Moi.
Huomasin tänään aika ilmiselvän mutta silti niin hauskan asian - käytökseni on todella erilaista eri tilanteissa eri ihmisten kanssa. Kai se on jotain sellaista sosiaalisen statukseen liittyvää? Tai, no en kyllä tiedä.
Luulen etten ole ainokainen, joka näitä joskus pohtii. En kuitenkaan ollut koskaan oikein itse kiinnittänyt tähän huomiota.... itseni kohdalla. Kyllä mielestäni on suhteellisen helppoa lukea muista ihmisistä käytöksen eri piirteitä eri seurassa; tähän moni voi varmasti liittää esimerkiksi sisaruksensa. (Kuinka kotona ollaan niin hyvää pataa, mutta kavereiden edessä pitää esittää jotain aivan muuta...) Ihmisen 'persoonan muuttuminen' voi hyvinkin häiritä jotakuta, joka joutuu tekemisiin kyseisen henkilön kanssa kahdessa eri moodissa - varsinkin jos suhtautuminen niiden välillä muuttuu.
Tämä on todella laaja kysymys, enkä oikein osaakkaan vastata tähän lyhyellä ja selkeällä kaavalla. Yritin kuitenkin parhaani ja tein karkean jaon neljään osa-alueeseen:
Meluisa lapsi
Tämä oli yksi puoli, jota oikeastaan hieman säikähdinkin tänään. En ole koskaan kokenut olevani sellainen kovaääninen joka paikan termiitti. Näin myöhemmin ajateltuna tulos oli kuitenkin juurikin tämä, enkä todellakaan ole iloinen siitä...En haluaisi olla huomionhakuinen tai rasittava ihminen. En vain koe olevani sellainen.
Sosiaalinen ja hauska
Erityisesti minusta näkee sen sosiaalisimman puolen puolituttujen kanssa - jos tilanne on se, että keskustelua on saatava aikaan, eikä kukaan muu sitä tee. Hauskuudesta en todellakaan tiedä, mutta pidän huumoria tärkeänä osana elämää ja identiteettiä. Sosiaalista puoltani haluan ehdottomasti koko ajan kehittää, niin uusien kuin vanhojenkin tovereideni seurassa.
Järkevä ja asiallinen
Tämä on ehdottomasti se koulupuoli minusta. Koulun ohella yritän pysyä asiallisella tasolla valmentajana - aina siihen kuitenkaan kykenemättä. Sherlockin lailla voitte varmasti päätellä, että asiallisuus tulee esille myös hoitaessani puolivirallisia asioitani.
Ujo
Monen ihmisen on varmasti vaikea olla avoin omalla epämukavuusalueellaan - kuten minunkin. Epämukavuusalueeseeni kuuluvat esimerkiksi puheet/powerpointesitelmät/ym. luokan edessä. Minusta vaan tuntuu, että vaikka kuinka yritän vaihtaa moodiani ''kouluhetasta'' sosiaaliseksi ja hauskaksi, ei se vaan onnistu. Tunnen oloni toisinaan todella epämukavaksi ja vaivaantuneeksi kyseisissä tilanteissa.
Kuinka ihmeessä voin sitten esiintyä suurten ihmismassojen edessä? Miten kykenen selostamaan markkinoilla tai näytöksissä ohjelmanumeromme tarkoitusta? Kuinka ihmeessä uskallan aloittaa keskustelua ulkomaalaisten joukkueiden tai kanssavikeltäjieni kanssa ihan yksin?
Koska se vaan ei ole sama asia.
Noissa tilanteissa en ole kouluheta.
Noissa tilanteissa olen vikeltäjä.
On se aika jännä juttu tuo persoona. Jokaisella yksilöllä on monta ulottuvuutta, niin hyvässä kuin huonossa. Oletko itse koskaan pohtinut omia piirteitäsi - millainen olet tai haluaisit olla?
Käyttäydytkö tai reagoitko eri tavalla ärsykkeisiin eri ihmisten seurassa? Olisi varmaan mahtava oppia hallitsemaan omia persoonallisuuden piirteitään tietyissä tilanteissa.
Toisaalta,
jos ihminen ei koskaan muutu,
miten olisi mahdollista tietää kuinka olla paras mahdollinen minä?
jos ihminen ei koskaan muutu,
miten olisi mahdollista tietää kuinka olla paras mahdollinen minä?