tiistai 26. elokuuta 2014

Enhän mä mee rikki

Oon lähiaikoina kirjoittanut paljon blogitekstejä. Olen myös jättänyt julkaisematta ne kaikki. Mulla on ollut henkisesti tosi rankkaa lähiaikoina ja on tehnyt mieli vaan raivota jokaiselle ihmisille joka vastaan sattuu. Pahoittelen siitä.

Yhdessä hetkessä kaikki on hyvin,
toisessa se käännetään ylösalaisin. 
Find you balance, niinhän mä sanoin.

Mut mist mä sen löydän, mikä ovi on avoin?
Tää on naurettavaa, koska enhän mä oo se ihminen, joka hajoaa. Enhän mee rikki. 

No, oikeastaan konkreettisesti oon jo rikki. Mun ranne ja polvi on taas erilailla tuettuina joka treenissä. Se masentaa. Mun pitäisi olla kisakunnossa ensi viikonloppuna, ja tänäänkään en mennyt treeneihin, koska kipu on esteenä. Tai, no ei ehkä kipu, mutta jälkiseurauksien takia en uskalla ottaa riskiä. 

Ei auta.


Voit katsoa kuvaa ja kokeilla sen pintaa. Voit melkein tuntea sen. Sisin on kuitenkin niin syvällä, ettei sinne pääse kuin korkeintaan halkeaman kautta.



3 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

TSEMPPIÄ HETA! <3 oon kyllä itekin huomannut, ettei aina onnistu. se on aika tyhmää ja kamalaa, kun aina ei jaksa eikä kykene myöskään. mutta aina asiat kääntyy taas parempaan suuntaan! meitsilläkin oli ihan kreisi uupumusjaväsymys parisen viikkoa, sunnuntaina kun heräsin, olin kuin uusi ihminen. kaikki uupumus kaukana jossain ja tuntuu, että energiaa riittää vaikka kuinka!

hensku pauliina kirjoitti...

Ei voi muuta kommentoida kuin, että tsemppiä! Extramäärä unta ja vähemmän rasitusta hetkeksi aikaa. Jottet pala loppuun.
Hetkeksi irti päästäminen ja sitten taas kiinni nappaaminen, voit tuntea itsesi kevyemmäksi ja vahvemmaksi, kun annat itsellesi hengähdyksen mittaisen tauon.

Nimim. Tiedän mitä on palaa loppuun!
ja jos ikinä tuntuu, että tarviit juttukaveria tai ihan vaan kuuntelijaa, niin nykäse koulussa hihasta.

Valoisampaa syksyä ja halillinen jaksamista:)

Heta kirjoitti...

Kiitos ihanat <3