani yhteiskunnan normien sisään kuuluva ekstrovertti. 

Vaikka ihmiset toimivat useinkin hyvin kummallisesti, on kyllä hemmetin hienoa oppia ymmärtämään joitakin omia toimintojaan tuollaisten persoonallisuuksia käsittelevien opusten kautta. Suosittelen lämpimästi muillekkin. Tulee sellainen kevyempi olo. 



Yhteenveto ekstroverteille (otteita ym. kirjasta):

-Introvertit eivät juurikaan samaistu ryhmiin, joten muodostamme mielipiteemme ja näkemyksemme itsenäisesti.

-Muut saattavat pitää introverttejä jähmeinä ja tunteettomina. Pinnan alla introvertit ovat kuitenkin hyvin tunteellisia. Yleensä olemme herkempiä ja neuroottisempia kuin ekstrovertit, joten loukkaukset saattavat kaihertaa mieltämme pitkään. 

-Introversio on sisäsyntyistä, eikä piirrettä voi muuttaa. Sosiaalisuutta voi harjoitella, mutta introversioon sinänsä ei voi vaikuttaa. 

- Introvertit vihaavat small talkia, puhumista ilman oikeaa asiaa. Me rakastamme syvällisiä keskusteluja oikeista asioista oikeiden ihmisten kanssa. 

-Kun introvertti kuuntelee kiinnostuneena, hän saattaa näyttää siltä kuin olisi ilmeettömässä shokkitilassa.

-Vaikka introvertti olisi hiljaa, ei se tarkoita, ettei hänellä olisi sanottavaa. 

-Älä kuvittelekkaan, että introvertin ja ekstrovertin tunnistaisi ulkonäöstä. Todellisen persoonallisuuden saa selville vasta, kun tuntee ihmisen niin hyvin, että tietää miten hän rentoutuu.


KUMPI SINÄ OLET?

Moni valehtelee itselleen vuosia ja vuosia - ehkä jopa koko elämänsä olevansa ekstrovertti: sellainen sosiaalisten tilanteiden pikakiitäjä, joka ravaa juhlasta ja kissanristiäisistä maailman laidan kautta lähes avaruuten asti. Elämäntavassa ei ole sinänsä mitään väärää, mutta entä jos se tuppaakin riistämään enemmän energiaa kuin mitä se antaa? 

Tiedätkö itse oletko enemmän intro- vai ekstrovertti (tai miksei välimuotona toimiva ambivertti)? Entä herättikö postaus jotain uusia ajatuksia sinussa: avasiko se introversion määritelmää, tai tuliko yllätyksenä, että kerroin itse kuuluvani kyseiseen kategoriaan?

4 kommenttia:

Iridis kirjoitti...

Oi, tämähän oli kuin omasta päästäni, kiitos! Itse olen introvertti, olen ollut aina, vasta viimevuosina kuulin, että sille on määritelmäkin :D. Tuntuu että omaa aikaa tarvitsisi niin hirmuisesti ja on välillä kahden vaiheilla kun kaverit kysyykin yhtäkkiä jonnekin menoon, kun toisaalta ei olisi kiva kieltäytyä heidän seurastaan mutta toisaalta tiedän että tuon menon jälkeen olen aivan poikki. Sitä yrittää sitten vuorotellen tehdä molempia, ettei ihan kaverisuhteet kuihtuisi.

Oon myös huomannu kuinka tosiaan introvertti joskus määritellään joksikin ihmispelkoiseksi erakoksi, joka kammoaa sosiaalisia tilanteita. No ehkä siinä se on totta että sosiaalisuus usein väsyttää, mutta ei se tarkoita että sitä kammoaisi.

Hih, tästäkin voisi taas kirjoittaa mojovan romaanin :D Ehkä kuitenkin vain toivotan sulle hyvät joulut! Paranemista tietysti myös :)

Hetaito kirjoitti...

Heippa, kiitos ja ihanaa joulua myös sulle! Introvertille tavanomaista on myös tietty suunnitelmallisuus ja juurikin nuo spontaanit menot kuluttavat kaikista eniten...

Mutta aihe on kyllä laajaakin laajempi, olet oikeassa!

Anonyymi kirjoitti...

Muuten samaistuin todella paljon, varsinkin lopun pätkiin, mutta tästä ehkä puuttuu se että jossain vaiheessa myös introvertilla yksinolo voi mennä yksinäiayyden puolelle... Varsinkin omalla kohdallani kun uusien kaverisuhteiden luominen on vaikeaa, juurikin introverttien luonteenpiirteiden takia, ja vanhat kaverit jääneet elämästä, lähinnä välimatkojen takia, loput tutut ihmiset ovat iältäån niin paljon vanhempia, että varsinaisia kavereita heistä ei saa. :/

Muuten tosiaan hyvä teksti ja samaistuin :)

Hetaito kirjoitti...

Kiitos kommentistasi!

Introverttiyden lisäksi muut persoonallisuuden piirteet varmasti vaikuttavat esimerkiksi juurikin sosiaalisten suhteiden hankintaan ja ylläpitoon. Itse olen kuitenkin introverttiydestä huolimatta ollut hyvä ylläpitämään ystävyyssuhteitani ja saanut urheilutaustani sysäämänä paljon hyviä ystäviä. En siis ole omannut (pitkään aikaan) ongelmia ko. aihealueessa, jonka takia en ehkä osannut siitä kirjoittaa. Paljon tsemppiä ja ihania aikoja sulle jatkoon! <3