keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Muiden ihmisten toiminta vaikuttaa suhteellisen paljon muiden ihmisten mielialoihin.

Otsikossa ei saisi olla pistettä ja tänään oli mahtava päivä, kiitos vanhan hyvän kaverini.

Yhä useammin tekisi mieli kirjoittaa mielipidepostauksia, koska ne saavat niin paljon positiivista palautetta teiltä lukijoilta ja muilta tänne eksyneiltä kulkijoilta.. Se on hassua, miten hyvä fiilis siitä voi tulla, kun joku muu ilmaisee samoja tuntemuksia tai ajatuksia kuin itse. Se on sellainen lämmin tunne; en ole yksin asiani kanssa.



Tänään ajattelin kirjoitella hieman juurikin kehujen vaikutuksesta ihmisten mielialoihin ja yleiseen elämään..

Ihmiset ovat sellaisia hassuja otuksia, että ne kaipaavat paljon huomiota toisilta yksilöiltä - ja mielellään osa huomioista kehuina. Miksi muuten ihmiset laittautuisivat kuvauksia varten ja lataisivat mielestään parhaimmat kuvat facebookkiin? Ihmiset haluavat tykkäyksiä. Persoonat haluavat kehuvia kommentteja, koska aina kommentin jälkeen kehon lävitse kulkee pieni hyvän mielen olotila.

Kehut ovat kuin  ruoka -ne lisäävät hyvän olon tunnetta heti pikimmiten nauttimisen jälkeen, mutta usein haihtuvat muistoista nopeasti, minkä jälkeen on pakko saada lisää kehuja. Lisää ''Oi oot niin kaunis kulta!!!!!!!!!!!!!<3 rAks#1'' -tyylisiä lauseita. Myönnän kyllä, etten itse ole lainkaan erilainen ihminen, rakastan kehuja. Ja rakastan kehua. Pidän siitä, miten pienelläkin sanalla tai lauseella voi piristää ihmisten päivää. Rakastan sanojen lisäksi myös tekoja, mutta pelkät sanatkin ovat todella voimakas keino saada joku ilahtumaan tai pettymään.



Olen toki välillä miettinyt, että kuinka pitkälle ihmiset voivat mennäkkään kehujen toivossa - tai siis eikö kehujen pitäisi kuulua kaikille? Kaikki maailman ihmiset ansaitsevat kiitosta ja kehuja jostain, sillä se pitää mielen iloisena ja terveenä. Mutta miksemme me suomalaiset kehu? Koska emme edes puhu. Miksi ihmeessä olisi outoa astua metroon aamulla ja sanoa vieraalle leidille, että onpas sinulla kaunis takki. Miksi, oi miksi se on niin hankalaa?

Näihin sanoihin lopetan tämän pohtimistuokion ja ajattelin kertoa vielä, että mikä minua ärsyttää vielä enemmän kuin puhumattomuus; töykeät ihmiset!


Kyllä minä mieleni pahoitin, kun...
1. Kysyin kassalla minut jo ohittaneelta mieheltä, että pääsisinkö hänen eteensä, koska minulla oli ainostaan pullonpalautuskuitti. Tämä vaan tokaisi todella töykeään sävyyn : Miksi ihmeessä!? - eikä siis päästänyt ja melkein myöhästyin junastani.

2. Olin torilla myyjänä ja asiakas valitti annoksen ulkonäöstä, vaikka se oli aivan samanlainen kuin muillakin. Lisäksi annoksessa oli aivan liian vähän kalaa ja kaikki oli liian kallista ja palvelu sanoinkuvaamattoman kamalaa. .

3. Työnsin suuria painavia kärryjä ahtaalla kadulla, joka oli täynnä ihmisiä.. Väistelin minkä kykenin ja yht'äkkiä eteeni pomppasi keski-ikäinen rouva, enkä ehtinyt aivan pysäyttää kärryjäni, vaan ne töytäisivät rouvashenkilön pohkeita. Tämähän siitä tulistui ja kääntyi huutaen: HERRANJESTAS, katsoen minua samalla halveksuvalla katseellaan.

Kaikilla on huonoja päiviä, mutta ei omaa huonoa käytöstään tarvitse muiden syyksi pistää, kiitos vain..

Ainiin, tosiaan haluaisin vielä henkilökohtaisesti kiittää kaikkia 122 lukijaa ja muita ihania ihanista kommenteistanne ja tykkäyksistänne, ne auttavat jaksamaan ja piristävät kovasti!

perjantai 21. kesäkuuta 2013

Kalenterointia ja banaanilastuja

Hellurei,

kuulumisia aattelin vähän päivitellä ja ekana tuli mieleen kertoa se, että Keravan lukioonha meitsi sitten sisään pääsi.. Ja senhän mä oikeastaan tiesinkin, mutta ei siitä sen kummempia! Viimeaikaset päivät on kuluneet duunissa ja illat treeneissä. Eipä sitä kauheesti muuta tähän kesälomailuun mahdukkaan.. Toisaalta: kyllähän sitä on ennenkin kalenterit selätetty!

Viimeviikolla oli myös viimeinen tuntini Keravan ratsastuskoululla,. Haikeata, mutta joskus on karsittava monesta hyvästä se huonoin vaihtoehto pois, resurssit eivät voi riittää kaikkeen. Nyt loppui siis kokonaan tuo säännöllinen ratsastus, en ole vaihtamassa tallia tai hankkimassa vuokrista. Toivon, että saan kuitenkin mahdollisuuden ratsastamiseen yhden mahtavan ystäväni ponilla tai vikellyshevosillamme. Vakiotunteihin en ole palaamassa, mutta jollain rennolla issikkavaelluksella voisin joskus vielä käydä.

Kamalasti paineita loppukesän suunnittelun kannalta. Haluan todellakin nähdä kaikkia tärkeimpiä kavereitani ja siksi kalenteroin kaiken mahdollisen vapaa-ajan. Tottakai haluaisin mennä myös sukulaisiani moikkaamaan, mutta olen aika tiukasti sidottu treenien ja työn puolesta tänne Etelään. Olen onneksi jo ehtinyt tehdä paljon. Kokkailu, tv-sarjamaraton, shoppailu, skootterimatka Järvenpäähän, terassikahvittelut, Venlan kanssa ulkoilu, satunnainen kuvien räpsiminen, treenipostauksen videointi, rentoutuminen ja syöminen on kuulunut rentoon lomailuuni.

Treenien osalta on sujunut todella vaihtelevasti. Välillä tuntuu, kuin mentäisiin alamäkeen, mutta toivon, ettei se ole niin. Vikellyksen puolesta kisakalenterissa koreilee tälle vuodelle vielä neljät kisat. Seuraavaksi suuntanamme on Ruotsi. Ruotsin jälkeen olisi European championships in Austria, tämän jälkeen Karjaa & syksymmällä sitten ne PM-kisat.


Olen oikeasti innostunut tästä vikellyksen markkinoinnista ja kehittämisestä ja haluaisin todella kasvattaa lajia.. Niimpä ilmoitin meidät Keravan Sirkusmarkkinoille 7.-8.9! Mahtavaa. Onko lukijoilla mitään ehdotuksia, mitä haluaisitte torikojuista ostaa perinteisten lettujen, metrilakujen ja makkaran sijasta? Ehdotuksia otetaan vastaan. (:


Tossa viimeviikolla oli lisäksi näytös Sipoon nikkilässä varsanäyttelyjen avaajana ja olihan meillä siellä mukana myös ständi ja pukki. Tosi kiva päivä, toivottavasti saatiin innostettua paljon uusia tulevaisuuden lupauksia lajin pariin. Jos joku tietää jonkun, joka haluaisi kokeilla vikellystä, niin järjestän toisen vikeltäjän kanssa vikellyksen ''tutustumiskurssin'' 13.-14.7, sekä 20.-21.7, eli kaksi eri kurssia, jonne toivotaan paljon innokkaita ilmoittautuvia! Lisätietoja saa, kun ottaa rohkeasti yhteyttä minuun, en pure.


torstai 13. kesäkuuta 2013

Liiallisesti hiottu maailma



Aiheenihan oli se, miten arkiliikunta on poistumassa hyvää vauhtia yhteiskunnastamme. Jepjep. Aika hyvin osasin kiteyttää aiheeni, mutta nyt siihen vielä hieman kuvakulmia.. Kokoajan kehitettään yhä parempia ja tehokkaampia moottoreja ja kulkuvälineitä. Onhan nuo toki käteviä pitkien matkojen taittamisessa, mutta yhä useampi meistä käyttää niitä myös lyhyillä matkoilla, jotka voisi aivan mahtavasti taittaa kävellen, pyörällä tai vaikka rulliksilla.

No, tähänhän heitetään usein kiero sana, josta kukaan ei pidä, mutta jota jokaikinen on käyttänyt väärin; Kiire. Kiire on tekosyy. Jos haluaa ehtiä, niin luultavimmin ehtii tai näin minä itse haluan ainakin uskoa. Anteeksi mutta miten et ehdi käydä pyörällä keskustan apteekissa, mutta ehdit käydä autolla ja seistä ruuhkassa sen 20 minuuttia. Kröhöm, selityksen makua.

Tiedän, että nykyajan yhteiskunta vaikuttaa alitajuntaamme, mutta voimmehan me taistella sitä vastaan, sanokaa, että se on mahdollista! Sitäpaitsi, jos autoilu vähentyisi, säästäisimme siinä myös rahaa ja luontoa. Tai siis yksityisihmiset säästäisivät rahaa.. Rahaa, joka olisi pienenpieni lovi isojen yrityksien ahneissa kassoissa. Mutta koska isot yritykset hallinnoivat aika vahvasti tätä maailmaa, on mainostuskin sen mukaista, nälkähän kasvaa syödessä.

Isoihin yrityksiinhän me emme oikeastaan voi vaikuttaa, mutta voimme vaikuttaa itseemme. Jos liikunnan harrastaminen joskus loppuu, ei pidä unohtaa arkiliikuntaa, sillä pysymme terveinä. Pyöräile kouluun, rullaluistele kauppaan, käytä kerrostalon portaita ja vältä alituista ruuduntuijotusta, paitsi tietenkin, jos luet esimerkiksi näitä järkeviä postauksia. Älä siis vielä sulje konetta.


Nuorilla tuntuu tätä nykyä olevan todella vähän tekemistä ja olen todella usein tuossa jamassa kaverieni kanssa - Mitähän sitä nyt tekis? Leffat on jo katottu, netissä surffailtu, aurinkoa otettu ja shoppailemassa käyty.. Nääh.

No minulla olisi vihdoin ratkaisu - Asia, jonka takia moni ihminen varmaan naureskelee siellä ruudun takana minulle. Haluasin itse ko'ota suurehkon porukan ja herätettäisiin henkiin lapsuuden leikkipuistohetket! En nyt tarkoita niitä hiekkalaatikkoleikkejä, vaan esimerkiksi klassikkoja, kuten lipunryöstö, persis, kirkonrotta, polttopallo, hyppynarujutut jne. Minusta olisi mahtavaa tehdä jotain liikkuvaista ulkoilua hyvässä seurassa. Sen ei tarvitsisi kerrankaan olla mitään pakolla puurtamista, eikä kamalan tavoitteellista hikispurttaamista, vaan pelailua hyvässä seurassa. Kaikkien tylsyysongelmat olisi ratkaistu, nuoret saisivat taukoa ruuduista, kaikki pääsisivät nauttimaan raikkaasta ulkoilmasta ja nuorillekkin tulisi sitä hyvää arkiliikuntaa. Mutta. Siinä on se mutta. Kukaan nykyajan nuori ei voi enään pelailla mitään tuollaisia. Nykyäänhän pitää nimittäin olla jo 10-vuotiaana aikuinen, jos et jo tiennyt.


Höh. Tämä 16-vuotias olisi tykännyt seurapeleistä, mutta hankala niitä on yksin pelata. Voisiko tämän yhteiskunnan kelkan yrittää kääntää kohti parempia laskuja.. Jos kokoajan yritetään hioa maailmaa paremmaksi vain yhdestä kulmasta, tulee joskus hiottua liikaa, eikä lopputulos ole alkuperäistä versiota parempi.

Miksi ihmeessä ihmisistä halutaan tehdä masentuneita ja syrjäytyneitä, voisiko joku ystävällisesti selventää?! Ja haluaisin tietää, että olenko todella ainut 16-vuotias, joka haluaisi olla vielä nuori, vai olenko vain ainoa, joka uskaltaa sanoa sen ääneen? Oli tilanne kummin hyvänsä, on se aika surullista.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Tiiättekö sen tunteen, kun kaikki menee pieleen?


...Tai sen tunteen, kun kaikki tuntuu onnistuvan. Se on aika iloinen fiilis ja oppii tosissaan arvostamaan niitä asioita, mistä voi nauttia. En halua, että karma ottaa minua niskasta kohta kiinni, mutta haluan oikeasti purkaa nyt tunteitani, niin suruja, kuin ilojakin. Koska tiedän, että noususuhdanteita seuraa aina alamäki, haluan nauttia tästä.

Viimeiset ratsastuskoulun tunnit käsillä; poni tottelee aivan älyttömän ihanasti ja ratsastus ei ole kamalaa tappelua. Tuntuu, että niistä kamalista taisteluista on ollut hyötyä.


Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että tolle koirallekkin alkaa takoutua järkeä kalloon. Se on paljon kuuliaisempi, kuin ennen. Yksikin aamu päästin sen takapihalle, jossa oli jäänyt portti auki.. Hetken kuluttua kuulin raapimista etuovelta ja siellähän se herra istui kiltisti odottaen, että päästäisin sen sisään!

Talviturkki heitetty ja aurinkoa otettu hyvässä seurassa; tätä kesä on.


Treeneissä parijutut Paulan kanssa alkavat sujua aina vain paremmin ja paremmin, Toivottavasti Ruotsissa päästäisiin tekemään Pas de deux myös.

Vihdoin pääsen toteuttamaan itseäni.. Pidämme toisen vikeltäjän kanssa vikellyksen tutustumiskurssin heinäkuussa. This is so awesome.

Ja kesäduuni. Rahaa.

Tekisi mieli itkeä, koska elämä on ihanaa. Nauttikaa jokaisesta hetkestä täysin siemauksin, koska hetkeäkään ette voi elää uudestaan.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

kesälomastartti CVI Budapestissa




Hi to everyone!


Terveisiä Unkarin maaperältä, Budapestin kisoista. Aloitetaan siis asioista, mistä ei saisi puhua.. saati sitten kirjoittaa; säästä ja fiiliksistä. Lyhyesti voin kertoa, että siellä satoi, tuuli ja oli kylmä. Itse olen suhteellisen hyvällä mielellä, mutta vähän tuo parikisan loppusijoitus ärsyttää, koska jäimmehän kullasta 0.09 pistettä. Hevosillahan on tässäkin lajissa suuri osa, joten minkäs sille voi, jos toisten hevoset saavat parempia pisteitä. Hmph.


Olen kuitenkin iloinen, että päätin lähteä kyseiselle kisareissulle, koska sain kyseisen matkan aikana hankittua kesäduunipaikan! Jesjes, nyt matkaan kauppatorin aurinkoon kolmesta viiteen päivään viikossa ja tehtäviäni tulee olemaan siivoushommat ja yleinen auttaminen. Kiitos vielä Emmalle tästä!



Jos vaikka palaittaisiin vielä siihen kisamatkaan;

Lento sujui ongelmitta, shuttlebussi kurvaili satasta, hotellimme ulkoasu oli pieni huomaamaton rähjä Kebabravintoloiden ympäröimänä.. mutta sisältä se oli siisti ja siellä oli kaikki tarpeellinen. Huoneet olivat tosin hieman pieniä ja ovet eivät toimineet kunnolla, mutta ei viitsitä valittaa. (:


Tallialue oli todella vanha ja hieman kunnostuksen puutteesta kärsivä paikka, (kuten koko lähiympäristömme..) Siellä oli muutama pieni talli, kaksi maneesia ja pari muuta rakennusta. Vessat ja pukkarit olivat jotain aika karua, joten ehkä ei niistä enempää. Talli oli lähellä hotelliamme, sekä ostaria, minkä takia pääsimme helposti kävelemään paikasta a paikkaan b.







Lainahepat olivat oikein mukavia, eivät kuitenkaan ihan vedä vertoja sille ruotsalaiselle.. Mutta olihan hinnassakin toki eroa. Kilpailin kahdessa sarjassa, yksilönä Junioreiden 2* & Parina CVI1*.

Nuo tähdet ovat kilpailutasoja, joilla voi nousta ylöspäin, mikäli kerää tarvittavat pisteet. Kun nousee tasoilla ylöspäin, liikkeet vaikeutuvat ja arvostelu tiukentuu. Parina nämä olivat ensimmäiset kansainväliset kilpailut, minkä vuoksi menimme hakemaan kvaaleja, eli pisteitä 2* tasoa varen.

Kilpailusuoritukset olivat vähän heittelevää tasoa, paremminkin on mennyt. Parisuorituksiin olen kuitenkin oikein tyytyväinen. Yksinvikellyksessä sain periksistä 6.2 ja vapaaohjelmasta 6.7, loppupisteeni olivat siis 6.5, olin siis 18./24. Taso oli todella kova, enkä todellakaan hävinnyt huonoille. 13 ensimmäisellä oli yli 7.0 kokonaispisteet, mikä on jo todella kovatasoista.


Pariperiksistä saimme 6.5 ja kyyristä 6.7. Kyyri sujui paremmin, kuin koskaan. Uskon vankasti, että tähän vaikutti ehkä pieneltä osaltaan myös heppamme, joka oli hieman tasaisempi, kuin treeniheppamme. Toivottavasti tunnistatte lievän sarkasmin tuosta hieman -sanasta.

Toivottavasti paikalla olevat kuvaajat laittaisivat kuviansa joskus tänne internetin syövereihin, koska nyt minulla ei ole ainuttakaan kisakuvaa postattavana! 




Oiken kiva matka, kiva seura, ambulanssin ujellus 24/7, palohälytys hotellissamme, pistaasijäätelö, tutustuminen norjalaiseen, jäätee, liian väsynyt nauraminen, oudot rahat, kinuskipallero, kesäduunipaikka, glitter, koko päkijän kokoinen mustelma, suorituksiin keskittyminen, itsensä voittaminen, kiillottava kynsiviila, väsymys. Kiitos. 





Kotona odottikin sitten päättötodistus, jossa keskiarvona 9.4. Tämän lisäksi hyllyni päältä löytyi kaksi stipendiä; äidinkieli + ilmaisutaito sekä liikunta. Tuliko teille hyviä todistuksia? Ja jos vielä laittaisitte niitä vaihtoehtoja tulemaan (ks. edellinen postaus), niin olisin tosi iloinen! (: