torstai 2. lokakuuta 2014

Tarinaa PM-kisoista

Ei koskaan pitäisi asettaa sijoitustavoitteita. Pitäisi asettaa omia tavoitteita. Pitäisi asettaa suoritustavoitteita, liiketavoitteita, (pistetavoitteita). Ei koskaan sijoitustavoitteita. Sillä vaikka kuinka haluaisit olla parempi kuin muut, et voi vaikuttaa muihin kuin itseesi ja omaan suoritukseesi.

Olin neljäs.
Palailin taas viikon PM-kisamatkalta rakkaan naapurimaamme Ruotsin puolelta. Reissuun lähdettiin hieman sekaisin tuntein - olihan matkaan lähtemässä vain kaksi hevostamme neljän sijaan loukkaantumisten takia.

Laivamatkamme Ruotsiin oli poikkeuksellinen verrattuna keskiarvoon; laivamatkamme alkoi Helsingistä Turun sijaan, näimme mm. ilma-akrobatiaa (hieman koomisilla asuilla varustettuna) sekä saimme nauttia rauhassa aamupalabuffetista, kuinka luksusta!

Pieni kisapaikka sijaitsi Västeråsin Hamressa ja oli ennestään tuttu paikka puolentoista vuoden takaiselta training campilta (Enkä ymmärrä kuinka olin silti ihan hukassa!?) Hevosemme asustelivat kesätallissa ja itse majoituimme kivassa pikku hotlassa kymmenen minuutin ajomatkan päässä tallilta.
Päivämme koostuivat samoista aineksista kuten normaalistikin; herätys viimeistään siinä viiden-kuuden aikaan, hiusten ja meikkien laittoa, väsynyttä höpinää, selfieitä, pakkailua kisoja varten. Kisapaikalla hevosten tsekkauksien jälkeen oli vuoro joko itse lämpätä ja suorittaa tai katsoa ja tsempata muita. Päivän puolenvälin jälkeen saatoimme saada kummallista makkarastroganoffia, jännittää pisteitä ja jutskailla muiden kisailijoiden ja vanhojen tuttujen kanssa. Juuri kun penikkani olivat toipuneet linimenttihoidon ansiosta ensimmäisistä suorituksista, oli toisten vuoro. Kaikkien suoritusten jälkeen kello alkoi näyttää jo suhteellisen suuria lukuja ja heppojen hoitelun jälkeen suuntasimme nälkäisinä kaupan kautta hotellille.

Omat suoritukseni paranivat huomattavasti loppua kohden. Vaikka mitalien ulkopuolelle jääminen ärsyttää, ei mitään supermokia tullut, eikä Luke seonnut, mitkä olivat jo voittoja sinänsä! Olin myös hyvin iloinen saadessani toisista periksisäni kahdelta tuomarilta seiskan! Taitaa olla paras tulokseni tähän mennessä. Hienoja fiiliksiä tuo myös areenalle juostessaan monelta eri porukalta kuuluvat tsemppihuudot - niin suomalaisilta, ruotsalaisilta kuin tanskalaisiltakin. :)

Nyt tsempataan vielä kohti Oulun SM-kisoja ja toivotaan, että Luke jaksaisi käyttäytyä ja kulkea hyvin, niin mulla kuin muillakin. Lisäksi toivon, ettei siellä nyt ihan lunta tulisi!
Tässä aikalailla kiteytettynä meijän matka.

Ps. kaikille kiinnostuneille nyt muistutan, että mikäli on halukkuutta ihka oikealle vikellyskalenterille, niin nyt niitä voi multa kysellä!


Ei kommentteja: