perjantai 22. helmikuuta 2013

Lomafiilikset


Ootteko ikinä tullu ajatelleeksi, että mitä rakastatte arjessa, mistä asioista ette voisi normaalissa elämässänne luopua ? Itse rakastan varhain heräämistä, aamulehtiä, treenejä, kahvilassa istumista kaverin kanssa, pitkiä henkeviä keskusteluja, metsässä kävelyä, pientä tihkusadetta, auringonnousua, ruoanlaittoa, muiden passaamista ja auttamista, kiitosta tuntemattomalta, tuoreen leivän tuoksua, hymyä, treenaamista, adrenaliinia, eläinten läheisyyttä, suunnittelua, unelmointia, muistoja, valokuvia ja pähkinöitä.



Välillä haaveilen siitä, että voisin aamulla nousta kuudelta, mennä koiran kanssa ulos. Ulkona aurinko olisi jo hieman nousemassa, mutta ohut usva leijuisi maagisesti peltojen yllä. Ilma olisi raikas yöllisen sateen jälkeen ja tiet olisivat aivan tyhjät -hiljaisuus olisi rikkomatonta. Kun palaisin kotiin, leipoisin itse paljon erilaisia sämpylöitä ja valmistaisin ihanan hedelmälautasen erilaisista hedelmistä. Tekisin jokaisesta erivärisestä palasesta tietyn muotoisen -kuten tähti tai sydän. Asettelisin hedelmät jä sämpylät kauniisti esille, osan sämpylöistä veisin naapureille tai ystäville. Nyt voisin hengähtää, juoda smoothien ja lukea aamulehdet. Aurinko paistaisi jo verhojen välistä ja valaisisi koko keittiön. Lehden jälkeen olisi ihanaa tarjoilla kunnon aamiainen ystävilleni, sukulaisilleni tai perheelleni. Tämä olisi aika ihanteellinen aamu.

No, se noista mietteistä! Nyt on lomat kohta lomailtu, ja olen aika tyytyväinen siihen, miten olen lomani viettänyt. Olen kokkaillut, nähnyt ystäviä, jutellut niitä pitkiä henkeviä keskusteluja :D, saanut lahjoja!, ostanut treenivaatteita, ollut elämäni ensimmäisellä pump-tunnilla, käynyt Ikeassa ja Heurekan Body Worlds -näyttelyssä, viettänyt hieman aikaa myös perheeni kanssa ja kerännyt energiaa arkea varten. 

Huomenna lähden maajoukkueleirille Kisakallioon, jossa meitä odottaa kuntotestikatsastukset, ravintoluento, treenejä ja toivottavasti hyvää ruokaa! Sunnuntaina tuolta palailemisen jälkeen pitäisi paneutua ruotsin lukemiseen, sekä äidinkielen projektityöhön.. Noh, ne hoidetaan sitten sunnuntaina -vielä on lomaa jäljellä, viettäkää se rentoutuen. Paras lomankäyttö on ladata akkuja niin, että jaksaminen riittää sinne pääsiäiseen asti.


Ai joo, olihan mulla semmonenki asia, että minkäslainen erikoispostaus kiinnostaisi ?

1. My day-kuva/videopostaus
2. videopostaus, jossa aiheena joku syvällinen juttu?
3. Treenipostaus
4. Kokkaus/leipomispostaus
5. Lukijoiden antamat kuvausaiheet
6. Joku muu, mikä? o:

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Rukailua



Moipamoi jälleen, kotona taas.
Viimeviikolla tuli siis valloitettua Rukan rinteet, pieni varaslähtö hiihtolomailuun. Reissussa olin Oonan perheen kanssa, eikä voi sanoa muuta, kuin että selvisimme vaikeuksien kautta voittoon! Kaikenkaikkiaan meitä oli kelomökissä seitsemän, joista kuusi sai syödä lääkekuureja lomailun lomassa - siis kaikki paitsi minä. Heh, siitä kiitän geenejäni ja onneani !




Reissun aikana laskettelimme, lumikenkäilimme, kävimme katselemassa poroja & huskyja, leivoimme laskiaispullia, pulkkailimme Rukan huipulta alas, kuvailimme, sekä tietty söimme paljon ja hartaasti. Laskettelun näkökulmasta reissu oli aika huippu, koska rinteet olivat lähes tyhjinä, eikä ilma ollut ollenkaan kylmä. Rinteet olivat myös huippukunnossa, samoin hyppyrit.




Nyt on pitkän reissun jälkeen kotiuduttu ja ''oikea'' hiihtoloma aloitettu kevyesti aamun spinning-tunnilla! Iltapäivällä siivosin ja uudelleenjärkkäsin huoneeni, ompelin takkini kuntoon ja silitin paitojani.. Tuli vähän semmonen hassu vanhapiika -olo. Nyt illalla oli vielä treenit maneesilla ja ensi viikolla ohjelmassa ainakin kavereiden tapailua, käynti Heurekan ihmisnäyttelyssä med mamma ja viikon päätteeksi maajoukkueleiri. 


Haluaisin vielä näin lopuksi kiittää kaikkia ihania lukijoitani ja toivottaa myöhäiset ystävänpäivätoivotukset!

torstai 7. helmikuuta 2013

Jos ei treenijutut kiinnosta, skrollaa alemmas.


Hjelous taas eevripadi, minä hengissä, blogi ei?

Nykyään ei vaan tunnu olevan aikaa millekkään turhalle. Siinä sivussa bloggaaminenkin on hieman jäänyt, josta olen pahoillani. Aina välillä mietin, missä välissä ihmiset ehtii tavata toisiaan, tai ostella pappa-betalartekniikalla kaikki Stadin kaupat tyhjäksi.. Yht'äkkiä mieleeni juolahtaa kuitenkin sana, joka esiintyy kalenterissani lähes joka ikinen päivä: treenit. harkat. vikellys. kuntosali. spinning. Rakastan treenaamista, enkä osaisi elää ilman noita juttuja. Palatte varmaan oikeasti halusta kuulla viikon ohjelmani? Joka viikkohan tuo tietysti hieman muuttuu -varsinkin viikonloppujen osalta, kun on valmennuksia ja kisoja.


Tältä kalenterini saattaa täydempinä viikkoina näyttää..
Ma - spinning 1h + akrobatiakurssi 1,5h
Ti - ratsastus 1h + pukkitreenit 1,5h + volttitreeni 20-30 min
Ke - salitreeni 1h + telinevoimistelu 2h
To - koululiikunta 1,5h + salitreeni 1,5h + pukkitreenit 1,5h
Pe - koululiikunta 1,5h + spinning 1h
La - tulevaisuudessa heppatreeni 1h
Su - Spinnig/sali 1h + heppatreeni 1h+1h

+ Koiran kanssa lenkkeilyt, paikasta toiseen kävelyt ja omat treenisessiot kotona.. Hupsis.

Uudet treenikengät!
...Tämä ei kuitenkaan ollut se pääasiani, mistä halusin tänne kirjoitella. Aiheeni, mitä olen joutunut mietiskelemään lähiaikoina, on ollut hormonihoidot.


En osaa oikein kuvailla nyt mun mielialaa  millään sanoilla.. Oon aina tajunnut, että oon ollut pienempikokoisempi, kuin muut. Kaikki on siitä aina huomautellut ja saan kuulla siitä vieläkin joka ikinen päivä. Olen aikalailla tottunut siihen, että ihmiset hämmästyy kuullessaan mun iän.. monet luulee ulkonäön perusteella monia vuosia nuoremmaksi. Kyllähän se tavallaan on satuttanut, kun tajusi, ettei sovi muottiin, johon muut samanikäiset menee. Mutta ehkä se on kouluttanut musta vahvemman ihmisen -sellaisen, joka ei sanoista lannistu -vai sellaisen, joka on vain tottunut kestämään alituisesti pientä naljailua ? 




Syksyllä kävin jo muutamissa tutkimuksissa, missä selviteltiin syytä tähän mun tilanteeseen.(= Siihen, että mun kasvukäyrät on tosi alakantissa..) Kävin muutamissa verikokeissa, mutta diagnooseja ei tullut. Kohta pitäisi tulla taas lähete lääkärille ja olisi vissiin hormonien vuoro. Lievästi sanottuna olen aika paniikissa. Ensimmäinen asiahan on se, että elämäni vaikeutuu huomattavasti, koska mun on aivan pakko pilkkoa ne saamarin pillerit miljooniin osiin ennen kun saan ne kurkusta alas.. Toinen ja vielä kamalampi asia on se, etten todellakaan tiedä, miten kyseinen hoito tulisi vaikuttamaan tulevaisuuteeni tai kehooni. En todellakaan halua opetella uudestaan vartalon motoriikkaa - en halua tulla isoksi. Haluaisin vain olla pieni, mutta hyväkroppainen ja lihaksikas.


Joo-o, se niistä ongelmista.. Muuten mulla menee ihan kivasti, koulussa sujuu ja treenejä tosiaan on ihan tarpeeksi. Huomenna lähden Oonan ja sen perheen kanssa Rukalle viikoksi laskettelemaan, mikä on ihan tajuttoman siistiä! Toivottavasti en vaan onnistu hajottamaan itseäni. 


Viikonloppuna näin pitkästä aikaa vanhan hyvän frendin, jonka kanssa juttua riitti cashewpähkinöistä shoppailun ja ruoan kautta myös syvällisempiin aiheisiin. On ihanaa omistaa ystäviä, joiden kanssa voi jutella niin monista asioista, vaikka ei olisi nähnyt kyseistä henkilöä vuoteen! Sen vaan sanon, että välimatka ei ole tekosyy ystävyyden viilenemiselle.. Pitäkää siis vanhoista hyvistä kaverisuhteista kiinni.