keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Otsikot ovat yliarvostettuja

Moikka ystäväiset! Nyt vaan ihan lyhyt postaus...


Mitä olen puuhastellut lately?


-Lukenut kirjoja
Olen stressin luomuhoidon ja Kaisa Jaakkolan mahtavien opusten lisäksi lukenut pari erittäin lämpimästi suositeltavaa teosta, joista ensimmäinen on Kiinnostavan ihmisen käsikirja ja toinen Urheilijan taivas + helvetti. En nyt ala turhaan näistä paasaamaan..., Mutta kannustan edelleen sihen itsensä kehittämiseen ja kirjaston suurkulutukseen - koska sä voit.


-Tutustunut Helsinkiin

Vietimme eilen rentouttavaa saunailtaa duuniporukan kanssa Rastilassa - ja voi miten ihana paikka se olikaan! Hyvä seura, ruoka ja ympäristö - mitä muuta ihminen voikaan toivoa? Tänään vietin päiväni serkkuni kanssa ympäri Helsingiä sompaillen: hengailimme (ja söimme) mm. keskustassa, Kauppatorilla, Kaivarissa ja Hernesaaressa, mistä viimeiseksi mainittu oli itselleni aivan uusi tuttavuus. Voin kuvitella, että erityisesti ilta-aikaan paikka on varmasti todella kiva paikka vaan sellaiseen yleiseen hengailuun ja illan istumiseen.


-Käynyt Tampereella valmentelemassa
Pidin Tampereella viime viikonloppuna kolmen päivän mittaisen kurssin, joka rakentui pääosin ilmaisun ympärille. Treenejä pidettiin voimistelusta lajitreeniin, vapaasta improsta tiukkoihin teoriasessioihin. Pidin myös luennon, jossa avasin vähän ajatuksiani menestyksestä ja omasta matkastani vikellyksen urapolulla. Itse ainakin tykkäsin kovasti (kuten aina) olla valmentamassa, ja toivon että tytöillä oli vähintään yhtä kivaa. Se ''kivuus'' on kuitenkin se kaikista tärkein asia - oli laji mikä hyvänsä.


-Harrastanut lihashuoltoa
Opin pari viikkoa takaperin availemaan selästäni niitä triggerpisteitä tennispallon avulla. Lisäksi sain aivan korvaamattoman hyvää lihashuoltoa ja neuvoja vieraillessani Tampereella. Kyllä sitä jotenkin vanhetessa oppii arvostamaan sitä kehoa aivan eri tavalla - kun sen saumaton toiminta tilanteessa kuin tilanteessa ei olekaan enää itsestäänselvyys.


Mitä on tulossa?


-Kahdeksan päivän duuniputki
Loppurutistus.


-SM-kisat, joissa en kilpaile
Hevosongelmia, osalla vikaa jaloissa, osalla päässä. En voi siis kilpailla SM-mitaleista tänä vuonna. :(


-Kesälomaviikko
Duuniputken ja opiskelujen alkamisen välissä mulla on yksi viikko lomaa. Jee, kesäloma!! Katotaan nyt, että kuinka täyteen mä saan sen viikon tungettua...


-Koulun alku
Siiiis waaaat? Näin nopeasti?!


-Videoprojekti
Näillä näkymin osallistun yhden keravalaisen tapahtuman mainosvideoon esiintyjän osassa... Pidetään aihe kuitenkin toistaiseksi hämärän peitossa, kunnes kuulen aiheesta lisää.
Niitä ja näitä, hyvin nopeasti kelailtuna. Aika juoksee, eikä edes ajatuksia ehdi saada kiinni. Joskus asioita muistaa, useimmiten ei. Antakaa armoa ja nauttikaa kesästä. Meikä lähtee nyt valmistautumaan henkisesti ja fyysisesti tulevaan kahdeksaan päivään. Tsau!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kuulumisia: Sekaisin urheilusta


Moikkismoi, pitkästä aikaa täällä taas. Mä oon jotenkin ihan hypenä yhestä oheistreenaamiseen liittyvästä asiasta, mutta otetaan tähän alkuun ensin vähän muita juttuja... Eli mitä mä olen oikeastaan puuhaillut Flyingen jälkeen? 

Enimmäkseen mut on löytänyt joko töistä, treeneistä tai valmentamasta, mutta olen myös pienissä väleissä ehtinyt tapailla kavereita, lukenut muutamia superhyviä kirjoja, ostanut yo-mekon, käynyt Hämeenlinnassa valmentamassa ja aloittanut henkisellä tasolla uskonnon itsenäisen kurssin suorittamisen... Tai noh, oonhan mä siitä jo 30 prosenttia ensimmäisestä tehtävästä (/13) tehnyt. Että tsempit vaan muille kesäopiskelijoille - täällä käydään samaa kamppailua. 

Ai juu, ja olenhan mä fanipostiakin saanut! Jotenkin niin hellyyttävää ja sympaattista, että joku haluaa lähettää _mulle_ fanikirjeen - ja vielä piirrustuksen kera! Sydän sulaa vähemmästäkin. Nyt on muutenkin sellainen hyvä draivi päällä elämässä; tiiättekö, tuntuu että kaikki lähtee tästä rullailemaan, paremmin kuin koskaan ennen. 
Ne, ketkä ovat joutuneet kestämään mun seuraa tässä lähiaikoina ovat ehkä huomanneet mun innostuksen ja hypen eräästä asiasta - aloitin nimittäin oheistreenin eräällä kamppailusalilla. Pohdin pitkään, että uskaltaisinkohan mä mennä tuollaiselle parin viikon bootcampille, jossa olisi joka päivä erilaisia kamppailulajien laji- tai oheistreenejä, joista voisi kuroa itselleen sopivan kombon... Onneksi sain kiinni tästä  ''mä en voi hävitä mitään''-ajatuksesta ja päätin ostaa sellaisen 10 kerran kortin. Noh, nyt on toisen viikon perjantai ja se kortti on finito. Mä olen ihan superonnellinen, että päätin lähteä mukaan. En voi tarpeeksi edes kehua sitä, kuinka hyvää noi treenit ovat tehneet mulle. Oon päässyt tekemään aivan erilaisia treenejä kuin koskaan ennen - ja mikä parasta, tekemään hyvässä seurassa TÄYSILLÄ. Olen muun muassa ryöminyt maassa erilaisten painojen kanssa, hakannut traktorinrengasta lekalla, nyrkkeillyt, potkinut, paininut, kanniskellut nukkea, heitellyt nukkea, juossut vastuskuminauhan kanssa etuperin, takaperin ja sivuttain sekä harjoitellut maastavetojen ja tempauksen tekniikkaa. Ihan oikeastaan se ja sama että mitä ollaan tehty, aina on ollut hauskaa. Se itsensä haastaminen ja lopulta itsensä voittaminen on aivan parasta. 

Tykkään. Ja parastahan tässä on se, että treenit jatkuvat tällä kaavalla myös tulevaisuudessa. Olen myös suurella todennäköisyydellä lähdössä tämän porukan kanssa treenileirille Pajulahteen elokuun puolivälissä. En tietenkään osallistu kisaryhmäläisten ottelutreeneihin, mutta saan osallistua kaikkiin oheistreeneihin ja mattotestiin (iiks!!) sekä luultavasti vetää kanssaurheilijoilleni yhdet kehonpainotreenit. Samaan aikaan kun muut ottelevat, saan toivottavasti pertsin käyttöön omaa treeniäni varten. 

Huippujuttuja. Ja lisää on tulossa. Tuntuu, että saan jokaisesta treenistä lisäenergiaa suunnitella esimerkiksi tulevaa Tampereen valmennusta. Ihanaa, että on mahdollisuuksia urheilla ja valmentaa. Oon todella onnellinen.

Lähitulevaisuudessa kalenteriin on merkitty vähän duunia, treenejä, valmennuksia niin kotopuolessa kuin Tampereellakin, opiskelua ja yhden kaverin yo-kuvat. Kattellaan, että mitä kaikkea muuta sinne ehtiikään kertyä! 

Tää kuva kiteyttää mun tunnetilan hyvin

Muistakaa, että joskus pelottavaltakin tuntuvat asiat voivat paljastua hienoiksi mahdollisuuksiksi - sun vaan pitää uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel. Sometimes the smallest step in the right direction ends up being the biggest step of your life.

Olkaa siis rohkeita.

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Elämä on varjoa ja valoa/
joskus se kyyneliin tiristää/
silloin kun itkun kaulukset/
kurkkua kiristää.

Elämä on sekoitus onnea/
ja surullisia vaiheita/
meil on täydellinen elämä/
täynnä laulun aiheita.


Täydellinen elämä, Suvi Teräsniska

Muistakaa olla kiitollisia ja elää jokaisessa hetkessä. Muistakaa antaa arvoa myös toisille. 

Mennyt on mennyttä, eikä kenenkään huominen ole varma. Elä nyt.






Ps. Älkää huolestuko, mutta musta ei välttämättä nyt kuulu hetkeen mitään.