perjantai 5. syyskuuta 2014

Just feel the rhythm

Nyt kaikki Yle Areenaan itseään sivistämään, sieltä tulee vikellystä!
Postauksen voitte lukea vaikka huomenna.


Hej och hälsningar från Sverige!

Viikko takaperin olimme taas reissaamassa Ruotsissa. Ennen matkaa mulla oli vähän skeptiset odotukset koko reissusta, koska olin tosiaan aika hajalla - kaikin puolin. Reissuun kuitenkin lähdettiin kuten tavallista; rekan pakkauksella ja ajomatkalla Turkuun. Laivailun jälkeen autoilimme kohti Salaa ja jo tutuksi tullutta talliympäristöä.

Kaikin puolin mukava paikka mukavine ihmisineen piti iloista fiilistä yllä. Koko Suomen poppoo teki hyviä suorituksia, toiset vain pienellä haastelisällä maustettuna.. Omalta osaltani meni hyvin ja huonosti, sitähän tämä laji oikeastaan on. Todella ärsyttävää, kuinka moni onnistuminen jää huomaamatta parin pienen virheen takia. Päällimmäisenä muistan, kuinka kaaduin kolme neljästä flikistäni. Raajani kestivät hyvin, ego ehkä koki suurimman kolauksen.

On kuitenkin hienoa huomata, kuinka voi vuodessakin kehittyä; periksissä on tapahtunut muutoksia hyvään suuntaan! Kisat eivät olleet mitkään suuret, mutta sitäkin symppiksemmät! Ja taas kisoista lähdettiin kotia kohti ykkösruusukkeiden kera, motivaatiota ja intoa puhkuen.
Tämä viikko alkoi väsyneissä merkeissä, maanantai-aamuna jokainen vikeltäjä silmät ristissä kömpi ylös unilinnoistaan. Kahdelta. Aamulla. Huoneet siivottiin, yöpalaa nakerrettiin ja karsinat tallilla tyhjättiin. Päivän matkustuksen jälkeen tyhjäsimme rekan kaikesta mahdollisesta ja viimeisillä voimillamme kömmimme petejämme kohti. Tiistaina hieman väsytti. Loppujen lopuksi tiistaikin oli kuitenkin hyvä päivä. Päivän parhaiksi paloiksi noisivat Australialainen vaihtarin pitämä englannin tunti sekä tanssillisen voimistelun treenit. Ah, en muistanutkaan, kuinka ihanaa joukkuevoimistelu on! 

Mitäs muuta? Urheilujuttuja. Uusi saliohjelma veti lihakset aika jumiin. Juoksu on ''vähän'' jäänyt. Oon pukkeillut paljon nyt kun sain sen mun vyön! Sen lisäksi oon aika lailla järkkäillyt markkinajuttuja huomista varten...

Viikonloppuna olisi ohjelmassa vielä Keravalla sirkusmarkkinat, jonne kaikki ovat tervetulleita viklausta kokeilemaan ja meitä moikkailemaan!

Meinasin taas julkaista postauksen, kunnes tajusin jotain puuttuvan... Matkan parhaat puolet! Suoritusten lisäksi oli ihana nähdä vanhoja vikellystovereita aikaisemmilta reissuilta. Mahtavin yhteisöllisyyden tunne tuli kuitenkin vasta palkintojenjakoa odotellessa. Sain loistavan ajatuksen; Pyydetään kaikki vikeläjät yhteiseen piiriin ja istutaan toistemme syliin. (Uknow?) Olin ihan varma, että a), joko kaikki vaan katsoisivat meitä oudosti tai b) löytäisimme itsemme kohta maasta puolituttujen syleistä nauramassa hysteerisesti. Dominoefektiä ei syntynyt, mutta hymyjä syntyi. Mikään ei riko jäätä kuten lapsuuden leikit. Tai Macarena.


Suosittelen kokeilemaan uuden sukupolven jäänmurtajaa... Älä puhu säästä. Laita macarena soimaan and then just feel the rhythm!

Kiitos ihanat matkasta (ja eve kuvista), kahden viikon päästä uudestaan! 

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Wau, hyvä Heta!! Olihan toi silti arvattavissa :D

Heräsi kysymyksiä: millasta toi tanssillinen voimistelu on verrattuna vaikka joukkue- tai telinevoimisteluun?

Hetaito kirjoitti...

Kiitti Ano! Toi tanssillinen voimistelu on aika saman kaltaista kuin joukkuevoimistelu (eli ihan eri kategoriaa kuin telinevoimistelu), ja siinä tehdäänkin pajon samoja liikkeitä. Joukkuevoimistelussa liikkeitä tehdään kuintenkin enemmän laskujen mukaan, tanssillisessa kuunnellaan musiikkia ja sen sanoja. Tanssillisessa liikutaan lähes koko ajan ja esimerkiksi tasapainoja on käsittääkseni hieman vähemmän. Lisäksi tämä on nyt kerran viikossa treenaavien ''aikuisten'' (yli 16 v) ryhmä, eikä ehkä verrattavissa 12-14 v joukkuevoimistelijoiden kilparyhmään treenin tasolla. :) Toivottavasti selvensi edes hieman, itsekin vielä vähän ehkä eksyksissä lajin kanssa :D