Heipähei toverit. Kun alotin tän postauksen, kello oli vähän yli viisi. Aamulla siis.
Oon ollut nyt kuluneen viikon vähän säännöllisen epäsäännöllisesti kipeenä, nytkin vähän flunssanpoikasta ilmassa. Palailin tosiaan maanantaina sieltä PM-kisoista, mutta siitä enemmän seuraavassa postissa. Oon miettinyt paljon tätä mun blogia ja jatkoa; mitä ihmettä mä teen tälle? Kirjottelenko tulevaisuudessakin kaikesta maan ja taivaan väliltä, vai keskitynkö enemmän treenikuulumisiin? Jotenkin tosi vapauttavaa avata ajatusmaailmaansa, mutta toisaalta tosi ahdistavaa ajatella, että ihmisiä oikeasti lukee niitä.
Syksy on täällä. Kesä ei todellakaan lipunut häilyvästi ohi, vaan hyppäsi alppikauriin lailla monimetrisen etumatkan... Toivottavasti comeback on yhtä salakavalan vikkelä. Syksyyn voi suhtautua kahdella tavalla: se on joko uusien alkujen ja kauniiden värien aikaa tihkusateessa tai sitten se on kylmyyttä, flunssaa ja masentavaa pimeyttä. Minulle se on jälkimmäistä. En tiedä oikeastaan edes miksi se on niin kamalaa, ehkä se on juuri se pimeys.
Koulujutut ovat tässä jaksossa jääneet hieman heitteille kaiken muun stressaamisen ohella, tällä viikolla tuli kuitenkin tehtyä äidinkielen, ruotsin ja terveystiedon koe... ja englannin kuuntelu + puhe. En uskalla ehkä sanoa niistä vielä mitään, katsellaan sitten kuin palautuspäivä koittaa. Nyt pitäisi vielä tsemppailla läpi se enkun koe sekä matikka. Tässä vaiheessa tekisi mieli liittää tähän englannin mielipidetekstini aiheesta ''Are we studying useless stuff?'' .., mutta jääköön se nyt. Heräsin tossa muuten todellisuuteen, etten jotenkin voi vieläkään sisäistää, että me ollaan tokalla luokalla. Niin vanhoja! ... Vanhoista puheenollen mun toinen mekkovaihtoehto saapui ja olen aika in love! <3
Viikon päästä koittaa äsämmät Oulussa, minkä jälkeen ajattelin hetkeksi höllätä vähän siimaa urheilun saralla. Tai ehkä jonkun muunkin.. En tiedä vielä. Oon vaan koko syksyn ollut niin stressaantunut, ettei psyyke vaan kestä enää. Älkää käsittäkö väärin, oon kyllä pitänyt kaikista jutuista, mitkä ovat pitäneet mut kiireisenä, mut tää mun flunssan puhkeaminenkin voi olla osittain stressin aiheuttamaa. Vois yrittää vaikka keskittyä siihen psyykkiseen hyvinvointiin välillä. Tahto kyllä kykenis mihin vaan, mutta muistakaa muutkin vähän tarkestella asioita välillä kropan ja mielen näkökulmasta. Elätkö haluaamasi elämää? Jos et, oletko saavuttamassa sitä tällä tiellä? Teetkö asioita itsesi vai muiden vuoksi? Voisitko päästää kaikesta stressistä irti vaikka viikoksi? Tai edes päiväksi? Mikä sinua rauhoittaa/rentouttaa? Siinäpä paljon pohdittavaa pieneen hetkeen.
Palatakseni asiaan, mikä ei periaatteessa kuulu tähän postaukseen... Yksi juttu mun on aivan pakko kertoa tuolta Ruotsin reissulta! Näin areenalla pariin otteeseen aivan älyttömän ihanasti hymyilevän vikeltäjän, minkä jälkeen tokaisin Venlalle: ''Mun on pakko mennä kehumaan tuon hymyä, oikeesti.'' Meinasin jättää asian kuitenkin vain puheeksi, mutta mä oikeasti menin ja tein sen. Se tyttö näytti vaan niin ihanan hämmentyneen onnelliselta! Luulen, että tuollaiset asiat jäävät mieleen pitkäksi aikaa; olenhan itsekin kokenut saman. Uskaltaamme olla siis rohkeita, ei ole hävettävää tuottaa kanssaihmisillemme iloa, oli kohteena tuttu tai tuntematon.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Nyt ajattelin heitellä palloa taas vähän sinne lukijoille päin parin kysymyksen muodossa:
-Mitä ajatuksia ensimmäinen boldattu lause herättää?
-Miten itse suhtaudut syksyyn?
-Pitäisikö mun julkaista otteita mun kouluesseistä (järkevät esseet...) täällä blogin puolella?
-Mikä on stressannut syksyllä ja mikä stressiisi on auttanut?
-Kiinnostusta tehdä ulkoasua blogilleni?
Toivon, että postaus herätti teissä jotain tunteita tai kysymyksiä, tai että edes yksi boldatuista kysymyksistä kolahti jollain tavalla. Olisi hauska saada jonkinmoista dialogia aikaan tämän ainaisen monologin sijasta. ;)