lauantai 26. lokakuuta 2013

motivation


Toivoitte motivaatiopostausta, joten sen myös saatte. Motivaatio, mitä se oikeastaan on?

Motiivit ovat tarkoituksiamme, miksi teemme jotakin? Monista pienistä motiiveista koostuukin motivaatiomme. Itse puhun lähinnä urheilun näkökulmasta, mutta motivaatiotahan haetaan lähes kaikkeen. Monesti ihmiset miettivät, että mikä olisi tarpeeksi suuri motivaation lähde? Suurempi houkutus, kuin se sohvalla makaaminen koneen/kännykän/karkkipussin kanssa. Mikä korkeampi voima saa toiset ihmiset nostamaan perseen penkistä ja miksi se tuntuu olevan toisille helpompaa?

Eri ihmiset tarttuvat eri asioihin ja saavat motivaationsa aivan eri paikoista. Nyky-yhteiskunnasta on kuitenkin helppo erottaa jonkinnäköisiä massamotivaation lähteitä. Se on kuitenkin taas hyväksyttävä, ettei kaikkia motivoi samat asiat. Motivaation lähteenä voi olla joko lyhyt- tai pitkätähtäinen tavoite. Esimerkiksi menestys, sosiaalinen hyväksyntä, terveemmät elämäntavat tai parempi itsetuntemus voivat olla motiiveina.
Kun mietin itseäni, on vaikea sanoa yhtä ainutta motivaattoria. Nuorempana halusin näyttää, ettei mikään ollut ko'osta kiinni -ei haitannut olla pieni. Ennen lukiota halusin myös vissiin vaikuttaa fiksulta, mikä toi motivaatiota opiskeluun. Edelleen pidän kiinni tuosta kokoasiasta! Olen myös aina halunnut, että minusta oltaisiin ylpeitä. Haluaisin myös olla esimerkkinä muille nuorille -Toivon, että itse voisin jonain päivänä olla jollekulle se, jota katsotaan ylöspäin. Itseäni motivoivat myös suuresti seuraavat lauseet: Do it, because they said that you couldn't & Whenever you feel like giving up, think of all the people that would love to see you fail. Haluan kiittää suuresti esimerkiksi Jaanaa yläasteelta- Sait mut ottamaan itseäni niskasta kiinni. 
Mikäli en ole aivan varma kykenemisestäni jonkun asian suhteen, yritän pohtia ja punnita sitä monesta eri kulmasta -miksi tämä asia on minulle tärkeää? Jos meinaan heittäytyä liian laiskaksi, kirjoitan päätökseni ylös tai kerron sen jollekkin kaverilleni. Lisäksi yritän mahdollisimman hyvin suunnitella menoni etukäteen, etten voi luistaa päätöksistäni. Mitä vähemmän niitä laiskoja päiviä tulee, sitä helpompi niitä on tulevaisuudessa välttää.


Entä jos motivaatio lopahtaa?

Aluksi motivaatio on kovaa, mutta sen ylläpitäminen saattaa olla hankalampaa. Miksi?

Oletteko koskaan itseasiassa edes miettineet, mitä tekosyitä käytätte, kun laiskuus iskee? Kannattaa miettiä, ihan oikeasti. Esimerkiksi sää ei ole hyvä syy olla tekemättä jotain. Vaatetta päälle vaan ja menoksi! Miettikää sitä asiaa mitä tavoittelette. Se on sen arvoista.

Mitäs jos joskus ei vain jaksaisi jatkaa tehtyä päätöstä? Kannattaa siinä vaiheessa miettiä, että tulikohan haukattua liian suuri pala? Tässä vaiheessa on kaksi polkua, joko päätät että suoritat tavoitteesi kunnialla loppuun tai et edes yritä. Koska puolitehoilla päätetyt asiat eivät tule tehdyiksi. Esimerkiksi läksyjen teko tai aktiivinen bloggaaminen; se on tahdosta kiinni. Pitää vain uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel kohti parempaa huomista! Myös ajatuksia -näääh, teen sen huomenna- tulisi välttää. Sen aika on tänään eikä huomenna tai ensi viikolla tai vuoden päästä. 

Voin ta'ata, että mitä enemmän olet ennen asiasta luistanut, sitä paremmalta se tuntuu kun kerrankin tartut tuumasta toimeen. Itsekin voin sanoa, että on kyllä ihan sairaan mahtavaa sanoa, että olen taistellut laiskuutta vastaan ja aloittanut säännölliset lenkit. En edelleenkään pidä juoksemisesta, mutta rakastan sitä tunneetta,  kun saan nostettua perseen ylös penkistä ja lähdettyä aamulenkille. Kaikki ei ole tässä maailmassa kivaa, mutta niitäkin asioita on tehtävä.



Muistakaa: Vain te voitte vaikuttaa itseenne. Mutta jos tarvitsette piiskuria, niin meikäläiseen voi ottaa yhteyttä. Olisi muuten aika jees alkaa personal traineriksi. Ps. tsekatkaas nuo söpöt aforismijne.elukat tuolla sivupalkissa!

Kuvat Weheartit & Tumblr

lauantai 19. lokakuuta 2013

pintapuolista käsittelyä



Asioiden pintakäsittelyä kuvien kera. Blogini postaukset käsittelevät usein vikellystä ja treenaamista. Elämässä on kuitenkin muutakin. Syyslomalla ehdin tehdä paljon sellaista ihanaa, mikä jää usein arjessani vähemmälle huomiolle.

Paljonpuhuttu syysloma on hämmentänyt kovin, on ollut todella hyviä ja ei-niin-hyviä hetkiä, kuten jokapäiväiseen elämäämme kuuluu. Päivitin blogini ulkoasua (ja banneristani tuli kamalan rakeinen, höh!) Olen lisäksi stressannut ensi kauden teemasta, nähnyt vanhoja ihania kavereita, syönyt elämäni ensimmäistä kertaa Vapianossa, kokkaillut paljon, kuljeskellut luonnossa ja itseasiassa eilen iltani vietin ihan oikeasti matikan kirja kourassa. Tänään olin Hihsissä vikeltäjien musiikkivastaavana ja huomenna tarkoitus olisi taas tehdä pehmeä laskeutuminen kunnon arkeen, paitsi valmentamisella & treeneillä, myös läksyillä.
Kahden viikon kuluttua sitä ollaan taas maajoukkueleirillä ja kunnon testauksessa. Olen ylpeä, että olen jaksanut lenkkeillä ja käydä salilla tunnollisesti oman suunnitelmani mukaisesti! 

Heh. Taas tämäkin postausraukka joutui treenien alaiseksi.. Toivoisin kommentteja ulkoasusta, sekä ehdotuksia postausten puolesta:

esim. valokuvauspostaus
joku syvällinen postaus/ mielipideteksti
mitä-minulle-kuuluu-näin-yleensä
kysymyspostaus
motivaatiopostaus
joku aivan muu (HUOM. taivaan ja maan väliltä!)

lauantai 12. lokakuuta 2013

Rakkaudesta lajiin; Minä valmentajana

Jeesjees, elossa ollaan ja hyvillä mielin! Postauksen lähes kaikki kuvat kertovat eilisestä, jolloin tuli vietettyä mahtava päivä Iloveme- messuilla ihanassa seurassa. Superfoodit, kauneustilpehöörit, mindfulness, treenivinkit ja ammattilaisen tekemä meikkaus.. mahtava kombinaatio kerrassaan. Jostain kummasta taas motivoituneena ajattelin kirjoittaa enemmän itsestäni valmentajana. Miten kaikki alkoi ja mihin yritän keskittyä valmennuksessa?
Miten minusta tuli valmentaja?

Aloitin valmentaja vasta muutama kuukausi sitten, mutta siitä on tullut jo aivan älyttömän tärkeä osa elämääni; Se vaan on aivan älyttömän palkitsevaa! Heti aloitettuani tajusin, että tää on se mun juttu!

Olen aina pitänyt muiden neuvomisesta ja auttamisesta asioissa, joista itse pidän. Olin miettinyt ohjaajana toimimista telinevoimistelussa, mutten oikein ollut saanut sitä aikaiseksi. Kesällä Roosa toi Spurtin leiriläiset Järvenpäästä kokeilemaan vikellystä ja  pyysi minua auttamaan tunnin pitämisessä. Suostuin hetimiten ja siitä innostus sitten lähtikin! Vikellysponinamme toimii Roosan poni Aksu, jolla oli joskus satunnaisesti harrasteltu epävirallista 'vikeltelyä'. Nyt Aksu pääsi kuitenkin tositoimiin, eikä ole moksiskaan, todellakin cool kaveri.

Heti kyseisen tunnin jälkeen heittelimme ilmaan puolileikillä ajatusta oikean harrastustoiminnan perustamisesta ja pian olimmekin jo levittämässä ilmoituksia vikellyksen minialkeiskursseista! Kursseilla käytiin läpi perusjuttuja ja kesäiset säät siivittivät läpi molemmat viikonloput. Kun kurssit olivat ohi, oli kysyntää todella paljon. Niimpä päätimme korjata tuon puutteen ja perustaa ensin yhden- ja myöhemmin myös toisen vikellysryhmän. Olen edelleen todella surullinen miettiessäni niitä lapsia, jotka asuvat kaukana vikellysmahdollisuuksista, eivätkä täten voi lajia harrastaa. ): Meilläkin kysyntää varmasti olisi vielä enemmän, mutta myös meidän resurssimme on rajalliset.
Itse valmentajana yritän keskittyä monipuolisuuteen. Roosan kanssa treffaamme lähes säännöllisin väliajoin, jolloin käymme läpi tuntisuunnitelmia ja tulevaisuuden päivämääriä sun muita. Jokaiselle treenikerralle olemme kehittäneet oman teeman, jonka ympärille koko treenin rakenne koostuu. Teemana saattaa olla yksittäisiä liikkeitä tai suurpiirteisempiä asioita, esimerkkinä vaikka eri perusliikkeet, tiimityö, rohkeus, ilmaisu, voimankäyttö, ryhti, tai teknillisemmät asiat, kuten vaikka koipien suoruus.

Treenikertamme koostuu alkulämmittelystä, lihaskunnosta, venyttelystä, sekä tietysti pukilla ja hepalla vikeltämisestä. Joskus treenimme painottuvat akrobatiaan ja ovat näinollen Järvenpään Spurtin tiloissa.

Hienointa on nähdä tyttöjen kehitystä joka saralla, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Olin viime sunnuntaina ihan pakahtua ilosta, kun tytöt loppujenlopuksi pääsivät kuplastaan pois! Sanoinkuvaamattoman hieno tunne.
Kuva spurttileiriläisten vikellyspäivältä

tiistai 8. lokakuuta 2013

Heta suosittelee: Säästäminen


Pitkästä aikaa Hetan suosittelemaa postausta! Tälläkertaa aiheenani on yksinkertaisesti säästäminen. Itse olen aina ollut suhteellisen pihi ihminen -aikalaisen luonnollinen säästäjä siis. Tiedän kuitenkin paljon ihmisiä, joille säästäminen saattaa välillä olla hankalaa. Tuhlaaminen on siltä kannalta hyvä addiktio, ettei kaikesta kivasta tarvitse luopua päästäkseen kaidalle tielle.

Tuntuuko, ettei koskaan ole rahaa? 'Mut en mä ikinä osta mitään!' <- Kuulostaako liiankin tutulta? Kukaan ei koskaan osta mitään, mutta silti rahaa kuluu. Tottakai rahaa aina kuluu, mutta joskus on hyvä pysähtyä miettimään, että mikä on oikesti tarpeellista. Itse en säästä mitään isompaa asiaa varten, pidän vain siitä, että voin kontrolloida rahankäyttöäni ja nautin siitä turvallisuuden tunteesta, että jos sitä joskus tarvitsisi, sitä olisi varalla. Tai no, enhän mä kuitenkaan mikään miljonääri ole, pienistä puroista tulee isoja jokia. Piheyteni näkyy elämässäni enimmäkseen shoppailureissuillani, missä yleensä ostan vain aletuotteita.. Heh, pinttynyt tapa! :D
Säästövinkkini olisi oikeastaan aikalaisen yksinkertainen; pyhästä kolminaisuudesta valitset yhen, jonka toteutuksesta olet valmis tinkimään. Näitä kriteerejä ovat...

1. shoppailukertojen määrä
2. tuotteiden hinta 
3. tuotteiden määrä

Aika simppeliä, vai onko? Kaikki liittyvät kuitenkin osittain toisiinsa; rajat ovat häilyviä. Voisitko kuitenkin vähentää esimerkiksi kauppareissujesi määrää? Ettei tulisi ostettua niitä turhia suklaakeksejä silloin koulun välitunneilla, kun muutkin menivät kauppaan? Jos ensimmäinen kriteeri on itsellesi tärkeä, mites on laadun laita? Eikö olisi kerrankin kiva mennä Tarjoustaloon ostamaan ne meikit, koska aina hinta ei ole suhteessa laatuun. Samaa tavaraa voi saada edullisemminkin, kun vain jaksaa tehdä hieman myyrän työtä! Jos et suostu jalallasikaan astumaan Saiturinpörssiin, on sinullakin vielä yksi vaihtoehto; ostetun tavaran määrän vähentäminen. Jos seuraavalla shoppailukerrallasi miettisit, että tarvitsenko juuri nyt viisi erilaista villatakkia? 
Onko taloudellinen alijäämäsi kuitenkin liian suuri, eikä elämäsi rullaa 'pappa betalar'-tekniikalla? Jonkinnäköisiä töitä on varmasti tarjolla, kuten mainosten jakaminen tai puhelinmyynti, mutta kaikkia eivät tuonkaltaiset työt kiinnosta. Töitä tekemään voi päästä myös 4H-yhdistysten kautta, mutta on niitä muitakin tapoja ansaita. Omien tavaroiden ja vaatteiden läpikäyminen ja turhien erottelu voisi olla helpoin vaihtoehto. Tämän jälkeen vain ilmoitusta nettiin tai vaatteet kirpparille, niin saataisiin hyvä kiertoon! Varsinkin lelut, pelit ja kirjat käyvät varmasti kaupaksi. 

Ai juu ja tosiaan viimeisenä vinkkinä vielä suosittelen kiinnittämään huomiota ruokavalioon ja omaan eettisyyteensä. Liha on kallista ja ihmiset heittävät aivan liian paljon ruokaa pois näinä päivinä.

Kiitos ja Aamen, Heta on puhunut!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Nordic championships in Danmark

KAIKKI KUVAT ON EVEN.

Otsikkona voisi myös olla ITSESÄÄLI, PETTYMYKSIÄ tai jotain muuta huomionhakemista..

Ei siis taaskaan mennyt ihan kuin elokuvissa. Olihan niitä hyviäkin suorituksia, mutta kaikesta huolimatta kisoista jäi osittain karvas maku muistiin. Mieleni on jo siinää pisteessä, etten halua hyväksyä epäonnistumisia, vaikka kaikillehan niitä sattuu joskus. Osa aivoistani ei vaan pääse yli siitä, että kunnollisilla suorituksilla olisin ollut viiden parhaan joukossa, mutta muutaman pienen seikan takia löysin itseni pohjalta. Se ei ollut vaihtoehtona, miksi se sitten kävi?

Olen aina ajatellut, että voin edetä lajissani, mutta mahdollisuuteni päästä korkealle ovat mahdottomia. Nyt kuitenkin sain niin suuren palon lajiini, että uskon sen olevan mahdollista. Se vaan vaatii vielä enemmän itseltäni. Pian saamme kotitreeniohjelman tehtäväksi kolmesti viikossa. Tämän lisäksi meidän pitää tehdä joka toisen kuukauden päätteeksi itsenäisesti 1.5-tuntinen kuntotesti ja lähettää tulokset uudelle maajoukkuevalmentajallemme. Uskoisin tämän pitävän motivaatiotason suhteellisen korkealla. Vielä ollaan nollatasonkin alapuolella, mutta olisiko mahdollista näyttää, ettei se kehittyminen Suomessakaan ole mahdotonta, vaikka talvi onkin pitkä ja kylmä, eikä täällä arvosteta vikellystä (=panosteta puitteisiin) niin paljon kuin esimerkiksi Ruotsissa.

Noniin diipadaapa, liibalaaba, siirrytäänkös sitten asiaan; eli niihin Pm-kisoihin Tanskassa..
Osallistuin kisoissa kolmeen luokkaan; yksilöön, pariin sekä tiimiin.

Voisin kyllä sanoa, ettei yhtään huvittais kirjottaa mitään. Joukkueen suoritukset meni kivasti, oon ylpeä kaikista tiimiläisistä! Parissa tosiaan ei mennytkään ihan niin hyvin; tultiin sieltä areenalla alas. Tohonkin asiaan oli vaikuttamassa varmaan monia tekijöitä, eikä mitään yhtä syyllistä voi sanoa; monien tekijöiden summa. Itsellenihän ei kuitenkaan sattunut mitään pahempaa, parilleni taisi hieman sairaslomaa tulla selkävamman takia. Toivotaan nyt, ettei siellä olisi mitään ylitsepääsemätöntä!

Ja yv.. Perusliikkeet menivät molemmilla kierroksilla hyvin, vapaaohjelma huonommin kuin koskaan. Kyyrin suorittaminen oli vaikeaa myös hevosellemme. Olihan Luke jo matkustanut pitkän matkan, treenannut ja vielä tehnyt muutamat kisasuorituksetkin! En yhtään ihmettele väsymystä. Noh, sunnuntaina tosiaan olisi tehnyt mieli pakata kamat ja häipyä paikalta, koska roikkuminen, mönkiminen, eikä tippuminen ollut hyviä asioita tuomareiden silmissä.

Jep. Paska fiilishän tuosta jäi, mutta ehkä ensi vuonna ollaan jo paremmassa jamassa. 
kattokaa ny, ihme balleriina.