perjantai 22. joulukuuta 2017

Minä muiden silmin osa 2: Poikkiksen puheenvuoro


Heissan. 
Kirjoittelin muutama vuosi takaperin joulun alla ''Minä muiden silmin'' -nimisen postauksen, jossa heitin kynän muille ihmisille ja käskin kirjoittamaan, millanen ihminen olen heidän silmin. Törmäsin tuossa pari päivää sitten taas ideaan, jossa se kynä oli annettu oman kumppanin käteen, ja käsketty vastaamaan 21 kysymykseen suhteen bloggariosapuolesta. Tällä kertaa seuraavan haasteen eteen joutui oma poikaystäväni. Nyt on aika siis poikkiksen puheenvuoroon! Omat vastaukseni löytyvät harmaalla fontilla poikkikseni vastauksen perästä tällä tavoin.

1. Jos Heta katsoo telkkaria, siellä todennäköisesti pyörii…

Päätöntä hömppää.
Emme omista kaapelia, mutta Netflixistä tai Youtubesta tulee katseltua yleensä kevyitä juttuja eli sitä ''päätöntä hömppää'' vastapainona mun kireelle elämälle.

2. Mikä on hänen inhokkiruokansa?
Valmisruuat.
Einekset. Indeed.

3. Menette ulos illalliselle ja drinkeille, Heta tilaa..
Pikakelauksen tulevaisuuteen (=muistikatkoksen).

:____DD Pitäähän sitä kerran vuodessa irrotella...


4. Mikä on hänen kengännumeronsa?
En tiedä, eikö naiset itse halua ostaa kenkänsä?
37-38, jos joskus sitä tarvitset!


5. Jos hän keräilisi jotain, se luultavasti olisi…
Hymyjä. Koska H haluaa auttaa muita, ja hymyjen kautta pääsee näkemään sen.
:-) 

6. Mitä H voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Riisikakkuja.
Friggsin Supersiemen-maissi/riisikakut on taivas. Ja pinaatti ja lohi. Niihin ei kyllästy.

7. Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Iloista ja veikeää.
Ei aina, mutta usein kyllä. 

8. Minkälaisista elokuvista hän pitää eniten?
Päättömistä hömppäleffoista. 
Romanttiset nyyhkydraamat (hömppäleffat) on kyllä ihania. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
9. Minkä väriset silmät hänellä on?

Ruskeensiniset.
:--D Vihreät. Close enough.

10. Asia, jota usein teet, josta Heta ei pidä?
Kutitan?
Yees, ja kun väität olevasi oikeassa ja sanot minun olevan väärässä.

11. Missä hän on syntynyt?
Suomessa?
Correct.

12. Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Raakakakku.
*sydänsilmäemoji*

13. Minkä parissa hän mielellään viettää useita tunteja?
Suunnittelun, asioiden organisoinnin, aikatauluttamisen ym.
Kyllä. Sunnittelun, urheilun, hyvän kirjan, postaamisen... Minkä vaan, mistä voi innostua.

14. Mitä Hän osaa erityisen hyvin?
Suunnitella.
En kiistä.

15. Mikä on oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
No ei ehkä oudoin yksittäinen ruoka, mutta H laittaa pinaattia joka ruokaan...??
:----D Koska MIKSI EI?

16. Mitä kolmea asiaa hän kantaa aina mukanaan?
Puhelin, kalenteri ja iloinen mieli :)
JOO!

17. Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Poikkis.
Oikein.

18. Entäs piristymään?
Poikkis.
Oikein. 

19. Millainen Heta on tyttöystävänä?
Ihanin.
<3

20. Mikä on hänen uusin villityksensä?
Aerobic?
Kilpa-aerobic.

21. Millainen on Hetan kotilook?
Villasukat. Pörröpää.
Rennot kuteet ja villasukat.


Ihanaa joulua kaikille lukijoille! Palaillaan höpötyksiin taas joulun jälkeen! 




perjantai 8. joulukuuta 2017

ELÄMÄNI KOEKANIININA

Hei, moi ja tervehdys jälleen.

Ja kiitos kaikista viesteistä edelliseen postaukseeni liittyen, ootte ihan mahtavia. Kiitos sulle, pienet ja suuret sanasi merkitsevät ja helpottavat toisen ihmisotuksen eloa.

Kiitosten jälkeen voidaankin mennä tämänpäiväisen postauksen pariin, jossa käsittelen elämääni koekaniinina: tämän syksyn opintomatkaa itsestäni, kun osallistuin liikuntabiologian opiskelijoiden kanditutkimukseen nopeusvoiman kehittämisestä. Alkuun avaan vähän tutkimukseen osallistumista, käytännön treenejä ja loppuun pohdin kaikkea sitä ''käteen jäänyttä'' matskua. Postauksen kuvamateriaalin tarjoaa takaisinheitto vuodentakaiseen valmistumiseen.

1. Voisinko vähän avata... Mistä on kyse? Miten mä eksyin tähän mukaan?

En osaa kertoa tutkimuksesta muuta kuin oman näkökulmani, joten pahoittelen tieteellisen terminologian ja muun kattavan perustelun puuttumista. Osaan kertoa mitä tehtiin, en ehkä miksi.
Perusideana oli siis teettää koehenkilöillä parin kuukauden mittainen treenijakso, ja mitata tapahtuuko koehenkilöillä kehitystä lihasten käyttönopeudessa tai maksimivoiman tuotossa. Tutkimuksessa mitattiin käsitykseni mukaan myös palautumista ja sen vaikutusta lihasaktivaatioon ja voimantuottoon. 

Löysin tutkimuksen yliopistomme sivuilta sitä selaillessani (ennen oman opiskeluni alkua elokuussa), ja päätin ''ihan läpällä'' lähteä kokeilemaan, koska MIKSI EI? Olen aina ollut innostunut kaikesta uudesta ja ihmeellisestä - eritoten, jos se koskee urheilua tai voin saada siitä jotain dataa itsestäni.

2. Mitä käytännössä tapahtui?

Alkuun oli pari viikkoa erilaisia mittauksia: Inbodya, verikokeita ja voimatestejä. Ensimmäisten testiviikkojen jälkeen kalenterimme valtasivat harjoitusviikot, välitestit, loput harjoitusviikot sekä lopputestit. Harjoitusviikoilla treenasimme kaksi kertaa viikossa yleensä pareittain. Treenimme koostui lämmittelystä, sekä kyykky- ja penkkisarjoista, joiden pituus vaihteli viikon mukaan. Kuormat vaihtelivat päiväkohtaisesti nopeuden mukaan, jota mitattiin jokaisessa sarjassa (=hyvin syöneenä ja levänneenä sai lämppäsarjoissa korkeampia nopeuksia, mikä nosti sarjapainoja korkeammaksi. Väsyneenä treenipainot pysyivät pienempinä.) Treenit toistettiin samalla kaavalla joka kerta.

3. Tapahtuiko muutosta?

Kokonaismuutoksesta on vaikea antaa tarkkaa tietoa, sillä datan analysointi on vasta aloitettu tutkimusaineiston keruun loputtua. Osaan kuitenkin sanoa, että omalla kohdallani suurin kehitys tapahtui nopeudessa, sekä jaloissa että käsissä. Maksimivoima taas parani yläkropalla (penkki) hurjasti enemmän kuin jaloissa (syväkyykky). Inbody-tulokseni muuttuivat myös omasta mielestäni parempaan rasvamassan korvaantuessa lihaksella - tosin uskon tässä olleen vaikutusta myös ruokavalion muutoksilla.

4. Mitä mä opin tästä?


1) Levon merkitys suorituskykyyn on merkittävä
Olen aikaisemmin ajatellut, että välipäivät ovat turhia, eikä niillä tee mitään... Nyt ehkä osaan viisaampana sanoa, että välipäivillä oli suuri merkitys omaan suoritustasooni. Vaikka edellispäivänä olisi ollut kuinka kevyt treeni, on se silti ollut treeni- eikä välipäivä, mikä näkyi väsymyksenä lihaksissa.


2) Ruokailujen ajoituksen merkitys suorituskykyyn on merkittävä
Asia, johon en ennen kiinnittänyt huomiota. Tutkimuksen aikana halusi aina saada itsestään 100 prosenttia irti, mikä osaltaan vaati sopivaa energiatankkausta ennen treeniä. Ei liian raskas, ei liian kevyt - ei liian aikaisin tai liian myöhään. 


3) Fiilis ei kerro suorituskyvystäsi kaikkea
Ne päivät, jolloin ketutti, saattoivat olla niitä päiviä, jolloin tulokset paukkuivat. Ne päivät, jolloin jalat painoivat tonnin, eivät välttämättä olleet niitä huonoimpia päiviä: joskus fiilis ei vaan mene yks yhteen tuloksien kanssa.


4) Treenikaverien ja vetäjien asenne vaikuttaa 
...Positiivisesti ja negatiivisesti omaan suorituskykyyn. Jos kaveri on kova painostaja tai iloinen tsemppaaja, saan itsestäni irti paljon enemmän kuin passiivisesta treenitoverista, vaikka ajattelin, etteivät ne muut mun treeniin vaikuta...?


5) Tuloksia syntyy jo kahdella treenillä viikossa!

Tämä hämmästytti ehkä kaikkein eniten. Miten niin vähillä treeneillä voi saada noin paljon kehitystä? Mutta pakko kai se on uskoa. Eli quality over quantity: laatu ennen määrää. Kun treenaat järkevästi, saat tuloksia pienemmällä ajankäytöllä. 
Kaiken kaikkiaan olen aivan super iloinen, että päätin lähteä tälle matkalle mukaan! Vaikka välillä kehitystä ei tapahtunut ja saattoi olla rankkaa tai vaikeaa, olen erittäin tyytyväinen ja iloinen, että osallistuin. Opin mittausten avulla paljon omasta kropastani, ja asioista, jotka vaikuttavat omaan suorituskykyyni merkittävästi. Hieno kokemus, jota suorsittelen jokaiselle suurella lämmöllä!

Mikäli jotain kysyttävää ilmenee, vastailen mielelläni. Palaillaan aiheen pariin luultavasti vielä helmikuussa, kun saan virallisen datan itselleni!

Kuvat: Lumi Björn