perjantai 29. marraskuuta 2013

hey ezzzkimo

Talvisaappaat. Jalkojeni alla kahisee routainen nurmikko, se kimaltaa leikkisästi auringonsäteiden osuessa siihen. Katson kuinka pienet karvaiset tassut painautuvat kevyesti hilekerrosta vasten painaen sen kasaan. Kiipeämme vuorelle ja hengityksemme höyryää, makaaminen on tajuton idea. Taivasta katsellessa tajuamme hetken syvyyden.
Perinteisiä eskimopuuhia,
koeviikko sai tänään päätöksensä ja muuten kyllä oon kokeisiin tyytyväinen, mutta en matikkaan. En halua saada sitä koetta takaisin, liian karua. 

Treenirintamalla ei muuten uusia tuulia, kuin että huomenna mennään uutta maneesia kattelemaan treenikäyttöön, peukut pystyyn että saataisiin siitä vakkari treenipaikka! :) Valmentajana tulee olemaan sunnuntaina enemmän kuin jännät paikat meidän pikkusten joulunäytöksessä, jossa koutsia varmaan jännittää enemmän kuin tyttöjä.. Heh, ylläri varmaan sinänsä.

Muuten elämääni on kuulunut pari kuvailusessiota, sosiaalilenkkejä -> Reippaita kävelylenkkejä reippaiden kaverien seurassa sekä rentoilua. Koeviikko on kyllä aikamoinen pelastus keskellä arkea! Oon myös vähän katellut kauhuissani kalenteria, aivan pian on joulukuu! Hui kun aika lentää-- on vissiin siis lennettävä mukana.
Ps. Oon kyllä ihan tunari. Onnistuin saamaan mun sarveiskalvoon ovaalinmuotoisen haavan. Enkä edes tiedä että miten.

.. Miks muille tulee pikkunen flunssa ja mä onnistun aina jotenkin kummallisella tavalla saamaan itteni toimintakyvyttömäksi?

lauantai 23. marraskuuta 2013

Lahjalista

Hello.
Kohta on jo joulukuukin, niin päätin alottaa tän lahjalistan rustaamisen.. Enkä ole ollenkaan tällä hetkellä naama rutussa minkään takia, enhän?




Aamen.

lauantai 16. marraskuuta 2013

Flow


Flow-tila. Se kun huomaat ajan liitävän, kun saat tehdä rakastamiasi asioita.

Pari iltaa sitten huomasin miettiväni sängyssäni, että nyt minulla on hyvä olla, nyt olen todella onnellinen. Näihin ajatuksiin oli hyvä nukahtaa. Olen pienen ajan sisällä kiireisestä arjestani huolimatta nähnyt tärkeitä ystäviäni, edes vilaukselta. Kirjoittaessa englannin esseetä ystävästäni hymyilin koko tunnin. Hymyilin koko illan jonka vietin ystäväni kanssa tehden lempipuuhaani; treenaten. Kuin vain yksi kaunis sana voi hymyn saada aikaan, nauru jo parantaa maailmaa. Pysähtykää miettimään mitä onni on.

Miettikää myös myös käytöstänne. Missä vaiheessa töykeydestä on tullut coolia, vai onko se aina ollut? Vai kateusko se perimmäinen syysi olikin, nyt tarkoitksenasi hajoittaa? Sen voin kertoa että nauratat minua.  Missäköhän vaiheessa ymmärrät luovuttaa? Oi prinsessa pieni, ehkä yritinkin vain auttaa? Pian ei ole pientäkään kunnioitusta jäljellä, ehkä vielä joku päivä ymmärrät. 

Toisen jakson koeviikko ei jaksa stressata vielä. Olen tehnyt täydellisen treenikalenterin ja kuuntelen ihanaa musiikkia. Mielihyvääni lisäsi vielä vähän aikaa sitten home made-suklaapalleroiset, joista kyllä tulikin sitten liiallisen mättämisen jälkeen hieman huono olo. :D 

Joulukuu on aivan pian, aika hupsua. En kyllä erityisemmin odota joulua. Jouluna vaan pakkosyötetään ja vältetään kaikenlaista oikeaa tekemistä, toisinsanoen vaan ollaan. Se 'oleminen' vaan tuppaa olemaan meikäläiselle astetta haastavampi juttu. Kokoajan pitäisi olla jotain tekemistä, vähintään sillä suunnittelutasolla. Tosin, joulun alla saa kuunnella joululauluja ja keksiä rakkaimmille ihmisille lahjoja. Lisäksi jouluvalot ovat ihanuuksia! Ehkei se siis olekaan ainoastaan huono asia? Ja ainiin, 28.12 on tulossa Vain Elämää-konsertti isin kanssa!

Tekisi kyllä aivan älyttömästi mieli hehkuttaa joka ikisessä postauksessa yhä enemmän treeneistä ja vikellysjutuista, koska nehän sen suurimman palasen meikäläisen ajasta vie. Toisaalta haluan yrittää välttää blogini yksipuolistumista. Taas kyselen, mutta minkä tyyppisiä postauksia teitä kiinnostaisi lukea? Ajatuksia maailmasta, kuvapainoitteisia postauksia, faktoja itsestäni, treenipostauksia taivai jotain aivan muuta? Lisäksi ajattelin että mites olisi jos pitäisin blogissani joulukalenteria, mutta siihen tarvitsisin jonkun punaisen langan mukaan.

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa, yritän toteutella mahdollisimman paljon toiveita- pimeän ja iloisen syksyn kunniaksi. :)

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Pitkää postausta Ypäjän suunnalta

Maajoukkuevalmennusviikonloppu. Onpa muuten aika järjettömän pitkä sana.. Yeaah, taas ajatukset jossain aivan muualla kuin oleellisessa. Oleellistahan kuitenkin taas olisi ollut tuon järjettömän pitkän sanan sisältö: viime viikonloppu.


Trainingcamp alkoi yhteisillä sanoilla lauantai-aamuna, kun olimme saapuneet heppojen kanssa Ypäjälle. Vireystilastamme saattoi kertoa hieman se, että olimme heränneet siinä neljän paikkeilla. Karsinoiden puruttamisen, heppojen kotiuttamisen ja kamojen kannon jälkeen oli kiva lämpö jo päällä ja siitä oli hyvä aloittaa kuntotestien suorittaminen! Saksalainen maajoukkuevalmentajamme oli luonut meille listan suoritettavista asioista ja niitä testattavia osioita oli suurpiirteisesti kolme: voima, ponnistukset sekä notkeus. Tähän lisättynä myös omatoiminen 2.4 km:n juoksutesti. Meitä urheilijaksi itseämme kutsuvia  testattiin mm. leuanvedoilla, linkkareilla, yhden jalan ylösnousuilla, maksimihypyillä, kässärijutuilla ja spagaateilla. Olen ihan tyytyväinen tuloksiini, mutta parantamistakin on.

Testien ja ruokailun jälkeen lähdimme kehittelemään pariohjelmaamme jonkinnäköistä suuntaa. Aika nätisti saatiin kehiteltyä muuta uusi liike, jossa pääsen itsekin hieman kokemaan tukimiehen asemaa, mikä on kyllä aika huippu juttu. Heppa-ajan jälkeen suunta oli kohti voimistelutreenejä. Sisältönä perusvoimistelu oli tuttua, mutta kerrankin oikeasti painopiste oli selän kannatuksessa, mikä toi asioihin aivan uuden ulottuvuuden. Kun keskityin välttämään notkoselkää, huomasin aivan uudenlaisen vivahteen liikkeissä. Seuraavana päivänä se uusi vivahde tuntuikin selkälihaksissani. Ah. Ihana tunne.

Iltaa kohden aivotoiminta oli jo osittain hieman lamaantunutta, mutta vielä piti hieman käydä leikkimässä yv-kyyrini kanssa Sonyn selässä. Illan aikana ehti aina välissä hieman yrittää jutskailla muiden vikeltäjien kanssa ja katsella heidän treenaamistaan!


Sunnuntaina ei turhaan sängyssä makoiltu, sillä yv-treenimme alkoivat 8.00 maneesissa, mitä ennen oli tapahduttava aamupala, hevosen laitto sekä oma lämppääminen. Treeneissä mietittiin uusia selkäänhyppy- & liikemahdollisuuksia. Näitä toistettiin pari kertaa pukilla, minkä jälkeen käynnissä ja laukassa hevosella. Jeesjees ja niitä liikkeitähän olivat mm. hyppy suoraan seisomaan (=jalkapohjilleen), hyppy suoraan olkaseisontaan (=selkäänhyppy oman olkapäänpäälle, niin että jalat nousevat kohti kattoa), takaperin needle kädet patjalla, takaperin swing up kädet patjalla (='aasinpotku?'), sekä kässäristä mato sivuttain.

No huhhuh olipas epäselvästi selitetty, pitäisiköhän harkita videoita? Anyways, uusien liikkeiden lisäksi kävimme läpi turvallista alastuloa. ''Tippuminen (=alastulo) pitäisi olla sääntö, ei poikkeus.'' Rohkeutta ystäväiseni.

Treenaamisen jälkeen vuorossa oli vielä yksi mahtava ohjelma: Eveliina Pölläsen vetämä ilmaisutaidon tunti. En voi kyllä muuta sanoa, että todella mahtava tunti. Kiinnostuin ilmaisusta yläasteella, jolloin valitsinkin sen pitkäksi valinnaisaineekseni, mutta tässä oli jotain aivan maagista. Ilo, nauru, yhteishenki ja hullut harjoitteet. En voi tarpeeksi kehua. Kiitos.


Ja vielä lopuksi; 

Kesän mitalit voitetaan talvikaudella.