keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Jännitys tiivistyy

Moikka toverit.

Elämä ei ole ihan hirmuisasti viime postauksesta muuttunut: edelleen olen lähdössä opiskelemaan, ja kohta se muuttokin on oikeasti edessä. On kierrelty kirppiksiä, haettu banaanilaatikoita, ostettu huonekaluja, päivitetty vakuutukset, varattu muuttopaku ja tehty sähkösoppari sekä muuttoilmoitus... Pieniä juttuja on vielä hoitamatta, mutta eiköhän niistäkin selvitä. Tuntuu, että edessä olisi yksi sellainen suurempi steppi elämässä, ja ainahan ne tuntuvat hienoilta - kuin saavuttaisi jotain suurta. On vieläkin aivan hullua ylipäätään ajatella, että minä - siis henkilö, joka vihasi puhumista ja puheita koko peruskoulun ajan - pääsi opiskelemaan alaa, jonka pääsykokeena oli puhe. Miten ihmeessä meikäläinen oli muka yksi niistä viidestätoista(?), jotka ko. alalle valittiin? On aika jännää ajatella, kuinka ihminenkin muuttuu ja kehittyy... Ja kuinka uskomattomistakin jutuista voi tulla totta, jos niihin vain itse uskoo.

Uskomatonta on myös se, mitä kaikkea urheilu ja valmentajuus voikaan tarjota. Yksi valmennettavistani sai juuri hiljattain SM-hopeaa, eivätkä muutkaan tyttöni lainkaan huonosti suorittaneet. Miten ihmeessä vajaassa neljässä vuodessa on saatu näin paljon aikaan - tavallaan ihan huomaamatta? On hienoa oikeasti tajuta, kuinka nopeasti tytöt kehittyvät, koska liian lähellähän sitä ei edes huomaa. Ehkä se into ja rakkaus lajiin on osattu välittää myös näille tulevaisuuden tähdille... <3 Muistakaa välillä ottaa etäisyyttä - ja ehkä herätellä myös toisianne katsomaan asioita kauempaa. Kehitystä tapahtuu koko ajan, vaikkei sitä aina huomaisikaan.

Into jatkuu myös vikellysrintaman toisella saralla, sillä syksystä alkaen olen osa pientä Talent-projektia, jonka tavoitteena on auttaa lupaavia nuoria vikeltäjiä, jotka kamppailevat haastavien olosuhteiden kanssa. Hieno juttu, sillä pienen lajin tulee pitää huolta kaikista jäsenistään. Tällä tavoin se saa vahvan perustan kasvaa ja kehittyä. Toivottavasti saadaan pilottivuodelle paljon kiinnostusta, ja pyörät hyvin pyörimään!

Kiirettä siis pitää, ja stressiä on vaikka muille jakaa - mutta eiköhän se tästä. Asioilla on tapana järjestyä, eikä mikään jatku ikuisesti - edes nämä tappavan tylsät ''mitämullekuuluu'' -postaukset. Seuraavana vuorossa astetta syvällisempää ja henkilökohtaisempaa riipaisua. Stay tuned!

lauantai 1. heinäkuuta 2017

Pääsykoetulokset ja vikellyskuulumisia

Moikkismoi, long time no see. 

Hassua, mutta totta. Viikko takaperin lueskelin opintopolusta, että kyllähän mä puhuin itseni sisään sinne Jyväskylään. Elokuussa aloitan siis viestinnän opinnot Jyväskylän yliopistossa, mikä olikin ykkösvaihtoehtoni hauissa. En löydä sanoja sille, että olen oikeasti muuttamassa ensi kuussa Keski-Suomeen! Apua... pelottavaa, jännittävää ja hieman ahdistavaa. 

Olen viime päivät kuumeisesti yrittänyt löytää siis kämppää: lähetellyt miljoonia sähköposteja, messenger-viestejä ja vastaillut puheluihin... Ja tämä stressi on aivan kamalaa. Toivottavasti kaikki kääntyy kuitenkin hyväksi, ja löydämme kivan asunnon poikaystäväni kanssa. 

Tän hupsun kanssa mä muutan
Ja tää hölmö tulee kaupan päälle
 Mutta mites vikellys? Mitä mun vikellysjutuille kuuluu, ja mitä mä aion niiden kanssa tehdä, jos pian asun 250 kilometrin päässä pk-seudulta? 

Ollaan nyt hyvän ystäväni ja valmennusparini Venlan kanssa kesän ajan koulutelleet kahta uutta (ja hyvin potentiaalista!) hevosta tytöillemme vikellyskäyttöön. Sen verran olen siis vikellellyt, muuten oma treenini on koostunut kehonpainopainoitteisesta salihikoilusta. Kisojen kannalta tämä kausi on ollut aika lailla himmailua, enkä aio ottaa niistä turhia paineita loppukaudestakaan. Saatan osallistua syksyllä joihinkin karkeloihin - mutta hyvin saatan myös olla osallistumatta. Tykkään kyllä kisailusta ja aion ehdottomasti palata ensi kaudelle kisakehään myös kilpailijan roolissa, mutta olen onnellinen että olen osannut laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja laittaa muita asioita vikellyksen edelle (esimerkkinä oma hyvinvointi, koulupaikan varmistaminen ja asuntoasiat tällä hetkellä).

Valmentajana tietysti harmittaa lähteä niin kauas omista tytöistäni, mutta aion pitää valmennussuhteeni niin tiiviinä kuin mahdollista. Tarkoituksena ravata Uudellemaalle joka toinen viikko pitämään viikonlopun treenit. Lisäksi vanhempien tyttöjen kanssa pidetään etäkeskustelua viikottain Skypen välityksellä. Lisäksi toki otan osaa Herojen treenikalenterin ja teemojen suunnitteluun. 

Ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Löydän varmasti Jyväskylästäkin paikan jossa treenata oheisjuttuja (- ja mikseipä itse lajiakin), kunhan vaan vähän nään vaivaa. Katsotaan, mihin ratkaisuun päädytään ja mitä kaikkea hienoa tuo uusi kaupunki tuokaan tullessaan! 



Tää tytsy kiittää ja kuittaa! Mikäli haluat pysyä ajan hermolla mun kuulumisistani, niin laitappa hetardi snäpissä seurantaan!