torstai 31. maaliskuuta 2016

Vaihtelu ei virkistä

On olemassa sanonta ''Vaihtelu virkistää''

Minusta tuo ''virkistäminen'' on aika laimea ilmaus vaihtelun positiivisista seurauksista. Minusta vaihtelu on elinehto. Ei ole väliä, puhutaanko työstä, treeneistä vai opiskelusta, niin yksi asia päätee kaikkiin: ei kukaan jaksa tehdä samoja asioita, samalla kaavalla - päivästä toiseen.  
Jokainen meistä kaipaa vaihtelua elämäänsä. Rutiineja on hyvä olla, mutta niistä on kiva välillä irroittautua. Otetaan tähän esimerkiksi vaikka ihan kuulkaas niinkin yksinkertainen asia, kuin viikonloput. Kaikki me tiedämme, että arkiviikko saadaan puskettua läpi ajatuksella viikonlopusta - tuosta ihanasta vaihtelusta noihin raskaisiin päiviin. Eikös ole myös totta, että mitä lähemmäs lauantaita viikko etenee, sitä enemmän ihmisen mieliala kohoaa? Viikonloput kun yleensä ovat ihmisille henkireikä, mahdollisuus tehdä jotain arjen todo'ista poikkeavaa: esimerkiksi katsella leffoja, nähdä kavereita, valvoa pitkään ja nukkua myöhään, syödä vapaammin, juhlia tai vaan koomailla sohvan nurkassa. Viikonloppuisin ihmisillä on vapaa-aikaa - ja se jos joku antaa energiaa. (Tässä kohdassa en puutu vikellykseen lainkaan...)

Miksi vaihtelu on hyvästä?

Vaihtelu, kuten viikonloput arkemme keskellä, tuo meille paljon energiaa. Miksi vaihtelua elämässä tulisi suosia? 

1) Et jumiinnu, lamaannu, sammaloidu tai jää muuten vain junnaamaan paikallesi. Vaihtelu pitää niin kehon kuin mielenkin virkeänä!

2) Vaihtelun ansiosta opit näkemään kokonaiskuvaa maailmasta - ja opit ehkä jopa priorisoimaan, arvostamaan asioita, jotka ovat elämässä itsellesi tärkeitä.

3) Saat elämääsi sisältöä. Näät uusia ympäristöjä, saat lisää kavereita ja löydät ehkä uuden harrastuksenkin.

4) Olet yleisilmeeltäsi iloisempi. Ihmiset, jotka kokeilevat paljon uusia asioita ovat tunnetusti paljon iloisempia, kuin ne, jotka eivät tohdi jättää omaa mukavuusaluettaan lainkaan.

5) Se pakottaa ajatteluun, luovuuteen. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.
Sattuma pakottaa luovuuteen... / vaihtelu hiusasioissakin on satunnaisesti jees

Vaihtelu voi olla tietoista tai tiedostamatonta. Tiedostamattomassa vaihtelussa ympäristö määrää sinut vaihtamaan jotain rutiiniasi. Saatat olla tästä ehkä hämilläsi, jopa hieman suuttunut, mutta hei: kaikki vaihtelu on hyvästä. Älä siis hermostu, vaikka jääkaapista löytyisi aamulla vain valo: Mieti, millä voisit korvata lempijogurttisi. Tässäkin kuvioon astuu siis luovuus. Arjen yksinkertainen ja aliarvostettu luovuus. (Huom! Syömättä jättäminen ei ole luovaa, se on tyhmää.) Mieti, kuinka monta hyvää erilaista aamupalavariaatiota voitkaan keksiä!

Tietoista vaihtelua tulisi harrastaa, mikäli koet jääväsi omien tapojesi vangiksi. Tietoisella vaihtelulla muutat tietoisesti jotain jo olemassa olevaa käyttäytymismalliasi toiseen suuntaan, esimerkiksi valitset toisen reitin polkea kouluun. Tämä pieneltä tuntuva asia voi avata ovia vaikka mihin. Uudella reitilläsi kiinnität huomiota luultavasti johonkin uuteen, mielenkiintoiseen asiaan, joka voi olla mitä vaan kauniista maisemasta kivannäköiseen uuteen ihmiseen. Tai mistä tiedät, ehkä juuri sillä toisella reitillä törmäät elämäsi rakkauteen tai johonkin toiseen elämäsi mullistavaan asiaan. Ei voi tietää. Siksi pitääkin kokeilla.

Vaihtelu elämässä voi kohdistua lähes mihin tahansa ja se voi olla joko pientä tai suurta. Molemman tasoisia vaihteluita olisi hyvä suosia, sillä tasapaino on tässäkin asiassa hyvin tavoiteltavaa. Pienet yksinkertaiset vaihtelut (juurikin nuo eri ruokien ja/tai reittien kokeilut) tuovat arkeen mielekkyyttä. Isommat repäisyt, kuten muutto toiselle paikkakunnalle/ulkomaille, opiskelupaikan vaihto tai ihmissuhdemuutos voi hetkeksi sekoittaa koko elämän, mutta pidemmän päälle muuttaa ihmistä usein positiiviseen suuntaan.

Ja kun tässä nyt kuitenkin urheilijoita ollaa, mitä vaihtelu tarkoittaa mulle treenimaailmassa? Minusta vaihtelu on kaiken treenaamisen suola. Olen pienestä asti tykännyt treenailla monella eri tapaa, montaa eri lajia, monen eri valmentajan opissa. Tämän seurauksena tykkään harjoitella todella motivoituneesti aina uusia ja kummallisia asioita. Tämän takia tykkään oppia aina uutta. Ja kuten olen joskus maininnutkin, en pidä mitään treeniä turhana. Kaikki urheilu tukee toisia urheilulajeja, tai vähintäänkin kehittää sinua yksilönä. Sitä paitsi, se on hauskaa. Miksi ihmeessä treenata aina samalla tavalla, kun variaatioita voi kehitellä hautaan saakka? 

Haluan pitää tämän kiinteästi mukana myös omassa valmentamisessani. Kehittelen treeneihin usein jonkun teeman, jonka ympärille treenit rakennetaan. Tykkään lisäksi keksiä tyttöjen ''kiusaksi'' usein jonkun pienen tehtävän, jonka ratkaisu ei ehkä ole aina ihan helpoimmasta päästä... Koska kaikkia liikkeitä voi aina kokeilla tehdä hitaammin, nopeammin, silmät kiinni, laulaen. eri askellajeissa, askellaji-siirtymissä tai raippa käsissä. 


Treeneissä kaiken ei tarvitse olla kivaa, mutta treeneissä pitää olla aina jotain kivaa. Se pitää kehon ja mielen virkeänä!

Mitäs te ajattelette aiheesta? Harrastaako joku teistä tietoista vaihtelua? Entä tykkäättekö itse keksiä variaatioita eri liikkeille treeniympyröissä?

maanantai 28. maaliskuuta 2016

imperfect collection

Kuten Ellinoora laulaa: Jokainen on joskus luuseri, toiset vain peittää sen paremmin --

Moi. 

Muistan joskus kauan kauan sitten kyselleeni, josko joku haluaisi mahdollisesti nähdä blogissani myös joitakin koulutöitäni. Vastaukset taisivat olla positiivisia, mutta yhtäkään niinsanottua oikeata koulutyötä en ole tainnut täällä blogin puolella julkaista. Ehkä vihdoin, viiden (!!) vuoden bloggaamisen jälkeen olisi vihdoin aika korjata tämä suuri vääryys. Tein joskus vuosi takaperin englannin portfolion, johon tein yhtenä (1/4) työnäni myös tällaisen luovan kuva-/runokollaasin. Törmäsin tähän epätäydellisen mielenkiintoiseen sekamelskaan selaillessani arkistojeni kätköjä pari viikkoa sitten, ja halusin nyt ehdottomasti jakaa sen teidänkin kanssa. Tämä oli portfolioni ''ankkurityö'', ja ehdottomasti oma suosikkini - sekä tehdä, että lopputuloksena. Mutta niin, en mä nyt tähän mitään romaaneja viitsi väännellä... Pidemmittä puheitta: nauttikaa!

The imperfect collection 


Covered moment, relaxed step 
broken freedom, memories to forget. 
Emotions, trust and promises 
Are they all just reflections? 
But darling, in life  
everything is imperfection. 

-----------------------
''I wanted my portfolio to reflect who I am, and being a photographer
 is one part of it. All the photographs belonging to my portfolio are either took by me or photos of me. I enjoy being on the both sides of the camera lens and it is great feeling to capture - not only pictures - but moments. Emotions. Feelings.''
-----------------------------------------------

Ja sen takia kuvalla voi kertoa enemmän kuin tuhansilla sanoilla. 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Tervetuloa kiire, olen odottanut sinua!

Hei ystäväiset!

Kiitos jälleen kaikesta videopalautteesta, olen kovin onnellinen saadessani sellaista. 

Mutta nyt. Se olisi sitten niin, että elämä odottaa aivan taas nurkan takana. Keskiviikkona vielä matikan yo, jonka jälkeen nuo kuuden tunnin ''monsterit'' olisi kivasti taputeltu. Sen jälkeen voin sanoa, että loppukevääni viikot tulevat olemaan neljän päivän mittaisia - olenhan kahdeksan viikonloppua putkeen menossa. Tulossa siis maajoukkuevalmennusta, vikellysohjaajakoulutusta, ensiapukurssia, Tampereen kisoja & tanssillisen voimistelun kisoja, Budapestin kisoja, Belgian kisoja, Ypäjän kisoja ja Salan kisoja.

Mitäs sitä treenaamaan, kunhan vaan kiertää kisoista toisiin. Eihän voimistelijakaan opi uimaan hiihtämällä. 
Tää kuva on kyllä ihan mun yks all-time favo / 2013

Toivotaan, että tuo kisarupeama tuo kisavireen nopsasti takataskuun ja kisat menevät nousujohteisen hyvin - niin itselläni kuin valmennettavillanikin. 

Pitää siis vähän alkaa pikkuhiljaa pohtimaan, että mihin mä sitä aikaani oikeasti käytän. Tuolla kisailujeni ynnämuiden välissä olisi tarkoitus itse treenailla (lähinnä lajitekniikkaa ja ylläpitävää voimaa, vähän akroa), käydä pyörähtelemässä koulussa ja valmentaa omia tytsyjäni. Sain myös Hyvinkäältä kyselyä, josko kerkeäisin sieläkin valmennella. Haluja kovasti olisi, katsotaan nyt kuitenkin, että kuinka kiireinen tulen tässä lähitulevaisuudessa olemaan. 

Mutta nautin kyllä suuresti. On aivan ihanaa tuntea olevansa tarpeellinen, Osa yhteisöä. On myös aika hieno tunne tajuta, että sua arvostetaan. Vikellysihmiset, olette kovin rakkaita<3.
Tässä viime viikonloppuna oli vikellyksen sääntökoulutus ja valmentajatapaaminen, johon kokoontui vikellyshenkistä poppoota eri puolilta Suomea. Oli tosi kiva nähdä kaikkia ja harmi, ettei ehditty monenkaan kanssa paria ''moita'' enempää sanoja vaihtaa. Tulevaisuuden varalta olisi kiva järkätä joku pidempi valmentajatapaaminen, jossa jokainen voisi vähän vaihtaa ajatuksia tästä ihanan vaikeasta jobista. Saataisiin sellaista samanhenkistä ''vertaistukea'' ja ehkä vinkkejä & näkökulmia omaan koutsaamiseen. 

Tulevaisuudessa olisi kiva myös järkätä joku isompi vikellysyhteisleiri, johon osallistuisi vaikka viisi valmentajaa eri puolilta tätä karua maaperää. Leirillä kaikilla koutseilla olisi oma painotusalueensa ja kaikki saisivat opettaa sitä, mitä nyt parhaiten sattuvat taustaltaan osaamaan. --> Valmentajat pääsisivät koutsailemaan eri nuoria ja vikeltäjät pääsisivät tutustumaan erilaisiin valmennustyyleihin. Kuulostaa minusta aika win-win-tilanteelta. Vai oletko eri mieltä?

Joka kerta kun valmennan, tunnen olevani vaan niiiiin elossa. Sitä ei voi verrata omaan treenaamiseen, mutta asteikolla aika samoissa lukemissa omien onnistuneiden treenien kanssa. Se tunne, kun opiskelun sijasta haluaisit vaan suunnitella tulevien treenien sisältöä. Se tunne, kun naurat treeneissä tyttöjen kanssa (...tytöille) aivan kippurassa. Se tunne, kun sinua kiitetään hyvien treenien päätteeksi. Se tunne, kun saat olla mukana jonkun valaistumisen hetkessä. Se tunne, kun voit auttaa myös niissä vaikeissa hetkissä. 

Se tunne, kun tiedät voivasi antaa jollekkin iloa ja onnistumisia, se on vaan jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa. Sen takia haluan antaa vielä enemmän. 

Lopun alku: 2013
 Kiitos kaikille, joita saan ohjata. Nykyisin tai tulevaisuudessa. Toivottavasti saatte musta yhtä paljon iloa kuin mä teistä.




maanantai 14. maaliskuuta 2016

Pieni info-kiva-yllätysvideo

Hellurei!

Tähän väliin pienimuotoista vlogitynkää hyvin vinkeällä artikulaatiolla veistettynä.

 
Jos olitte kirjottamassa nyt äikkää, kertokaa ihmeessä, minkä tehtävän teitte ja mikä fiilis jäi. Ja jos tykkäsitte vidistä, niin heittäkää ihmeessä taas jotain kommenttia tuonne alas, niin tiedän kannattaako tällaisia alkaa väsäilemään vähän useammin! :-)

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Kisakuulumiset Hämeenlinnan kisoista

Moikka!

En tajua, miten aika juoksee! Tää on vaan ihan jotenkin absurdia... Useimmat tietävät, että kesä menee aina nopeasti, mutta mitä vanhemmaksi itse tulen, sitä nopeammin tuntuu aika kuluvan myös muina vuodenaikoina. Syksy meni hujauksessa, aika syksystä tähän hetkeen oli ehkä silmänräpäyksen mittainen - ja nyt eletään kuitenkin jo maaliskuuta.
Kisakausi startattiin eilen Hämeenlinnan MP Riding Centerissä, ja kisat olivatkin debyyttikisani sekä sennuikäisenä kisaajana, että A-tason juoksuttajana - aika villiä! Kisoihin osallistuin myös uunituoreen uutukaisella Ronjalla, jolle kisat olivat myös ensimmäiset laatuaan. Kuten arvata saattaa, olin lyhyiden kisojen aikana suhteellisen kiireinen (lue: juoksin pää kolmantena jalkana paikasta a paikkaan b, c, d ja e), enkä harmittavasti ehtinyt montaakaan suoritusta muilta vilkaista. Aina olin joko itse verkkaamassa, hevosen selässä, laittamassa hevosta kuntoon tai pois, juoksuttamassa, areenalla tai vaihtamassa vaatteita.

Kiire piti turhan stressin hyvin kurissa. Se on jännä tilanne kisaverkassa, kun et voi oikeastaan pysähtyä ajattelemaan mitään turhaa - se on vaan tehtävä. No matter what happens, liikkeitä on koitettava ennen areenalle menoa. Omissa suorituksissa eniten kuumottivat perikset, koska ne aloittivat koko kisarumban, eikä voinut oikein tietää, miten Ronjis tulisi uudessa tilanteessa käyttäytymään. Ensimmäiset kokemuksethan määrittäisivät pitkälti sen fiiliksen, mikä tälle nelijalkaiselle kanssaurheilijalle jäisi kisatilanteesta.

Areenallahan Ronja otti vähän kipinää, mutta kyllä siellä selässä kuitenkin pysyttiin ja saatiin kaikki liikkeetkin suoritettua ilman liiallista dramatisointia. Eniten itsellä kehitettävää vanhassa tutussa selkäänhypyssä, jossa tekniikka pitäisi pistää moottorisahalla osiin pienen viilauksen sijaan. Sama pätee myös 'uuteen' toveriimme, lankkuun... Positiivista löytyi kuitenkin saksista, jotka nousivat paremmin kuin treeneissä, ja seisonnasta, joka yleensä on ikuinen murheenkryynini.

Samalla sisäänjuoksulla suoritin teknisen, joka oli lähinnä täynnä paniikinomaista kiirehtimistä. Kaikki liikkeet sain suoritettua, mutta pieni rauhoittuminen siinäkin ohjelmassa voisi olla paikallaan. No, ehkä tästä taas opimme. Kaikenkaikkiaan jäi kyllä hyvä fiilis tuosta teknisestä, koska olihan se ensimmäinen laatuaan. En kuitenkaan tippunut, eikä Ronja ollut hullu - mitkä ovat jo voittoja sinänsä!

Tässä välissä harrastelin vähän tuota juoksutushommaa, ja juoksuttelin tyttöjen laukkaperikset ja käyntikyyrit. Dooris oli hieman tahmea, ja olisi alkuun tarvinnut hieman enemmän työstämistä. Kaikki kuitenkin sujui ihan hyvin, enkä itsekään ollut aivan solmussa siellä keskellä. Tyttöjen suorituksista en kamalasti voi mitään mainita, koska koko focus oli juoksuttaessa ainoastaan ja vain hevosessa. Pääpiirteittäin laukkailijoiden perikset menivät kuitenkin ihan ok (juoksutuksessa ehkä se suurin ongelma) ja käyntiohjelmat paremmin kuin kotona. (Tytöt: Muistakaa, että näitä sitten analysoidaan ja puidaan keskiviikon treeneissä!)

Näiden jälkeen piti taas vaihtaa farkut trikoisiin ja palata itse sinne hevosen selkään mönkimään kyyriä läpi. Kaikki tuntui jo verkassa paljon paremmalta kuin aamulla, eikä Ronja ole varmaan koskaan tuntunut yhtä hyvältä. Tajusin myös verkassa onneksi heittää pari flikkiä läpi, koska minulla on hyvä tapa vältellä sen tekemistä aina viimeiseen asti... Tein kuitenkin sen pariin kertaan, eikä R oikeastaan reagoinut siihen millään tavalla. Areenalla Ronjis oli tahmeampi kuin verkassa, mutta ehkä sen voi laittaa vielä kokemattomuuden piikkiin. Vaikka laukka vähän tökki, on se kuitenkin aina parempi vaihtoehto kuin mennä lujaa. Pari pientä virhettä tuli, mutta muuten sain mielestäni tehtyä ihan siistin kyyrin - ja taisin muistaa sellaisen vienon hymynkin pitää naamalla lähes koko matkan ajan. Oli myös kiva lopettaa suoritus nättiin flikkiin. :)

Päivä olikin oman kyyrin jälkeen viimeistä silausta - eli tyttöjeni laukkakyyrejä - varten valmis. Oli ehkä ihan hyvä, että verkkamme oli lyhyt ja intensiivinen, sillä Dooris oli aika väsynyt jo tässä vaiheessa päivää. Verkassa D kuitenkin teki parhaansa ja tavoitteeni oli areenallakin jaksaa pitää sen motivaatio yllä: jaksaa pitää se laukassa jokaisen vikeltäjän vapaaohjelman ajan. Ja jälleen: en nähnyt kyyreistä kuin palasia, mutta yleisvaikutelmana ne sujuivat vielä paljon paremmin kuin perikset. Muutamia pieniä virheitä siellä täällä, mutta kokonaisuutena aivan mahtavat suoritukset näin kauden alkuun! Olen jälleen todella vaikuttunut ja ylpeä. Sijoituksina sankarit olivat käynti-yv'ssä 1. ja 2. Käyntipari nappasi myös hopeaa ja A-tason laukkajunnut olivat sijoilla kolme ja viisi. Siis aivan supersiistiä. Tästä on mahtava jatkaa treenejä kohti tulevia kisoja.
Pepsodent-tiimi just ennen palkintojenjakoa :)

Erityisesti haluan eilisestä kiittää kisojen organisoijia, Paulaa ja meidän koko Dooris-tiimiä kaikesta vaivannäöstä jota kisojen eteen jouduttiin kokemaan. Lisäksi superpeukutukset mahtavalle kuuluttaja/juontajallemme sekä kaikille kisailijoille ja kannustajille. Kiitos, että teette näistä tapahtumista mahdollisia. Apuanne ja olemassaoloanne arvostetaan.

Ja tästähän piti tulla lyhyt kisaselostus, mutta miten taas kävikään? Lähti vähän lapasesta tämä touhu, mutta eihän se ehkä haittaa... Ja koska unohdin aiemmin mainita, olin itse sennuissa toinen, pisteillä 5.9. Oijoi, toivotaan, että pienten viilausten jälkeen päästään kauden aikana reilusti yli kutosen pisteisiin. Katsotaan, josko jostain kisoista vaikka palattaisiin kotiin 6.5 kera ;)

Jos jollain on mediatallenteita, eli kuvia tai videoita ko. kisoista, niin mulle saa ilmotella! Ottaisin kovin mielelläni niitä vastaan.

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Kymppiviikon sanailut



Olkaa avoimia ja uskaltakaa innostua uudesta, koska hei: onni suosii rohkeaa.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Hei vanha ystävä, mitä kuuluu?

Hei sinä siellä ruudun toisella puolella! Oletko mahdollisesti henkilö, joka on jossain vaiheessa elämäänsä tutustunut minuun, mutta jonka kanssa ei olla pitkään aikaan nähty - tai edes juteltu. Oletko ns. ''vanha'' ystäväni?

Jos vastasit kyllä, niin hei onnea: Tämä postaus on omistettu juuri sulle!
2010

Mä siivoilin tuossa kaappejani pari viikkoa sitten ja löysin sieltä vanhoja kirjeitä, joita olin kirjoitellut monia vuosia takaperin yhdelle heppaleiritoverilleni. Tälle heppaleiritoverille olin myös puhunut viimeksi vuonna 2012. Ajattelin kuitenkin extempore laittaa fb'n kautta viestiä tälle tytsylle, koska olisihan sitä hauskaa tietää, mitä hänelle kuuluu. Laitoin viestiä menemään ja illan kuluessa sain kuin sainkin iloisen vastauksen. Kertailimme kuulumisia ja puhuimme ties mistä läpi illan. Mulle jäi ainakin hyvä fiilis tästä pienestä juttutuokiosta vanhan kaverin kanssa.
2011
Kaikki me olemme kuitenkin loppujen lopuksi kiinnostuneita muiden ihmisten elämistä: varsinkin niiden, joiden elämään joskus itsekin kuuluimme. Aina välillä sitä löytää itsensä pohtimasta: ''Mitäköhän se henkilö x puuhailee näinä päivinä''... Aina välillä sitä saattaa löytää itsensä stalkkaamasta henkilön y Askia, henkilön z Facebookia, Instagramia tai Twitteriä. Aina välillä sitä olisi kuitenkin kiva tietää vähän enemmän kuin sen yhden selfien ja emoji-kuvatekstin verran.


Miksi sitä ei sitten vain kysyisi?

Tiedän, että olemme edelleen suomalaisia - ja Suomessa. Uskon silti, ettei monikaan meistä varmaan pahastuisi yllättävästä viestistä vanhalta tutulta. Yhteydenotto antaa itselleni kuvan hyvästä ystävästä, joka todella välittää ystävyyssuhteistaan. Eiväthän ne voi vanhentua? Olen itse ainakin todella otettu ja iloinen, jos joku ''vanha'' kaverini tulee puhumaan. Puheet kaverisuhteiden viilentymisestä ovat yliarvostettuja. Eihän niiden koskaan tarvitse syväjäähän pakastua?
2010
2013
Muutenkin, mitä haittaa kaverisuhteiden ylläpitämisestä voi olla? Kaikki me kuitenkin etsimme ystäviä ympärillemme. Joku elämäntilanne saattaa kuitenkin vaikeuttaa uusien ihmissuhteiden solmimista, minkä takia ne hyvät välit vanhoihin tuttuihin voivat olla enemmän kuin tärkeitä. Kukaan ei kuitenkaan halua jäädä yksin, eihän?

... Ei varmaan kukaan vanhoista kavereistasikaan. En halua kuulostaa mainokselta, mutta jo yhdellä viestillä voit muuttaa jonkun elämän. Ehkä joku jopa pohtii aivan samoja asioita kuin sinä: ''Mitenköhän sillä nykyään menee?'' ''Ei sitä varmaan kiinnostaisi edes nähdä mua...''. Miksi ihmeessä ei kiinnostaisi?! Jos missään elämänvaiheessa olette olleet missään väleissä, vain joku hullu heittäisi tuollaisen tilaisuuden romukoppaan. Itse en ainakaan ajattelisi, että ''Siis mitähän hittoa tuo ajattelee'', vaan pikemminkin ''Wau, supersiistiä!''. 

En vaan löydä tarpeeksi hyvää syytä heittää monet hyvät hetket hukkaan viitseliäisyyden puutteen takia. Muistakaa siis huoltaa niitä kaverisuhteita, vaikka sitten kerran parissa vuodessa. Eivät ne oikeat ystävät siitä katoa mihinkään. :) 
2012
2012
2012
 Mulle siis saa ja pitää laittaa viestiä. Saa laittaa tekstaria, meiliä, blogikommenttia, snäppiä, whatsapp-messagea tai vaikka etanapostia. Mä varmasti arvostan sitä. Ja lupaan myös vastata. Ja tämän hetken läheiset tuttavuudet, muistakaa tämä myös tulevan varalle. Mä luultavasti rakastan teitä yhä parinkymmenenkin vuoden päästä. Silloinkin saa laittaa viestiä.
:''D olen aina ollut kovin kuvauksellinen... 2012

Voitte vaikka tehdä kuten muuan Oona teki kerran: Teki kortin, johon kirjoitti näin: ''Pps. Jos jotain asiaa, auttava puhelin **** *** *** 24/7. Älä älä koskaan ikinä heitä tätä pois!! Perinnöksi lapsillesi ja lapsenlapsillesi!'' 

Ja siinähän se seisoo, mun huoneeni seinällä. On seissyt vuodesta 2013.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tähän loppuun toistan vielä otsikkoni: Hei vanha ystävä, mitä kuuluu? Vastauksen voit rustata tuohon postauksen alla sijaitsevaan kommenttilaatikkoon.