perjantai 26. syyskuuta 2014

Dialogia odotellessa

Heipähei toverit. Kun alotin tän postauksen, kello oli vähän yli viisi. Aamulla siis. 

Oon ollut nyt kuluneen viikon vähän säännöllisen epäsäännöllisesti kipeenä, nytkin vähän flunssanpoikasta ilmassa. Palailin tosiaan maanantaina sieltä PM-kisoista, mutta siitä enemmän seuraavassa postissa. Oon miettinyt paljon tätä mun blogia ja jatkoa; mitä ihmettä mä teen tälle? Kirjottelenko tulevaisuudessakin kaikesta maan ja taivaan väliltä, vai keskitynkö enemmän treenikuulumisiin? Jotenkin tosi vapauttavaa avata ajatusmaailmaansa, mutta toisaalta tosi ahdistavaa ajatella, että ihmisiä oikeasti lukee niitä.
Syksy on täällä. Kesä ei todellakaan lipunut häilyvästi ohi, vaan hyppäsi alppikauriin lailla monimetrisen etumatkan... Toivottavasti comeback on yhtä salakavalan vikkelä. Syksyyn voi suhtautua kahdella tavalla: se on joko uusien alkujen ja kauniiden värien aikaa tihkusateessa tai sitten se on kylmyyttä, flunssaa ja masentavaa pimeyttä. Minulle se on jälkimmäistä. En tiedä oikeastaan edes miksi se on niin kamalaa, ehkä se on juuri se pimeys. 

Koulujutut ovat tässä jaksossa jääneet hieman heitteille kaiken muun stressaamisen ohella, tällä viikolla tuli kuitenkin tehtyä äidinkielen, ruotsin ja terveystiedon koe... ja englannin kuuntelu + puhe. En uskalla ehkä sanoa niistä vielä mitään, katsellaan sitten kuin palautuspäivä koittaa. Nyt pitäisi vielä tsemppailla läpi se enkun koe sekä matikka. Tässä vaiheessa tekisi mieli liittää tähän englannin mielipidetekstini aiheesta ''Are we studying useless stuff?'' .., mutta jääköön se nyt. Heräsin tossa muuten todellisuuteen, etten jotenkin voi vieläkään sisäistää, että me ollaan tokalla luokalla. Niin vanhoja! ... Vanhoista puheenollen mun toinen mekkovaihtoehto saapui ja olen aika in love! <3
Viikon päästä koittaa äsämmät Oulussa, minkä jälkeen ajattelin hetkeksi höllätä vähän siimaa urheilun saralla. Tai ehkä jonkun muunkin.. En tiedä vielä. Oon vaan koko syksyn ollut niin stressaantunut, ettei psyyke vaan kestä enää. Älkää käsittäkö väärin, oon kyllä pitänyt kaikista jutuista, mitkä ovat pitäneet mut kiireisenä, mut tää mun flunssan puhkeaminenkin voi olla osittain stressin aiheuttamaa. Vois yrittää vaikka keskittyä siihen psyykkiseen hyvinvointiin välillä. Tahto kyllä kykenis mihin vaan, mutta muistakaa muutkin vähän tarkestella asioita välillä kropan ja mielen näkökulmasta. Elätkö haluaamasi elämää? Jos et, oletko saavuttamassa sitä tällä tiellä? Teetkö asioita itsesi vai muiden vuoksi? Voisitko päästää kaikesta stressistä irti vaikka viikoksi? Tai edes päiväksi? Mikä sinua rauhoittaa/rentouttaa? Siinäpä paljon pohdittavaa pieneen hetkeen.

Palatakseni asiaan, mikä ei periaatteessa kuulu tähän postaukseen... Yksi juttu mun on aivan pakko kertoa tuolta Ruotsin reissulta! Näin areenalla pariin otteeseen aivan älyttömän ihanasti hymyilevän vikeltäjän, minkä jälkeen tokaisin Venlalle: ''Mun on pakko mennä kehumaan tuon hymyä, oikeesti.'' Meinasin jättää asian kuitenkin vain puheeksi, mutta mä oikeasti menin ja tein sen. Se tyttö näytti vaan niin ihanan hämmentyneen onnelliselta! Luulen, että tuollaiset asiat jäävät mieleen pitkäksi aikaa; olenhan itsekin kokenut saman. Uskaltaamme olla siis rohkeita, ei ole hävettävää tuottaa kanssaihmisillemme iloa, oli kohteena tuttu tai tuntematon.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Nyt ajattelin heitellä palloa taas vähän sinne lukijoille päin parin kysymyksen muodossa:

-Mitä ajatuksia ensimmäinen boldattu lause herättää? 
-Miten itse suhtaudut syksyyn?
-Pitäisikö mun julkaista otteita mun kouluesseistä (järkevät esseet...) täällä blogin puolella?
-Mikä on stressannut syksyllä ja mikä stressiisi on auttanut?
-Kiinnostusta tehdä ulkoasua blogilleni?

Toivon, että postaus herätti teissä jotain tunteita tai kysymyksiä, tai että edes yksi boldatuista kysymyksistä kolahti jollain tavalla. Olisi hauska saada jonkinmoista dialogia aikaan tämän ainaisen monologin sijasta. ;)

tiistai 16. syyskuuta 2014

Uusi kokemus



VÄRIESTEJUOKSU?
hassunhauska yhteisöllisyystapahtuma urheilun saralla. En voi muuta kuin kehua. Odotin syyskuista väriestejuoksun päivämäärää kuin kuuta nousevaa, eikä se todellakaan pettänyt.

Kerratakseni kaikille; inhoan juoksua. Halusin kuitenkin osallistua tuohon mahtavaan tapahtumaan, koska matka ei ollut kuin 5 km ja koko tapahtuma vaikutti aivan äärettömän kiinnostavalta kokemukselta! Sinnehän sitten raahauduimme paikalle Venlan kanssa ja pääsimme radalle jo 15 min odotuksen jälkeen, suhteellisen alkupäässä siis. 

''Mikseivät koulujen maastojuoksut ole tällaisia?'' Olisin varmaan itsekin pitänyt juoksukilpailuista, mikäli radalla olisi ollut ketteryyttä vaativia esteitä tai edes heitelty väripommeilla. Kehitysehdotus jota voisi viedä eteenpäin?

Rata oli yllättävän rankka, enkä kyllä juossut koko matkaa, koska matkalle mukaan tarttui pari pientä mäkeä... Positiivista oli, että koko ajan pääsi etenemään täyttä vauhtia, enkä ainakaan henkilökohtaisesti joutunut pysähtelemään jonotuksen takia. Kiitos mahtavasta tapahtumasta FUNRUN ja Serena. Suosittelen kyllä lämpimästi kaikille ja aion osallistua ensi vuonna uudestaan. Kuka lähtee messiin?
Mites muuten elämäni sujuu? Koulujutut ovat jääneet vähän taka-alalle treenien takia, mutta ehtiihän sitä lukea... Vaikka kisamatkalla. Taas pitäisi laitella kisakamoja kasaan ja huomenna marssia laivan kamaralle, matkalle kohti Ruotsia ja PM-kisoja. Toivottavasti on yhtä hauskaa kuin tuolla rämpimässä..., koska sen tiiän että ensi viikolla (=koeviikolla) ei tule olemaan kivaa. 


Well, that's all I wanted to say. Wish me luck, I'll promise to do my best!


perjantai 12. syyskuuta 2014

Determination


Blogipostausta päättäväisyydestä. Blogpost of determination. 

Tänään oli hyvät omatoimiset treenit. Alkulämmöksi käväsin lenkillä koiran kanssa, minkä jälkeen vähän kehonhallintajuttuja ja pukkeilua. Pukilla tein periksiä, minkä jälkeen sain suunniteltua mahdollisen rungon ensi vuoden kyyrille, jännää!

Ensi viikolla taas mennään - nimittäin PM-kisoihin Ruotsiin. En oo oikein koskaan ennen uskaltanut asettaa itselleni tavoitteita..., mutta nyt mä muuten lähden sinne mitalia hakemaan. 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Just feel the rhythm

Nyt kaikki Yle Areenaan itseään sivistämään, sieltä tulee vikellystä!
Postauksen voitte lukea vaikka huomenna.


Hej och hälsningar från Sverige!

Viikko takaperin olimme taas reissaamassa Ruotsissa. Ennen matkaa mulla oli vähän skeptiset odotukset koko reissusta, koska olin tosiaan aika hajalla - kaikin puolin. Reissuun kuitenkin lähdettiin kuten tavallista; rekan pakkauksella ja ajomatkalla Turkuun. Laivailun jälkeen autoilimme kohti Salaa ja jo tutuksi tullutta talliympäristöä.

Kaikin puolin mukava paikka mukavine ihmisineen piti iloista fiilistä yllä. Koko Suomen poppoo teki hyviä suorituksia, toiset vain pienellä haastelisällä maustettuna.. Omalta osaltani meni hyvin ja huonosti, sitähän tämä laji oikeastaan on. Todella ärsyttävää, kuinka moni onnistuminen jää huomaamatta parin pienen virheen takia. Päällimmäisenä muistan, kuinka kaaduin kolme neljästä flikistäni. Raajani kestivät hyvin, ego ehkä koki suurimman kolauksen.

On kuitenkin hienoa huomata, kuinka voi vuodessakin kehittyä; periksissä on tapahtunut muutoksia hyvään suuntaan! Kisat eivät olleet mitkään suuret, mutta sitäkin symppiksemmät! Ja taas kisoista lähdettiin kotia kohti ykkösruusukkeiden kera, motivaatiota ja intoa puhkuen.
Tämä viikko alkoi väsyneissä merkeissä, maanantai-aamuna jokainen vikeltäjä silmät ristissä kömpi ylös unilinnoistaan. Kahdelta. Aamulla. Huoneet siivottiin, yöpalaa nakerrettiin ja karsinat tallilla tyhjättiin. Päivän matkustuksen jälkeen tyhjäsimme rekan kaikesta mahdollisesta ja viimeisillä voimillamme kömmimme petejämme kohti. Tiistaina hieman väsytti. Loppujen lopuksi tiistaikin oli kuitenkin hyvä päivä. Päivän parhaiksi paloiksi noisivat Australialainen vaihtarin pitämä englannin tunti sekä tanssillisen voimistelun treenit. Ah, en muistanutkaan, kuinka ihanaa joukkuevoimistelu on! 

Mitäs muuta? Urheilujuttuja. Uusi saliohjelma veti lihakset aika jumiin. Juoksu on ''vähän'' jäänyt. Oon pukkeillut paljon nyt kun sain sen mun vyön! Sen lisäksi oon aika lailla järkkäillyt markkinajuttuja huomista varten...

Viikonloppuna olisi ohjelmassa vielä Keravalla sirkusmarkkinat, jonne kaikki ovat tervetulleita viklausta kokeilemaan ja meitä moikkailemaan!

Meinasin taas julkaista postauksen, kunnes tajusin jotain puuttuvan... Matkan parhaat puolet! Suoritusten lisäksi oli ihana nähdä vanhoja vikellystovereita aikaisemmilta reissuilta. Mahtavin yhteisöllisyyden tunne tuli kuitenkin vasta palkintojenjakoa odotellessa. Sain loistavan ajatuksen; Pyydetään kaikki vikeläjät yhteiseen piiriin ja istutaan toistemme syliin. (Uknow?) Olin ihan varma, että a), joko kaikki vaan katsoisivat meitä oudosti tai b) löytäisimme itsemme kohta maasta puolituttujen syleistä nauramassa hysteerisesti. Dominoefektiä ei syntynyt, mutta hymyjä syntyi. Mikään ei riko jäätä kuten lapsuuden leikit. Tai Macarena.


Suosittelen kokeilemaan uuden sukupolven jäänmurtajaa... Älä puhu säästä. Laita macarena soimaan and then just feel the rhythm!

Kiitos ihanat matkasta (ja eve kuvista), kahden viikon päästä uudestaan!