keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Treeniviikkoni avattuna


Kun elämä on vaan niin kivaa. 


Jos et tiedä, mistä tämä ''kivuus'' johtuu, palaileppas edelliseen postaukseen. Tuntuu, että oon taas päässyt kiinni omaan elämääni. Kaikki on hyvin - paremmin kuin pitkään aikaan, Olen lisäillyt urheilua taas pikkasen enemmän kuvioihin, ja tällä hetkellä pyrin treenaamaan kaksi kertaa päivässä vähintään viidesti viikossa. Tällä viikolla treeniviikkoni näyttää tältä:

ma: yin jooga + 2x mma-treenit
ti: valmentelua + kuntothai (+ puolikas saliohjelmasta: keskivartalo ja käsien loppuhapotus)
ke: salireeni + yin/yang jooga
to: lenkki + ilmajooga tai 2x mma, riippuen päivän kunnosta
pe: salireeni (+ viklaus) + akro
la: VAPAA!
su: valmentelua

Pyrin jaksottamaan toisen treenin aamuun ja toiseen iltaan, jotta saisin mahdollisimman paljon molemmista harjoituksista irti. Tämä ei kuitenkaan ihan aina onnistu, joten osana päivistä (onneksi erilaiset) treenit vedetään peräkkäin tai lähes peräkkäin. No mutta pidemmin tähän alkuun löpisemättä, millaisia treenini sitten ovat?

Jooga:

Yin - Syvävenyttelyn kaltainen rentoutusharjoitus, jonka tavoitteena saada avattua esimerkiksi lantion kireyksiä ja vähentää stressiä. Asennoissa pysytään pidempään kuin ''tavallisessa'' joogassa, eikä lihastyötä tule lainkaan. Omasta mielestäni ihanan rentouttavaa! Tekee hyvää päälle.

Yang tai Flow jooga - Nämä ovat ''normaalimpia'' joogan muotoja, joissa asanoita vaihdellaan tiiviiseen tahtiin ja koko kroppa joutuu työskentelemään aktiivisesti. Tavoitteena vahvistaa koko kehoa - unohtamatta elastisuutta. Mielipiteeni: Välillä yllättävän haastavaa! Haastaa hyvin olkapäitä ja keskivartaloa. 

Ilmajooga - Eli ''joogaa'', jota tehdään katossa roikkuvien kankaiden avulla. Tavoitteena venyttää ja availla kehon solmukohtia sekä toki haastaa omaa kroppaa erilaisten kieppumisten muodossa :D. Tämä on kovin uusi tuttavuus, mutta muistuttaa minua kovasti tankotansseilusta. Itsensä solmiminen on aivan huisin hauskaa puuhaa, mutta ei olisi kyllä uskonut miten se voikaan sattua! Kun koko elopaino laitetaan killumaan yhden triggerpisteen päälle, meinaa muutamat kirosanat päästä tälläkin rauhallisella otuksella. Varmasti hyödyllistä, odotan innolla tulevia tunteja.


Kamppailutreenit:

MMA perus + jatkotaso - Peruskurssilla käydään läpi yksinkertaisia perustekniikoita ja tehdään kuntoa kohottavia harjoituksia. Jatkotason treeneissä vedetään vähän kovemmalla intensiteetillä. Mukana lyöntejä, potkuja ja painia. Toistoja tulee paljon, eikä ole kyllä ihan kevyttä hommaa!

Thai - keskitytään pystyotteluun (potkut ja lyönnit). Syke korkealla koko tunnin ja hiki kyllä virtaa. 

Kaikissa kamppailulajeissa tavoitteena kehittää sekä fyysistä suorituskykyä, että kamppailutaitoa.


Salireenit 

 - Teen tällä hetkellä 2-3 krt viikossa saliohjelmaa, jonka tavoitteena parantaa keskivartalon hallintaa ja yläkropan voimatasoja. Toistoja paljon, hiki virtaa ja kyllähän muuten tuntuu. Luulis sen roikuntavoimankin sieltä löytyvän kun tuota tekee.


Akro:

- Kokonaisvaltaiset telinevoimisteluun pohjautuvat treenit. Alkulämpäksi monipuolisia kehonhallintaa, lihasvoimaa ja kestävyyttä vaativia harjoitteita. Treeniin kuuluvat lämmön jälkeen venyttelyt, arko-/telinetekniikka + loppuvoimat. Erittäin rankkaa, mutta erittäin HAUSKAA! Näitä treenejä odottaa aina koko viikon <3.


 Viklaus:
- Lajitreeniä joko pukilla tai hepalla. Tekniikoiden läpikäyntiä tai koreografioiden toistamista. Tähän aikaan vuodesta suosin maneesitreenejä, koska niistä saa enemmän irti. Henkisesti ehkä kaikista rankimpia treenejä, koska muuttujia voi olla monia, eikä kaikki välttämättä riipu itsestä. Näihin myös menee kaikista eniten aikaa, koska jos haluan valmennusta tai seuraa, on minun raahattava itseni joko Vihtiin tai Helsinkiin (matka-aika n. 1-1.5h/suunta). Silti asia, jota en vaihtaisi pois... Koska rakkautta.


Tällaisilla mennään näinä päivinä! Jokainen treeniviikkoni on hieman erilainen, enkä tykkää joustamattomuudesta. Pitää osata kuunnella myös kroppaa: jos tuntuu, että mennään ihan äärirajoilla, pitää osailla vähän keventää. Kun en ole treenaamassa, saatan tehdä työjuttuja, viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa tai tehdä ihan perinteisiä arkielämän juttuja. Näiden lisäksi sukkuloin kirppiksen (Lähellä asuvat HOX! Femmatori pöytä 47!) ja kirjaston välillä. Tällä hetkellä luen teosta ihmisten tavoista ja tottumuksista, sekä toista kirjaa statuksista. Lattiallani on lisäksi vino pino vaikuttamista ja kommunikaatiota käsitteleviä opuksia. 

Elämä on laiffia. Nautin.


Mites siellä ruudun toisella puolella? Aatoksia omista tai mun treenikuvioista - mikä on parasta treeniä just nyt?

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Hetki, kun mä tajusin, etten to-del-la-kaan halua kauppikseen


Yllätys.


Otsikkokin varmaan jo kertoo suurimmalle osalle, mistä on kysymys. Jos et tiedä, tässä pientä taustatarinaa:

Sain ehkä lukion toisella luokalla aika vahvan aavistuksen siitä, että haluaisin hakea kauppikseen opiskelemaan. Kuuntelin paljon mielenkiintoisia uratarinoita, joilla tuntui kaikilla olevan yksi yhtenäisyys: ne olivat saanet alkunsa kauppiksesta. Puhuin ihmisten kanssa, jotka olivat päässeet sisään. Tietyt aineet (Johtaminen/markkinointi) tuntui kiinnostavan. Viestinnän johtamisen integroituminen kauppikseen taisi olla viimeinen naula päätökseni päälle. Jo abivuonna tuntui, että aikalailla tiesin mitä halusin. 

Tähän hetkeen olen opiskellut kauppiksen sisäänpääsyteemoja kolme kuukautta. Olen myös tullut siihen tulokseen, että suurin osa asioista siellä on sellaisia, jotka eivät kiinnosta itseäni lainkaan. Muistan lukiossakin miettineeni, että minun henkilökohtaisesti ei todellakaan olisi kannattanut valita pitkää matikkaa. Tuskailin sen kanssa monesti, enkä kokenut saavani tarvittavaa apua, jotta olisin voinut ymmärtää laskuja. Tunsin itseni todella tyhmäksi ja erilaiseksi, kun en vaan oppinut ymmärtämään sitä kieltä. Kaikki ''osaamiseni'' (, jopa ''tilastot ja todennäköisyys'' -kurssini arvosana 10,) oli yhden illan haukionkala -ulkoaopettelua jäätävässä paniikissa. Vieläkin ihmettelen kirjoitusteni B:tä - sillä en todellakaan osannut yhtään mitään koko kokeessa. 

Lukiessani tiettyjä teemoja noista pääsykoemateriaaleista minulle tuli yhä uudestaan sama fiilis kuin noilla matematiikan kursseilla. Paljon asioita, joita en ymmärrrä: vaikka kuinka yrittäisin niitä hokea tai kuunnella. Epätoivo, kiinnostuksen puute ja ahdistus. Tätäkö tää nyt ois?

Vapaa-ajallakin mun elämääni alkoi varjostamaan epäselvä ahdistuneisuus, joka jatkui ja jatkui, vaikka koetin kuinka levätä tai etsiä parannuskeinoja erilaisiin ''oireisiin''. Tuntui, ettei mikään oikeen kiinnosta ja kaikki on vähän hukassa. Pari päivää sitten veivasin asioita mielessäni ees ja taas, ees ja taas. Ymmärsin, että yritän kulkea aivan vastatuuleen. Jos en jaksa opiskella näitä aiheita kolmea kuukautta, miten ihmeessä kestäisin opiskella niitä kolme vuotta?

Tämä oli ehkä se herättävin ajatus. Seuraavaksi mieleeni pongahti yksi oppi taloustieteeni kirjan luvusta, jossa käsiteltiin käyttäytymen mikrotaloustiedettä: miten ihmiset käyttäytyvät toistuvasti epärationaalisesti. Esimerkkinä uponneiden kustannusten harha, jonka mukaan ihmiset ovat taipuvaisia antamaan aiempien maksettujen kustannusten tai asiaan upotettujen työtuntien vaikuttaa päätökseen jatkamisesta. (Usein ihmiset jatkavat jotakin toimintaa vaan sen vuoksi, koska ovat jo antaneet sille niin paljon - vaikka jatkaminen ei edes olisi kannattavaa). 

Muistan, että valintaani kauppiksesta vaikutti suuresti myös virheellinen käsitys siitä, kuinka matematiikka olisi erilaista. No, eipä ollut. Sen lisäksi funktioita ja malleja tuntui virtaavan myös muihin aineisiin. Ja tämä jos mikä sai minut todellakin epämukavuusalueelleni. En ymmärrä tai osaa - enkä tosiasiassa ehkä haluakkaan. Taloustiedettä lukiessani törmäsin moniin mielenkiintoisiin juttuihin, mutta se ajatusmalli kaiken tunkemisesta ahtaisin muotteihin ... Se ei ehkä oo sitä, miten itse haluan asioista ajatella.
En kuitenkaan koe, että olisin menettänyt jotain. Nuo kirjat opettivat minulle paljon, ja nyt on vielä muutama viikko aikaa pyöritellä vaihtoehtoja  ja järjestyksiä muista hauista. Luultavasti ykköseksi kiilaa nyt viestintä Jyväskylän yliopistossa. Varalle luultavasti liikunta-alan opintoja ja viestintää amk-puolella. 

Koen, että mulle on tässä vuosien aikana kehttynyt aika hyvä itsetuntemus ja olen oppinut havaitsemaan asioita, jotka ovat mulle hyväksi - tai jotka eivät tee mulle hyvää. Tyytymättömyys ja tietämättömyys voivat helposti ahdistaa nurkkaan, josta on vaikea päästä pois. Uskalla kuitenkin kuunnella omaa fiilistäsi, sanoi ympäristösi mitä tahansa. Mitä väliä, vaikka joku sanoisi, että kauppiksesta on paremmat työmahdollisuudet? Mitä väliä, mitä muut ihmiset valinnoistasi ajattelevat? 

Jos on mahdollisuutena masentua ja ahdistua pysyvästi väärän opintoalan takia, en ottaisi sitä riskiä. Näyttäkää, että pärjäätte vaikka valitsisitte mitä. Kaikista eniten arvostetaan niitä, jotka tekevät työtään sydämellä - ja sydämellä voi tehdä vain työtä, johon kokee syvää paloa. Tärkeintähän on, että eletään sitä omaa elämää - itsensä takia.

Koska loppujen lopuksi, jokaisen onni on vaan itsestä kiinni.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Siis mitä?!


Moikka.

Hämmästyin tosissani huomatessani, kuinka blogini statistiikka oli viimeisen viikon aikana muuttunut: yhtenä päivänä yli 2000 kävijää, wat?! (Vertailukohteena kerrottakoon vaikka että luetuinta tekstiäni on klikkailtu aikojen saatossa yhteensä 400 kertaa ja keskimääräinen päiväkävijämäärä on n.30-150 riippuen siitä, olenko julkaissut jonkun tekstin vai en.)

Tuo 2000 ylittävä kävijämäärä oli siis aivan hullua. Koska tämä oli tullut yhdelle vanhemmista teksteistäni (tähän tekstiin), tiesin, että tekstini on jaettu jonnekkin. Statistiikka näytti vain Facebookin sivua, joten oli aloitettava pieni penkomistyö. Ei mennyt kauaakaan, kun löysin sivun, jolle tekstini oli linkattu. Tämä oli Introvertit.net, joten sain huokaista helpotuksesta. En ollut saanut lainkaan kuraa tekstistä. vain tykkäyksiä ja ihanan samaistuvia kertomuksia. 

Mikä kuitenkin merkitsi minulle henkilökohtaisesti enjiten, oli se, että yli 20 yksityishenkilöä oli vielä jakanut julkaisuaan omalle sivulleen. Wat, siis parikymmentä ihan tuiki tuntematonta oli saanut niin paljon mun tekstistäni, että oli halunnut jakaa sitä eteenpäin _omalle_ sivulleen eteenpäin. Kiitos, ja wau. Siistiä, että oon osannut kirjoittaa tämän pienenkin huomion arvoisesti. 

Tämä varmasti antaa lisäpotkua kirjoittaa aiheista, joilla voisin antaa jotakin tälle ''hiljaisemmalle kansalle'' - henkilöille, joita edelleen sanattomasti lytätään yhteiskunnassamme tai aiheille, jotka tavalla tai toisella tuntuvat olevan tabuja.

Suuren suuri kiitos kaikille teille, jotka jaksatte mun höpöttelyistä kiinnostua, kommentoida ja jakaa. Se kertoo, että oon voinut antaa jollekkin jotakin. Ja sehän tässä on tarkoituksena. Vertaistukea elämän kipuilussa ja vinkkejä polkujen raivaamiseksi.