keskiviikko 29. toukokuuta 2013

100 + 3 lukijaa


KIITOS.
Tätä on jo tavoiteltu taas tovi ja olen erittäin kiitollinen kaikille seuraajilleni ja kommentteja laittaneilla, näiden ansiosta jaksan joka viikko kehittää blogiani parempaan suuntaan.




 Nyt ajattelin, että voisin tehdä sen kunniaksi videopostauksen! Videon aiheena tulisi olemaan Would you rather  ''Kumman valitsisit''. Kumman valitsisit -videon tarkoituksena minun on siis vastailtava lukijoiden lähettämiin vaihtoehtoihin. Yksinkertaista.

Esimerkkinä;


Eläisitkö mielummin Suomessa vai ulkomailla? Söisitkö mielummin torakan vai madon? Olisitko mielummin tyttö vai poika? Eläisitkö mielummin koko loppuelämäsi syöden pelkkää maissia, vai niin, että eläisit koko loppuelämäsi maissipuvussa?





...



Joten, miltäs kuulostaisi? Mikäli haluaisitte sen videopostauksen toteutuvan, toivoisin, että aktivoituisitte sen kommentoinnin kanssa ja laittelisitte paljon erilaisia vaihtoehtokysymyksiä tulemaan.. Ei haittaa, vaikka ne olisivat hullunkurisia tai pähkähulluja, vastaan mielelläni.



Mutta sitä ennen pitäisi pakkailla..

Koska huomenna olisi lähtö Budapestin kisoihin, laittakaas siis sormet ja varpaat pystyyn!
Hiuskoristetta vaiheessa.. Kykeneekö joku arvaamaan pariohjelmamme teeman?
Nyt kelpaa edustaa!

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Tekemisiä ja ruokakuvia


Tök. Tök. Siltä varmaan pääni sisällä kuulostaisi, jos joku sinne pääsisi kuuntelemaan. Nyt siis lyö aika tyhjää, mutta aattelin, että olisi kiva kuitenkin jotain postailla. Oon viimeaikoina aikalailla ettinyt uusia blogituttavuuksia ja lueskellut vanhoja. Se on hassua huomata, miten bloggaajatkin kokoajan kehittyvät ja oppivat uutta. Eräskin minua hieman nuorempi bloggaaja on onnistunut avaamaan hieman jo sisintään maailmalle, mikä on musta aina hienoa luettavaa. Kirjoitusasu voisi aina olla parempaa, mutta aihe ja ajatushan on tärkein.

Kulunut viikko on kulkenut todella hitaasti ja treenaaminenkin on ollut aikalailla pelkkää ohjelmien läpikäyntiä. Kotona olen muutamat lihastreenit tehnyt, mutta salikortin ollessa tauolla on jotenkin orpo olo. Inspiraatiota olen nyt keräillyt kunnon treenipostausta varten. Kun hyvät säät taas palailevat, lupaan tehdä videotreenipostauksen! Jos meinaan unohdella, muistuttakaa minua rakkaat lueskelijani!

Mutta tosiaan olen kuluneella viikolla taas vikeltelyn lisäksi ratsastanut Nelsonilla ilman satulaa, kuvaillut Pinjan kanssa, valmistellut yhtä sun toista ruoaksi määriteltyä, kuten grillivartaita, pinaattimuffineita, mysliä ja tuulihattuja. Perjantaina kävin lisäksi ostelemassa uudet farkut edustusta varten. Teimme eilen Sinikan kanssa itse kasvonaamiot hunajasta, banaanista, kauraleseistä ja kanelista... Eikä siitä sen enempää.

Eilen tuli myös suoritettua reissu kohti Espoota, kun menimme Leppävaaran ratsastuskoulun päättäjäisiin pitämään vikellysdemoa Venlan ja valmentajani kanssa. Ensin pidettiin pieni alkuverkka, minkä jälkeen kerrottin yleisesti lajista. Selityksien jälkeen ruvettiin tositoimiin ensin pukilla, jonka jälkeen otettiin kuvioihin mukaan myös AG-tallin käyntijoukkueen hevonen, Mandy. Valmentajamme opasti kokelaita hevosella, Venla oli punttaamassa ja minä näytin ja opetin pukilla erilaisia kyyriliikkeitä. Tosi mahtavaa porukkaa ja sääkin oli huippu! Toivon kovasti, että vielä jonain päivänä saan olla valmentajana.. Nuo demokeikat ovat ihania, pitäisi ehkä enemmän alkaa markkinoimaan tätä ajatusta? Synttäreitä, polttareita ja näytösohjelmaa!

Tuntuu hullulta. Olen aivan peruskoulun loppumetreillä ja maali häämöttää. Itse päätän peruskouluni jo keskiviikkona, koska viikon kuluttua olen jo kaukana koto-Suomesta. Kisamatka Unkarin pääkaupunkii, Budapestiin, on aivan pian ja vielä pitäisi pariohjelmaa päästä mahdollisimman paljon treenailemaan! Hieman harmittaa, etten ole ysien potkijaisissa, juhlalounaalla, päättäjäisissä, enkä todistusten- tai stipendienjaossa mukana.. En myöskään ole isoveljeni ylppärijuhlissa..Mutta tätä elämä on. En ole pettynyt valintaani, rakastan kisamatkoja, ja tämähän oli ainut mahdollisuutemme päästä kilpailemaan pariohjelmamme kanssa, minkä vuoksi päätin kyseiselle kisamatkalle lähteäkin.

Toivotaan, että sää nyt täällä Suomessakin alkaisi näyttää oikealta kesältä ja aurinko paistaisi kunnolla. Mitäs kesälomasuunnitelmia lukijoillani on, ootteko töitä saanut? Jos joku täällä Etelä-Suomessa tarvitsee kesäapulaista mihinkään, niin täällä on yksi vapaaehtoinen auttava käsi. Tai oikeastaan kaksi kättä. Plus jalat. Ja aivot.. Mahdollisesti.

Siivoan, kokkaan, leivon, maalaan, ajan nurtsin, järjestelen autotallin, pesen auton, ulkoilutan lemmikit, vahdin lapsia, teen puutarhatöitä.. Mitä vaan keksitte! Eli jos joku tarvitsee ahkeraa kesäorjaa, niin yhteyttä saa ottaa!

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Pics


Heipähei!

Mua hymyilyttää. Kaikki on okei, muistakaa nauttia pienistä hetkistä. Sillä jaksatte pidemmälle.


Okei, kaikkia masentaa, koska Suomi oli huono jääkiekossa, eikä menestystä kuulunut Euroviisujen suunnaltakaan. Toisaalta, mitä väliä noillakaan oikeasti on? Ei mulle ainakaan yhtään mitään. Anteeksi kaikki tunnolliset kiekkofanit, kaikkia ei vain kiinnosta. Joskus jonkun on oltava huonompi.


Kuluneella viikolla on taas tapahtunut vaikka ja mitä.. Palailtiin sieltä Ruotsista tosiaan aivan tajuttoman koomaisissa olotiloissa.. Säästä on nautittu aurinkomäellä hyvässä seurassa! Koulussa tunnit ovat olleet yhtä ainetta lukuunottamatta pelkkää turhaa oleskelua ja videoiden katselua. Perjantaina tosin kävimme liikanryhmämme kanssa pienellä issikkavaelluksella, mikä oli myös tosi hauska reissu.



Torstaina kävin Helsingissä lastenklinikalla niiden kasvujuttujeni takia.. Jos en nyt liiallisesti punoudu yksityiskohtiin, niin voin kertoa, että pituutta kasvan maksimissaan enää pari senttiä.. Jee, hobittius? Lisäksi kuulema pitäisi alkaa syömään enemmän. Huoh. Taisi taas se terveysintoilu karata vähän käsistä. Älkäähän ihmiset ruvetko liian terveellisiksi. Se ei vissiin kuitenkaan ole niin terveellistä.

Treeneissä ollaan keskitytty pariohjelman tekoon, koska se ei saisi näyttää täydeltä katastrofilta Budapestin kisoissa, jotka on siinä päättäreiden aikaan, eli puolentoista viikon kuluttua. Ihanat säät ovat sallineet myös vuoden ekat kunnon kesätreenit! Takapihalla tuli vähän tehtyä omatoimista treeniä, samoin purtsalla lenkin puolivälissä.

Lisäksi näin hyvää ystävääni Lumia. Aluksi kuvailimme hieman, minkä jälkeen pösöttelimme skoottereillamme Ikeaan, mikä oli kyllä huippuhauskaa! Pari eksymistä, liikenteen ajoittainen vaarannus tai pilvinen sää ei menoa haitannut.


Hei ihmiset, onko kuvat parempia noin kollaaseissa, vai pitäisikö laittaa ihan yksitellen? Mielipiteitänne kaivataan!

lauantai 18. toukokuuta 2013

voltigetävling i Sala

Wööh,

taas kotiuduttu kisareissulta naapurimaastamme Ruotsista. Kävimme Salassa pikkukisoissa kahden joukkueen, kolmen yv:n ja kolmen hevosen voimin! Kisat olivat samassa paikassa, kuin viimevuotiset Ruotsinmestaruudet, mutta nyt kyseessä olivat todellakin pienimuotoisemmat kisat. Laholmissa oli samaan aikaan myös vikellyskisat, joten osa kanssakilpailijoistamme oli siellä, mikä oli tosi harmillista.
1. Toisien safkaa.. 2. Omaa safkaa. Kannattaa maistaa, ihan älyttömän hyvää! 3. Liinan taustakuva 4. Smoothieta!

Laivamatkamme menivät hyvin, eikä kisamatkalla tullut eteen ongelmia. Majatalo oli todella vanha, mutta ihana yöpymispaikka ja seura oli mahtavaa. En aina ymmärrä, mistä ihmiset repivät sitä hauskuutta.. Ihania. Kisamatka oli siitä erilainen, kuin muut, koska nyt oli kerrankin suhteellisen paljon aikaa valmistautua kaikkeen. Kiire tuli mukaan kuvioihin vain hetkittäin, kun yleensä se on kokoajan läsnä.

Perjantaina saimme treenailla heppojen kanssa ja kaikki kulkivat hyvin. Lauantaina alkoivat kisat, ja perikset olivat molemmat tasaisen vahvaa suorittamista, vapaaohjelmat menivät mielestäni paremmin. Yksinvikellyksessä sain ensimmäisen päivän periksistä 6.1 ja kürista 6.4, eli todella hyviä pisteitä.. Varsinkin, kun ottaa huomioon, että sain yhdestä perusliikkeestä nollan, koska Luke ravasi. Joukkueena perusliikkeidemme pisteet olivat sellaisia, mitä nyt niistä voi odottaa, mutta vapaaohjelmamme pisteet olivat myös todella korkeat.

Saksalaiset tuomarit olivat tällä kisamatkalla todella avokätisiä pisteiden suhteen.. Sunnuntaina pisteet vaan nousivat; periksistä 6.3 ja kürista 7.7! Tämän jälkeen olin kyllä aivan äimänä. Tuollaisia pisteitä jaetaan oikeasti huippuvikeltäjille! Yhteispisteeni nousivat siis 6.6, mikä on jotain aivan käsittämätöntä.

Joukkuepisteemmekin olivat todella pilvissä, loppupisteiksi saimme 6.1. Hyvä, jos olemme koskaan saaneet edes 5.5! Hyvinhän ne suoritukset kyllä menivät, mutta nuo pisteet olivat aivan kummallisia.. Noh jälkeenpäinhän selvisi, että tuomarit olivat laskeneet väärin; loppupisteemme olivat 5.8. Sijamme oli kuitenkin toinen ja olen oiken tyytyväinen pisteisiimme!

Ja tosiaan, voitin sen Junioreiden yksinvikellysluokan, ja joukkueemme oli Junnutiimeistä toinen. Toinenkin suomalainen joukkue sai hyviä pisteitä ja muilla yksinvikeltäjilläkin meni hyvin. Hyviä suorituksia, mahtavia pisteitä ja vielä mahtavampi kokonaisuus!
1. Syöpäläinen 2. Takakonttimatkustaja! 3. Junnujen yv-voittoruusuke 4. Maailman söpöin palkinto :')

Ei näitä kisareissuja voi kun kehua, elämä on mahtavaa ja olen oikeasti tosi kiitollinen kaikesta, mitä saan kokea näiden ihmisten ja kyseisen lajin parissa.

Kuten Paula sanoisi... Love. Passion. Everything.

torstai 16. toukokuuta 2013

Dumlen oma postaus



Muutamat seuraajani ovat jo pienen hetken saaneet odottaa minulta Dumlesta kertovaa postausta, mutta nyt ajattelin sen kaikelle kansalle julkaista. Olen pitkään miettinyt postauksen tekoa, mutta olen miettinyt, että kuinka tylsän postauksen voi koirasta kertoa? Todella tylsän.



Rosebridge's Alfons, eli Dumle on shetlanninlammaskoira uros, joka asustelee täällä Etelä-Suomessa pienessä omakotitalossa perheensä kanssa. Dumle on syntynyt 5.4.2011, eli on nyt jo kaksivuotias! Ei herranjumala en ole itsekään ajatellut, että se on jo noin vanha.. :D

Äitini kanssa olimme jo monta vuotta haaveilleet koirasta, ja kesällä 2011 tuo haave muutettiin todeksi. Aiemmin keväällä olin lukenut monta koirakirjaa, etsinyt netistä paljon tietoa sekä koirista yleisesti, että shelteistä. Perustelin monesti äidilleni, että miksi koira olisi mahtava lisä perheeseemme - niin kuin se onkin! Perusteluitani en muista, mutta sen muistan, miten oikeasti aloin opiskelemaan koiratietoutta roduista, ruokinnasta, lääkinnästä, harrastuksista, sekä koulutuksesta. Kesällä sitten haettiin tuo pieni pallero Parolasta.

Alusta alkaen Dumlea on totutettu erilaisiin uusiin ihmisiin, eikä sille ole koskaan muodostunut rodulle ( tai joillekkin yksilöille ) tyypillistä arkuutta. Pentuna kävin Dumlen kanssa pentuagilityssä, sekä muutamassa Match Show'ssa. Yhdessä menestyimmekin ihan hyvin, junior handler-luokassa kolmas sijoitus!


Kasvattaja olisi halunnut käyttää Dumlea näyttelyissä, mutta tämä ei onnistunut, koska kun Dumle oli n. vuoden ikäinen, leikattiin siltä toinen vatsaonteloon jumiin jäänyt kives, ettei siitä kehittyisi kasvainta. Muuten Dumle on ollut suhteellisen terve, silmätulehdus on kerran ollut. Toivon, että onni kulkisi shelttini rinnalla ja se saisi onnellisen ja terveen tulevaisuuden. :)

Dumle on hyperaktiivinen karvakasa, joka rakastaa juoksemista, leikkimistä, agilityä, sekä uusien temppujen opiskelua. D osaa käskyt istu, tassu + toinen + molemmat + high five, maahan, kieri, ryömi, PUM (eli, jähmettyy selälleen makaamaan, kun näytän 'asetta' ), hyppy, ali, etsi ja odota. Käskyjen lisäksi Dumle tunnistaa sanat/lauseet ''ulos'', ''kuka tuli'', sekä ''onko nälkä''.



Hassun koiran maineen se on moneen kertaan jo saanut, koska vinkuessaan se kuulostaa usein enemmän kissalta kuin koiralta-- en tiedä kumpi on pahempi.. Se, että koirani kuulostaa säälittävältä ja todella naurettavalta, vai se, että se haukkuisi kuin koirat yleensä. Ei Dumlelta kuitenkaan haukkua puutu. Pahoitteluni naapureille, jotka joutuvat sitä kuuntelemaan Dumlen rallitellessa ympäri pihaa päivittäin.

Hellyyttävä ja miellyttämisenhaluinen luonne on sulattanut sydämeni kokonaan. Vaikka olen muuten suhteellisen siisti ihminen, en voi sille mitään, että kun Dumle aamuisin hyppää sängylleni - joko vatsani päälle, tai viereeni - nukkumaan, en voi häätää sitä pois. Se on ihana unikaveri! Itseasiassa, juuri tälläkin hetkellä kyseinen herra nukkuu vieressäni istuessani sängylläni.


Nykyään en harrasta mitään vakinaista toimintaa Dumlen kanssa, mutta erilaisia lenkkejä teen valokuvausreissuista juoksulenkkeihin. Haluaisin vielä joskus mennä jonnekkin kurssille Dumdumin kanssa, mutta tällä hetkellä omat resurssini moiseen riitä. Itseni lisäksi Dumlea hoitaa pääasiassa äitini, mutta myös isäni käy sitä lenkittämässä.

Nyt en enää oikein mitään muuta tuosta karvaisesta otuksesta keksinyt, mutta jos jotain kysyttävää vielä on, niin kysyä saa aina!


Lopuksi vielä.. Itse voin vain suositella koiran hankintaa, mikäli perheen tilanne on ok, ja kiinnostusta riittää. Itselleni koira on tuonut paljon iloa, enkä todellakaan haluaisi siitä luopua. Dumlesta on tullut rakas perheenjäsen. Rotuna sheltti on ollut todella ihanteellinen, joten annan siunaukseni myös sille. Jos teillä on koiria, huolehtikaa niistä ja hellikää niitä. Rakastakaa niitä.

Ja tosiaan: Ruotsin reissu meni todella kivasti ja rustaan siitä muutaman sanasen seuraavaan postaukseen! :)

keskiviikko 8. toukokuuta 2013

mietiskelyä ruohonjuuritasolta

Jeesjees, postailua taas!
Ajattelin taas kirjoitella vähän syvällisempää tekstiä, pohtia mm. tekosyiden syitä, sekä sitä, että onko kulisseissa elävä ihminen varmasti huono ihminen?

Olen pariinkin otteeseen ruvennut miettimään, että miksi ihmeessä ihmiset keksivät tekosyitä. Ikinä ei haluta sanoa suoraan, ettei vain loukattaisi ketään. Toisaalta; eikö ihminen loukkaannu vielä pahemmin, kun kuulee, että hän ei ole edes totuuden arvoinen sinulle. Tekosyyt eivät elä missään muussa maailmassa, kuin ihmisten persoonien luomassa todellisuudessa. Eläimet eivät keksi tekosyitä. Entisajan ihmiset eivät keksineet tekosyitä. Miksi nyt pitäisi?


Tekosyitä tulee keksittyä silloin, kun olisi tehtävä jotain, mikä ei huvita. Jos seuraavana aamuna on tulossa koe, mutta ystäväsi pyytää sinut leffaan.. Mitä teet? Ehkäpä kuitenkin marssit iloisena Finnkinon tiskille ja saat suuren lovin lompakkoosi -Mutta hauskaahan oli, ja se oli sen arvoista! ..Vai oliko? Seuraavana päivänä tajuat saavasi kokeesta vitosen, minkä lisäksi sinun pitäisi maksaa velkasi kaverillesi. Tajuat eilisen olleen virhe; Ja nyt on aika selityksille, tekosyille ja valheille.


Miksei nykyihmisten maailmaa voisi pienellä asialla yksinkertaistaa? Poistettaisiin vain ihmisten tekosyyt ja turhat selitykset. Se ehkä rikkoisi monia kaverisuhteita, mutta jäljelle jäävät olisivat ainakin aitoja. Todellinen ystävyys kestää suhteellisen hyvin karikkoja. Muistakaamme, että yksikään laiva ei kuitenkaan ole kaikenkestävä. Jos tarpeeksi kauan koettelee, kyllä kestäväkin laiva rikki saadaan.



Sitten toiseen aiheeseeni; Kulissit. Mielikuvat, jotka ihmiset haluavat rakentaa ympärilleen. Kaikki ihmiset rakentavat ympärilleen tietynlaiset lavasteet, halusivat he sitä tai eivät, mielikuvat muodostuvat silti. Kulissien muodostumiseen voi vaikuttaa toiminnallaan paljon ja niitä voi kokoajan muokata.. tosin mielikuva persoonasta muuttaa muotoaan hyvin hitaasti. Jos joskus saa jonkunlaisen leiman, on kärsivällisesti yritettävä raaputtaa sitä pois. Pikkuhiljaa. Kerros kerrokselta.


Monet sanovat, että kulissit luovat tekopyhän olemuksen persoonalle, mutta en itse ole sitä mieltä. Minulle suojamuurini on selviytymiskeino, ja uskon, että niin on monelle muullekkin. Osalle ihmisistä sillä ei ole väliä, mutta se osa ihmisistä on todellakin pieni. Itse on hieman hankala välillä hahmottaa omien kulissiensa ääriviivoja, mutta osa niistä voi näkyä hyvinkin selkeänä.



Uskon, että monet ihmiset uskovat minun olevan urheilullinen, koska olen aina treeneissä. Uskon, että moni uskoo minun syövän pääasiassa terveellisesti, koska kieltäydyn monesti herkuista. Uskon, että moni uskoo minun panostavan kouluun, koska vaikutan ottavan koulutyöt vakavasti. Uskon, että moni uskoo minun olevan kylmähermoinen, koska en näytä tunteitani aina päällepäin.

Paljon uskomista. Koskaan ei oikeastaan voi olla varma, koska kaikilla on erilainen kuva minusta, sinusta ja hänestä. Itse haluan kuitenkin vahvistaa tuota kulissikehystä, koska se korostaa asioita, jotka ovat minulle tärkeitä. Tuo mielikuva saa minut jatkamaan työntekoa tavoitteideni saavuttamiseksi.


On sitten asia erikseen, jos osaa antaa itsestään vääränlaisen mielikuvan. Se onnistuu kaikilta, mutta on vain yritettävä ymmärtää muidenkin näkökantoja. Onko kulissien tukeminen sitten hyväksi? Uskon, että tietyssä määrin on. Kulissit tekevät meistä persoonia. Ilman mielikuvia ei ole mitään, joten kaikki tuleva on kiinni sattumasta. Tietyt uskomukset auttavat meitä kehittämään itseämme: Jos meillä on fiksun leima, ei taso saa laskea. Toisaalta tämä tuo myös paineita.. Jos kaikessa pitäisi onnistua, mitä käy, jos ei onnistukkaan? Entä miten käy niiden tulevaisuuden, jolta ei odoteta yhtään mitään?



Aika tajunnanvirtaista kirjoittamista.. Sitähän tämä bloggaaminen on. Sanat tulevat suoraan sydämestä käsiin.. kiertämättä aivojen kautta. Tämä on se, miksi pidän bloggauksesta; Ah, niin vapauttavaa ja vapaata.

Lopuksi; Oi mikä onni ja autuus! Vihdoin kaikki peruskoulun kokeet ohi! Kesä tulee vinhaa vauhtia ja huomenna lähtö kohti Ruotsin kisoja.. Mahtavaa, fiilikset katossa. Kiitos ja Aamen!

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Silver medal!



Pienimuotoiset heipat täältä koulukirjakasan alta!

Nyt kirjoittaessani makailen täällä oman sekasortoisen kaatopaikkani keskellä - hautautuneena koulukirjoihin. Maanantaina ja tiistaina, molempina päivinä kaksi koetta tulossa. Nyt vielä viimeinen koetsemppi, koska päättönumerot ovat jo ihan oven takana! Koenumeroni ovat hyppineet lattian ja katon välillä viimeaikoina aika hurjan paljon.. En kuitenkaan aio väsyttää teitä enempää koulujutuillani - Nyt on vikellysuutisten vuoro! .. Tosin, mistä tiedän, ettei se väsytä teitä ? No, enpä tiedäkkään. Siksi olen edelleen hyvin kiitollinen kaikista kommenteistanne.

Vaikka en kykene kaikkia toiveitanne postausteni osalta toteuttamaan, pyrin toteuttamaan niitä aina ehtimiseni mukaan. (:


 Lahdessa oli lauantaina vikellyskilpailut, Tänä vuonna osallistuin A-tason joukkueessa, sekä A-tason Yv:nä. Aamu alkoi ennen kuutta, hiukset jo edellisenä iltana laitettuna. Ajomatka Lahteen sujui nopeasti ja   paikanpäällä alkoi hevosten letitys, harjaus, sekä kisakamojen kantaminen talliin. Pian tämän jälkeen oli hevostarkastus, joka sujui ongelmitta.


Yhteensä tuli juostua areenalle neljä kertaa, kahdesti periksissä, kahdesti kyyrin takia. Joukkueperikseni olivat selvästi paremmat, kuin yv, mutta yksinvikellyksen vapaaohjelmani meni paremmin, kuin joukkuekürin osuuteni. Kaikista suorituksistani jäi kuitenkin tosi hyvät fiilikset.

Olemme edelleen Suomen ainoa A-tason joukkue, joten sijoitusta ei voi verrata oikein mihinkään tai kehenkään. Pisteitä saimme 5.056, periksissä vielä paljon parannettavaa kaikilla !

Yksinvikellyksessä loppupisteeni olivat 6.088, jes, yli kutonen! Ja hopeinen mitalihan siitä kaulaan jaettiin. (2./ 11.) Seisonnan kämmäys periksissä oikeastaan laski pisteitäni aikalailla.. Mutta hyvällä mielellä jatketaan kohti Ruotsin kisoja, jonne lähdetään helatorstaina!





Kisoissa näkyi paljon hyviä suorituksia ja huimaa kehitystä. Mahtavaa nähdä, miten vikeltäjät jaksavat tehdä duunia menestyksen eteen. Pikkuhiljaa laji alkaa muuttamaan suuntaansa hieman ulkomaalaisempaan muottiin - enemmän esittämistä, vaikeampia liikkeitä, toinen toistaan upeampia pukuja, sekä yhä enemmän vaivannäköä jokaisen pienenkin yksityiskohdan hiomiseen. Mahtavaa !



Jos palataan vielä tähän päivään, niin aamulla kävin taas juoksemassa tuon karvaisen otuksen kanssa ja sen lisäksi olen tosiaan kuollut tylsyyteen näiden koulukirjojen kanssa.. Ja onhan tämä bloggerikin ollut tässä auki. Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä hankkimassa vielä tiimille yhtenäiset edustuspaidat, käydä normaalisti treeneissä, nukkua univelkoja mahdollisuuksien mukaan pois ja toivottavasti vielä postata ennen tuota reissua.. Tulisi välillä muutakin, kuin kisapostauspäivittelyä.

Seuraavalla viikolla olisi vuorossa ne Helsingin lääkäri-tutkimus-mikälie-hormonihoitokeskustelu-jutskat.. huihui. Sen lisäksi liikanryhmän kanssa pieni issikkavaellus, sekä mahdollisesti estekilpailut.

Ainiin. Tiedän, että haluatte vielä kuulla, miten varpaastani on nyt puoli kynttä irti. Tammikuussa varpaisiini tuli paleltumat, tai mitkä lie kuoliot ja ne mustuivat täysin. Nyt ne sitten lähtevät irti. On muuten pikkuisen kipeät, en suosittele palelluttamaan raajojanne. Onneksemme kesä on ehkä tulossa.


Kaikki postauksen kuvat on ottanut Eveliina Väkeväinen.