maanantai 22. toukokuuta 2017

Miks mä en toimi niin kuin toi? Ominaisuudet urheilussa

Heissan, moissan.

Tänään puhutaan urheilusta, tarkemmin sanottuna ominaisuuksista ja vahvuuksista, jotka tekevät meistä erilaisia urheilijoita - ja mahdollistavat sen, että usein on tiettyjä harjoitteita/lajeja, jotka ovat ''luonnostaan'' helpompia kuin toiset. Pidemmän päälle se on raaka harjoittelu, joka ratkaisee kehityksen ja menestyksen, mutta alkuvaiheessa myös kehon fyysisillä ominaisuuksilla on pärjäämisessä tai pärjäämättömyydessä suuri jalansija - eritoten lapsilla ja nuorilla, kun kroppa muuttuu ja kehittyy nopeaan tahtiin. Lisäksi jokaisella meistä on taipumus käyttää kroppaamme eri tavalla, jonka oikeastaan nuo ominaisuudet meille määräävät.

Laitetaan esimerkiksi lauma sekalaista sakkia (eri urheilulajien edustajia, harrastetasolta eteenpäin) tekemään kyykkyhyppyjä, sprinttejä, kärrynpyöriä ja tasapainoa vaativia harjoitteita. Tulos olisi varmasti aika monenkirjavaa, eikö vain? Tämä sama efekti tapahtuu kuitenkin myös saman lajin edustajien joukossa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Jokaisella meistä on oma ominainen tapa liikkua ja käyttää lihaksistoamme, vaikka tekisimme käytännössä samoja liikkeitä.
Kuten näkyy: sama liike ja viisi eri variaatiota.. Seuraus: kaaos
Olen törmännyt aiheeseen moneen kertaan, kun olen itse pohtinut, miksi oma kehoni toimii kuten se toimii. Perusominaisuuksieni järjestys on varmasti muokkautunut sekä fyysisten ominaisuuksieni että sekalaisen harrastuspohjani puolesta - niin hyvässä kuin pahassa. Fyysisesti olen lyhyt, mutta suhteessa jalkani ovat pidemmät kuin torsoni. Lihasmassaa minun on suhteellisen helppo kerätä, tosin myös sitä rasvaa. Oletan, että minulla on enemmän nopeita lihasssoluja(?), koska osaan olla räjähtävä urheilija - joka ei toisaalta kestä kauaa. Urheilutaustani on muovannut mieltymyksiäni erityisesti taitolajien pariin, koska voimistelu on jo pienestä pitäen kuulunut lajirepertuaariini. Kaikki edellä luetellut ominaisuuteni voivat olla sekä hyötyjä, että haittoja: Lyhyenä on helpompi olla ketterä, mutta kaikki näyttää vähän hölmöltä. Pitkät jalat ovat toisaalta kauniit, mutta niitä on paljon rankempi nostaa. Lihasmassan keräys on kiva juttu, mutta voi hidastaa liikettä ja laittaa kropan totaalliseen kestojumiin. Räjähtävyysharjoittelu syö tilaa kestävyystreeniltä - ja kun tankki on tyhjä, se on sitä totaallisesti.

Puhun seuraavassa kappaleessa hieman suoritusominaisuuksista, jotka näkyvät taitoharjoittelussa. Suoritusominaisuudella viittaan siihen, kuinka monella eri tavalla sama liike on käytännössä mahdollista suorittaa. Jaoin suoritusominaisuudet neljään kategoriaan (näitäkin jakoja voisi tehdä varmaan miljoona!), joita ovat nopeus/energian käyttö, elastisuus, tekniikka ja voima.

Kaikki liikkeet vaativat sekoitusta yllä näkyvistä ominaisuuksista, mutta usein yksi niistä on dominoiva, eli reilusti ylitse muiden. Jokainen näistä perusominaisuuksista auttaa osaltaan tiettyjen tekniikoiden oppimisessa, mutta jokaisella treenarilla ei välttämättä ole pakko olla sama dominoiva ominaisuus - sen vaikuttamatta liikkeen suorittamiseen lainkaan.
Jollain dominoi notkeus, toisella vauhti ja kolmannella jokin aivan muu. Ps. Joskus kaaos näyttää ihan kivalta!

1. Nopeus, tai energian käyttö - kuten itse tykkään kutsua - on auttanut itseäni hurjasti erinäisissä liikkeissä, ja se on varmasti yksi tekijä, jonka avulla saan muiden ominaisuuksien puutteita anteeksi paljon. Otetaan esimerkiksi takaperin voltti vauhdista: Saan kieritettyä kerän ympäri niin nopeasti, ettei oikeastaan ole kamalasti väliä kuinka paljon tai vähän alleni jää ilmaa. Jos olisin hitaampi, olisi minun pakko kehittää muita ominaisuuksia saadakseni voltin pystyyn alas.

Monissa liikkeissä on mahdollista käyttää vauhdin luomaa energiaa hyväkseen, mutta siihenkin täytyy lihakset erikseen opettaa. Mikäli energian käyttöön oppii, oppii myös taloudellisemman tavan liikkua. 


2. Elastisuus ei tule minulle luonnostaan, mutta joukkuevoimistelutaustani ansiosta olen saanut pidettyä jalkani tarpeellisen notkeina. Tämä auttaa esimerkiksi jalkojen erillisissä nosteluissa, kun voimaa ei joudu käyttämään niin aikaisessa vaiheessa takareiden kirraamisen takia. Elastisuutta on mielestäni tärkeää ylläpitää, jotta kaikki suoritustekniikat ovat ylipäätään mahdollisia, eikä loukkaantumisia satu virheellisten liikeratojen takia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös yliliikkuvuus voi olla riski, ellei keskivartalon tukilihakset ole kunnossa.

3. Tekniikka eli oikeat liikeradat ja kehon tietoinen käyttö paranee toistojen ja harjoittelun myötä. Toistot parantavat liikettä kuin liikettä ja usein oikea suoritustekniikka tekee harjoittelusta hyvän energiankäytön lailla taloudellista. Usein helppoja liikkeitä ovat sellaiset, joita on toistettu ja toistettu kyllästymiseen asti - liikkeet, jotka ''tulevat selkärangasta'' ja ovat siis teknisesti hallussa.

4. Voima on ominaisuus, joka tulee kehiin, elleivät muut ominaisuudet ota dominoivaa roolia haltuunsa. Monesti voimaa käytetään turhan paljon silloin, kun tekniikka on uusi, eikä oikeita lihaksia osata käyttää oikeaan aikaan - kun hermotus ei vielä ole tottunut uusiin liikeratoihin. Voima on kuitenkin myös ominaisuus, joka nopeuttaa oppimisprosessia. Hyvä kehonhallinta tarkoittaa käytännössä kehon hyvää koordinointikykyä, joka vähentää epäonnistuneiden toistoratojen määrää huomattavasti liikkeen harjoitteluvaiheessa. Suomeksi sanottuna siis hyvän kehonhallinnan omaava urheilija oppii nopeammin. 
Esimerkiksi käsilläseisonnan opettelu muuttuu huomattavasti helpommaksi, mikäli core on kunnossa!

Kaiken kaikkiaan haluasin summata, että muistakaa pitää treeninne monipuolisina ja uskaltakaa kehittää heikkouksianne - mutta älkää turhaan taistelko luontoanne vastaan. Mikäli kehonne toimii tietyllä tavalla, ei sitä ole pakko väkisin vääntää toiseen muottiin. Urheilkaa ja oppikaa sillä tyylillä, mikä teille sopii.

Muistakaa kuitenkin, että voima on myös peruste muille ominaisuuksille: nopeuteenkin tarvitaan työvoimaa ja elastisuuttakin on pakko tukea. :)

lauantai 13. toukokuuta 2017

Elämäni atm


Heip! 

Ajattelin ihan vaan vähän kertailla tässä näitä menneitä touhuiluja, eli miten on taas mennyt ja mitä elämäni ylipäätään atm sisältää. Kolmella adjektiivilla kuvattuna elämäni on tällä hetkellä onnellista, stressaavaa ja jännittävää. 

PÄÄSYKOKEET

Eli tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa olen tehnyt kaksi koetta ja lähettänyt jo aikaisemmin ne kahdet ennakkomateriaalit. Oikeastaan neljä kuudesta kokeestani oli vähintään kaksivaiheisia, joten saan aina vähän kuumotella, päästäänkö taas tästä vaiheesta etenemään vai eikö... Eletään jännittäviä aikoja, kun hetket tiivistyvät lähemmäs ja lähemmäs itse koekutsujen postituksia. Tällä hetkellä sekä Proakatemian ennakkotehtäväni (VIDEOHAKU!!) sekä Vierumäen soteli-valintakoe on poikinut kutsun itse kokeisiin. Katsotaan, miten käy Tampereen viestinnän sekä Turun medianomin.

En voi vieläkään käsittää, että oikeasti pääsen noilla portailla eteenpäin. Vaikka mitään paikkoja ei todellakaan ole vielä taattu, on siistiä ajatella, että joku on oikeasti munkin hakuvideota katsellessa ajatellut, että hei, tässä olis kyllä potentiaalia. Toivottavasti sitä potentiaalia löytyy vielä muissakin vaiheissa.

TREENIJUTUT

Treenit kulkevat erittäin kivasti tällä hetkellä ja olen löytänyt taas hirmuisen innon itse (toiminnalliseen) salitreeniin. Kamppailujuttuja jätetty tietoisesti vähemmälle ja painotus tosiaan tällä hetkellä kehonpainotreenissä salilla. Salijuttuja tasapainoitan mahdollisimman monipuolisella sekoituksella joogaa, uintia ja mitä milloinkin sattuu mieli tekemään. 

Aloitin myös pitkästä aikaa treenipäivyrin kirjaamisen, jotta kehityksen seuraaminen olisi hieman helpompaa. Kirjaan ylös päivän treenit: yleiset mietteet/fiilikset ennen treeniä ja treenistä, painot ja toistomäärät + mahdolliset apuvälineet tai tekniikkavariaatiot.
Pikselimössöjen multihuipentuma, mutta pakko oli saada todiste kun oltiin jumppailemassa!

VIKELLYS

Innostun salilla aina välillä treenailemaan vähän ''vikellystyylisesti'', mutta tavoitteelinen treenaaminen saa edelleen odotella. Katsotaan, josko kesällä saisi joitakin projektiheppoja koulutukseen, niin pääsisi taas mukaan flow'hun.

Valmentajana pyörittelen iloisesti noita neljää tylleröä pari kertaa viikossa - ja nautin edelleen täysin siemauksin. Oli hauska päästä myös juoksuttelemaan Tavelan kisoissa, pitkästä aikaa! Lisäksi oon tietysti superylpeä mun tytöistäni, tekivät upeita suorituksia <3.



MUUT

Mitäs muuta? Satunnaisia töitä ja yllättävän hyvässä hapessa olevia sosiaalisia suhteita. Nauroin tällä viikolla enemmän kuin olen nauranut miesmuistiin (Kiitos seurasta Venla) ja olen vaan sairaan innoissani kaikesta tulevasta!  

Toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Toivottavasti jokaisella teilläkin menee hienosti - muistakaa hymyillä ja ehkä välillä nauraa niin paljon ja hysteerisesti, ettette voi kertakaikkiaan lopettaa. Se on sallittua ja täysin hyväksyttävää.

Ensikertaan, se on tsau.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Miksi mikään kertomamme, kuvaamamme tai kirjaamamme ei ole totta?


... vaan vain heijastus yhden näkökulman todellisuudesta? 

Koska jätämme jotain aina kertomatta. Hiljaisuus, kuvan rajaaminen tai artikkelin kehystys vaikuttaa olennaisesi siihen, miten toinen osapuoli vuorovaikutukseen ja viestintään ylipäätään reagoi. Se, mitä jätit kertomatta voi siis huomaamattasi vaikuttaa yhtä paljon kuin se, mistä kerroit. 


 Aihe on noussut yleiseen keskusteluun viime vuosina. Samalla, kun some mahdollistaa täydelliset kiiltokuvaelämät ja Insta-feedit, on some herättänyt myös vastarintakaikua: ihmisiä, jotka paljastavat, mitä siellä kameran toisella puolella oikeasti tapahtuu. Sotkuiset kämpät, väsynyt bloggari ja hitosti velkaa. Masennus, yksinäisyys tai omat heikkoudet - and the list goes on... 

Usein nämä asiat tulevat yllätyksenä, koska a) Elämme yhteiskunnassa, jossa heikkouden myöntäminen aiheuttaa leimaantumisen ja b) A-kohdan leimaa vältetään kuin ruttoa. Monesti sanotaan, että sisulla selviää. Kyllähän sä jaksat. Eihän toi ole vielä mitään. Mitä sä valitat? 

Miten kukaan voi edes sanoa noin? On totta, että monella länsimaisella ihmisellä asiat ovat päällisin puolin oikein mallikkaasti - verrattuna vaikka tiettyihin huonomman elintason maihin, mutta ei se onnellisuuskaan aina korreloi niiden maallisten ominaisuuksien tai vaikka koulutustason kanssa. Asiat pitää osata sijoittaa konteksteihinsa, mikä onkin tämän postauksen pointti. 

Miten sijoittaa esimerkiksi jokin väite tai pohdinta kontekstiinsa, jos asiayhteys on epäselvä? Koska ihmiset rakastavat puhua itsestään, käytänpä tässä esimerkkinä tätä muuan kirjuria:

Voisin melkein veikata, millainen kuva monelle (minua pidempään seuranneelle) on syntynyt minusta & arjestani somen perusteella aikojen saatossa. Tämä osio on myös omistettu jokaiselle, joka on joskus elinvuosieni aikana ehtinyt rupatella kanssani yli viisi kertaa. 

''Hetan elämä on kiireistä. Hetan elämä pyörii treenien ehdoilla - vikellys on prioriteetti nro 1. Heta syö aina terveellisesti. Heta saa paljon aikaan. Heta on aina super iloinen. Heta on hyvä koulussa - ja oikeastaan kaikessa mitä se tekee. Hetan elämä on kiinnostavaa.''

Nuo lauseet ovat vain sanahelinää. Osa ollut ehkä totta jossain elämänvaiheessa, mutta todella pieni osa nykyarkeani. Miksi kuva minusta ei kuitenkaan ole muuttunut - vaikka elämäntyylini olisikin tehnyt niin? Koska päivittelen asioistani sosiaaliseen mediaan harvemmin kuin ennen. Koska mitään radikaalia muutosta ei yht'äkkiä ole sinne Instafeediini tai muihin kanavoihin kytkeytynyt, on helppo olettaa, että kaikki jatkuu samoilla kiskoillaan kuin aina ennenkin. 

Elämäni ei ole (omassa mittakaavassani) kiireistä. Elämäni ei pyöri at the moment ollenkaan treenien ehdoilla, eikä vikellys ole täysin yli muiden (paitsi toki urheilulajeja vertaillessa...!). Koska kilpaurheilijan elämäni elää välivuotta, ei ruoka-asioistakaan jaksa nipottaa ja stressata kaiken aikaa. Aikaansaamiseen en osaa ottaa kantaa - kukin omalla mittapuullaan. En ole aina iloinen, mutta en osaa myöskään feikata sitä. En ole hyvä kaikessa mitä teen - teen vain niitä juttuja, joissa olen hyvä (=jotka kiinnostavat niin paljon, että jaksan nähdä vaivaa ja kehittää itseäni). Pyrin tekemään elämässäni asioita, jotka ko. hetkellä ovat minulle tärkeitä. Minua ei henkilökohtaisesti jaksa kiinnostaa muiden mielipiteet tekemisistäni - tai asioista, jotka on tekemättä jätetty - koska elän kuitenkin vain itseäni varten. Kiinnostavuus on kovasti myös mielipideasia. 

Muistakaa, että on olemassa paljon asioita, joita jätetään teiltä tietoisesti tai tiedostamattomasti pimentoon. Jokainen näkökulma, valokuva ja Insta-feedi on rajattu jollain tavalla. Kehysten ulkopuolella tapahtuu paljon - halusitte sitä tai ette.

Pitäkää silmät ja korvat auki. Kyseenalaistakaa.

Ja olkaa myös vähän rebel. 
Sama kuva kuin yllä, eri rajauksella