perjantai 31. elokuuta 2012

Uusi kysely




Eipä oo kauheemmin ihmeellistä elämässäni taas tapahtunut, perus viikkorutiinilla siis mennään. Vikellyksessä valmistauduttu niihin Karjaan kisoihin ja viimein saatu pariohjelmankin pukuongelma ratkottua ! Treeneistä puheenollen, keskiviikkona alkoi taas telinevoimistelu ja voi että kun oli ikävä noita treenejä. Jotenkin vaan tykkään älyttömän paljon tostakin lajista, koska vaikka se on välillä rankkaa, mahtava porukka ja valkut auttaa aina jaksamaan treenaamaan täysillä.

Harrastuksista toisiin > ratsastukseen. 9.9. Olisi vuorossa kauden ekat kisat, jossa menen Adan kanssa kasikympin alueluokan. Ensi kisoihin sitte se ysikymppi toivottavasti mukaan. Ajattelin nyt kuitenkin ottaa vähän varman päälle, koska Adakaan ei oo taas pitkään aikaan hypellyt kunnolla.
pikkuesteharjotuksia
Tajusin torstaina, että haluisin kovasti alottaa jonkunnäkösen valmentamisen/ ohjaamisen. Olisi kiva ohjata melkein mitä vaan lajia, mitä on ite harrastanu, esim. jalkapalloa, telinevoimistelua tai vikellystä. Haluaisin myös pyrkiä isoseksi. Ainoa varjopuoli tässä jutussa on se, ettei mulla ole ihan hirvittävän paljon sitä ylimääräistä aikaa, kun pitäisi kouluunkin jaksaa panostaa.


Kävin tossa tiistaina myös lenkillä Liinan & koirien kanssa ja otin muutaman kuvan niistä hassuista karvanaamoista.


PS. HUOMATKAAS UUSI KYSELY BLOGIN VASEMMASSA REUNASSA, kiitos ! (:

maanantai 27. elokuuta 2012

Paljon asiaa



Biisi, joka kuulostaa aivan järjettömän iloselta, onkin oikeasti todella surullinen.

Tervehdys kaikille taas täältä koneen ääreltä !
Hirveesti olis taas sekailaista asiaa kerrottavana, enkä yhtään tiiä mistä alottaisi ! No jos vaikka siitä ajankohtaisimmasta : Jatkiksesta.






Olin siis menneenä viikonloppuna jatkoriparilla, eli jatkiksella. Leirillä Orivedellä oli mukana about 150 ihmistä, joista leiriläisiä 124. Iso porukka ei tuntunutkaan leirillä enää yhtään niin suurelta. Sain paljon uusia tuttavuuksia ja vietin aikaa hyvien ystävieni seurassa. Syvä uskonto ei ole vieläkään oikein se ''mun juttu'', enkä mä sen takia tommoisilla leireillä käy, ehei, kaverit ne sai miutki tonne mukaan !




Paljon siellä leikittiin, laulettiin ja vietettiin aikaa yhdessä. Lauleskeltiin myös Siperiaa saunassa ja käytiin hyytävässä vedessä uiskentelemassa. Tietysti myös syötiin paljon ja keksittiin uusia päättömiä insidejuttuja.
Leiriläiset, ohjaajat, isoset, koko porukka oli hymyn ja iloisen mielen arvoista.

Koulujutuista sen verran, että se kasvio pitäisi tosiaan saada piakkoin valmiiksi ja ei oikein ois inspistä lähtee väkertämään sitä. Ehkä mä saisin siitä joskus valmiin ja edes kasin arvoisen kokonaisuuden, saapas nähdä.    

Koulussa on tulossa myös tet-viikot ja oon vihdoin hankkinut paikkani: Subway & päiväkoti, joissa molemmissa viihdyn siis viikon. Ajattelin hakea taas jotain tosi erilaista, jotta saisin kokemusta eri töistä. Oli tosi hauska yli kahdeksan vuoden jälkeen palata päiväkotiin kysymään tet-paikkaa, kun ne hoitotädit tunnistivat minut ! En vieläkään jaksa uskoa, että se on mahdollista.., Ja vielä ihan koko nimeltä ?




Vikellysasiaa vielä tähän loppuun, eli ensi sunnuntaina olisi vuorossa Karjaan kisat, jossa kisailen sitten parissa ja joukkueessa laukassa, yv:tä en kuitenkaan tee.  Pari on sujunut tosi kivasti P:n kanssa ja tykkään tosi paljon treenata, kun on idoli kokoajan kannustamassa. Ei siinä kauheasti motivaatio ehdi laskea !

Joukkueessa on sitten hieman eri asia. Meitä on tulossa kisaamaan vain viisi, pienien ongelmien takia. Olisi kiva kisata kunnon joukkueella, koska vapaaohjelmastamme lähti juuri puolet pois. Tämä tarkoittaa sitä, että emme luultavasti saa tarvittavaa pisterajaa ensivuoden pm:meihin. Tosin, kun joukkueen motivaatiotaso näyttää joillakin henkilöillä nollaa, ei ole kiva treenata. Sama treenata mielummin yv:tä, kuin olla kaksin tai kolmin joukkuetreeneissä.


Lisäksi sain kuulla tänään, että pääsemme pian ehkä taas esiintymään ! Tämä ei ole varmaa, joten en kerro vielä enempää, mutta kirjoittelen aiheesta sitten, kun sen aika on. Olen aivan innoissani, mutta samalla todella kauhuissani.

tiistai 21. elokuuta 2012

Yksinäisyys




Mm.. mulla on aika sekavat olotilat tällä hetkellä, mutta oon jo parin päivän ajan halunnut kirjoittaa aiheesta, joka varmasti on joskus koskettanut kaikkia teistä lukijoistakin.. Nimittäin yksinäisyydestä.

Yksinäisyys, sana, jonka voi käsittää monella eri tavalla. Monet uskovat sen tarkoittavan, että joku on kotona vain oman itsensä kanssa, mutta minusta se on muutakin. Yksinäisyys on sitä, kun porukassa jäät yksin. En tiedä kumpi on pahempaa, yksin olo porukassa, vai yksin omassa yksinäisyydessään. 


Heräät aamulla tunteeseen, ettet jaksa nousta. Tämä sen takia, koska tiedät, ettei kukaan odota sinua koulussa, kysele kuulumisia tai moikkaile iloisena. Luulet, etteivät ihmiset välitä. Jaksat vihdoin taas yhtenä päivänä raahautua kouluun ja sulautua porukkaan. Porukkaan, jolla on taas omat juttunsa. Ulkopuolelle jääminen porukassa voi olla kiusaantumista ja pelkoa, pelkoa kadottaa ystävyyssuhteet.

Kouluissa kaveriporukat muuttuu nopeasti ja kaverisuhteet tiivistyvät ja viilenevät kokoajan. Entä jos on yksi ihminen, joka on erilaisesta muotista tehty. Hän ei sulaudukkaan joukkoon, kuten muut. Mitä tässä tilanteessa kuuluisi tehdä ? Palapelit ovat valmiita, mutta yksi pala jäi yli. Viimeinen pala yrittää loksahtaa oikeaan paikkaan, mutta entä jos kaikille ei olekkaan paikkoja ? Kysymykset pyörivät mielessä kokoajan.
Minusta kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan yksinäisyyttä ja sen kautta pelkoa tai ahdistusta. Toisaalta, jos on tiivis ystäväporukka, ymmärrän, ettei siihen vain voi ilmestyä lisää ihmisiä yht'äkkiä. Kaikkien kanssa tulee tulla toimeen, eikä ketään pidä jättää ihan yksin. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla ylimpiä ystävyksiä, mutta kaverisuhteet ovat hyvä vaihtoehto.

Muistakaa, että aina on joku ihminen teitä varten, aina on mahdollisuus elää ilman yksinäisyyttä, siihen tarvitsee vain hippusen rohkeutta.
Itse olen löytänyt kesällä tieni mahtavaan syvälliseen porukkaan, josta en niin vain aio erota. Kiitän todella näitä mahtavia ystäviäni, jotka saa minut nauramaan, itkemään ja taas nauramaan tuplasti, mahtavia !

~Heta on puhunut. 

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Heta suosittelee > Ihonhoitotuotteet

Ajattelin, että voisin vihdoin ottaa itseäni niskasta kiinni ja kirjoittaa ensimmäisen '' Heta suosittelee''-postauksen. Jos tästä postauksesta ei jäisi ihan karvas maku suuhun, niin voisinhan tehdä ehkä lisääkin. Postauksen tarkoituksena siis esitellä teille ihanille lukijoilleni omia ihonhoitotuotteitani.

Tosin, tässähän tuli nyt vähän semmoinen ongelma, että tajusin, etteihän niitä ole paljon. Ihoni on suhteellisen hyvässä kunnossa, enkä käytä siihen paljoa tököttejä. Kaivoin hyllystäni kuitenkin muutaman putelin, joita käytän aina silloin tällöin..

Ensimmäisenä Nivean puhdistuspyyhkeet. Näitä olen käyttänyt jo kolme vuotta ja olen todella tyytyväinen ! Käytän puhdistusliinoja meikin poistoon joka ilta. Helppo ja nopea tapa, jolla saa vedenkestävänkin meikin pois ilman kauheaa sotaa. Ainoa miinus on hinta. Normaalissa päivittäistavarakaupassa hinta pyörii kolmen-neljän euron paikkeilla ja yhdessä paketissa on 25 liinaa.

Toisena Lumenen normaali naamanpuhdistusgeeli. Tätä sitten käyttelen, jos vaikka nuo Nivean liinat sattuvat loppumaan. Ei todellakaan yhtä nopea tapa poistaa meikkiä, mutta ehkä kuitenkin ihon kannalta parempi. Tietysti kaikki pienet epäpuhtaudet saa varmemmin pois, kun hieroo hieman geeliä koko naamaan.

Seuraavana on Lumenen syväkosteuttava kasvovoide. Ihanan kostea ja virkistävä voide, jota tykkään käyttää. Aamulla ei ole yhtään niin tunkkainen olo, jos on illalla huolehtinut kasvojen kosteuttamisesta kunnolla.

Sitten olisi vartalon ihon vuoro.. En tiedä, kuuluuko suihkusaippuat ihonhoitoon, mutta kyllähän nekin puhdistavat ihoa. Tässä lempisuihkusaippuani, Bed Headin Body Papayarazzi-niminen papayan tuoksuinen saippua. Eksoottinen papaya-hedelmän tuoksu on aivan ihana ja isossa pullossa on 350 ml. Hintaa en muista, mutta taisi olla jotain 10 €:n luokkaa. Hintansa arvoinen tuote !

  Ylempänä kuvassa näette H&m:n tuotteen, vartalovoin. Tykkään käyttää varsinkin jalkojeni kosteutukseen ja toimii moitteettomasti. Vanilian ja omenan tuoksu on ehkä hieman liian makea, mutta tuote oli halpa ja toimii hyvin. Hinta taisi olla neljä euroa ja purkissa on 280 ml.


 Tässä on I loven Mango & papaya kuorintageeli. Jälleen kerran, tuotteessa on hurmaavan makea tuoksu ja se on yksi syy, miksi pidän tuotteesta. Käytän tuotetta myös kasvoihini ja ajaa siinäkin hyvin asiansa. 


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä.. Doven Silk Lotion, voide, joka tekee ihosta silkinpehmeän. Todella hyvä perusrasva käsille ja jaloille. Kosteuttaa hyvin ja tekee ihosta pehmeän. Yksi erikoinen puoli tässä rasvassa kuitenkin on.. se sisältää jotain pientä kimaltavaa ainetta ja iho jää sellaiseksi hieman säihkyväksi. Jaloissa kesäisin tämä näyttää ihan kivalta, käsissä ei ehkä niinkään.

 
Hei ihmiset, oliko tää ihan järkyttävän kamala ? Kommenttia kiitos!

torstai 16. elokuuta 2012

Einolan kymppileiri


 
Jeap, täällä taas kone sylissä istuskellaan huoneeni nurkassa. Koulut on tosiaan nyt jo kunnolla vauhdissa ja itse esiinnyn siis tätä nykyää ysiluokkalaisena. Tosin postaukseni ei pitänyt keskittyä tylsiin pohdiskeluihini, vaan leiriin, jossa olin viimeisen kokonaisen lomaviikon.



Olin Imatralla esteleirillä kaverini kanssa ja leiri oli mahtava, säitä lukuunottamatta. Jos haluat leirille, missä ei ole ns ''turhaa vapaa-aikaa'', niin suosittelen ehdottomasti Einolaa. Päivät kuluivat aivan liian nopeasti ja viikko tuntui olevan ohi, ennen kuin se edes alkoikaan. 





 
Saavuimme leirille tavallaan päivän myöhässä, koska tosiaan tuo Slovakian lento tuli vasta sunnuntai-iltana. Maanantaina heti paikalle päästyämme heitimme tavarat mökkiimme ja seuraavaksi meille jaettiin jo hevosia. Joka päivä oli vähintään kaksi ratsastustuntia + yleensä jotain muuta pientä ohjelmaa/ kisoja, kuten piste-estekisat, tyyliestekisat ja ratsastussuunnistus. Neljänä päivänä oli myös teoriatunti ja parina iltana järjestettiin myös leikkejä, mikä oli todellakin hyvä juttu ! Lisäksi oli leiriolympialaiset ja hauska poniviesti. Huhhuh, olipas paljon ohjelmaa.


 




 Ensimmäisenä iltana olin kipeä, joten en osallistunut leikkeihin tms, mutta hyvin nukutun yön jälkeen kaikki oli lähes kunnossa, ääneni tosin taisi hieman reistailla viikon loppuun asti. Eipä tuo kyllä menoa haitannut ! Parhaat tunnit olivat mielestäni koulutunti Nerolla, jossa tehtiin mm. vastalaukkatehtävää ja korkeushyppytunti Rosalla, jossa ylitettiin 120 cm ! Myös maastoilu 5-vuotiaan Chocon kanssa oli huippua.






 Teoriatunneilla opin aivan älyttömän paljon, koska aiheet olivat kiinnostavia ja leiriläisten itsevalitsemia. Ei siis ollut sellaista kuin yleisesti leirillä, eli varusteiden pesua yms.. Aiheina oli mm. hevonen & peräänanto, lastaus & kuljetus, sekä yleisesti teoriaa esteratsastuksesta. Sain paljon tietoa siitä, kuinka väärä istunta minulla sitten onkaan. 

Perusvirheitä itselläni on mm..
Koulutunneilla: Nyrkit eivät ole pystyssä, eivätkä pysy kiinni, jalat liian aukikierrossa ja katse hevosen korvissa.
Estetunneilla: Nyrkeillä sama juttu, notko selkä, jalat liian aukikierrossa, myötäys välillä liian vähäinen.



Tutustuin leirillä mahtaviin ihmisiin, jotka haluaisin ehdottomasti tavata uudestaan. Luulen tosin, että suurinta osaa leiriläisistä en tule enää koskaan näkemään, mikä on surullista. Leirillä oli paljon samanikäisiä kanssani, mutta ikähaarukka oli kuitenkin 13-20?  Leirillä on parasta, kun pääsee oikeasti tutustumaan eri ihmisiin ja kaikista tulee kavereita keskenään. Yht'äkkiä huomataan, että onkin tosi samanlainen ajatusmaailma, kuin toisella ja tämän johdosta tulee yhteisiä puheenaiheita ja on kiva viettää aikaa yhdessä.

KIITOS  MAHTILEIRISTÄ !


 
 

Suurin osa kuvista on jonkun muun ottamia ja ratsastuskuvissa esiintyy myös muita leiriläisiä. 

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Junioreiden EM-kisat, Slovakia



 Huh, nyt on taas vaihteeksi ihan kiva olla kotona. Eli tosiaan olin tuolla Slovakiassa kisailemassa vikellyksen em-kisoissa. Olihan se mahtava kokemus sinänsä.. mutta hieman mutkia tuli matkaan..
Lähdimme keskiviikkona 1.8 aamukoneella kohti Wieniä, josta jatkoimme vuokra-autolla kohti Pezinokia ja kisapaikkaa. Matkalla tuli aika paljon nukuttua ja muutenkin aika meni tosi nopeasti. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme vihdoin kisapaikalle.
  Kuten arvata saattoi, alue oli aika ylellisen ja hienon näköinen. Alue myös oli kokonaisuutena suuri, vaikka välimatkat kaikkialle olivat lyhyet. Kun pääsimme autosta ulos, tajusin, että sielähän oli oikeasti kesä ! Taisi hellelukema olla lähempänä 30 astetta.  



Olimme varanneet Unkarilaisen hevosen kisakaveriksi ja lähdimme katselemaan eläinlääkärintarkastusta. Kaikki alun hevoset pääsivät muitta mutkitta läpi, tietysti. Brandi oli kimo kaunis hevonen, jonka vuoro oli keskivaiheessa el-tarkastuksia. Hevonen näytti tosi hyvältä, mutta hieman stressasi juoksussa ja rupesi sitten laukkailemaan. Tuomarit juoksuttivat Brandia uudestaan ja uudestaan ja näkihän siinä, että hevonen stressaantui vain enemmän, juoksuttajasta puhumattakaan. Taisteluista huolimatta Brandi ei päässyt läpi. Emme saisi enään siis edes treenata tällä hevosella. Ajatus oli shokeeraava, mistä saisimme uuden hevosen ?
Samalla juoksuttajalla oli mukanaan myös toinen hevonen > sekään ei päässyt läpi.. Meitä oli nyt kuusi ilman hevosta. Kolme suomalaista, kolme australialaista. Kaksi australialaista löysivät nopeasti lainahepan. Onneksi briteillä oli mukanaan myös yksi ylimääräinen heppa, joka oli päässyt jo el-tarkastuksesta läpi ja oli nyt ihan ilman vikeltäjiä ! Tässä vaiheessa huokasimme helpotuksesta, pääsisimme kisaamaan.. ja luultavasti tosi hyvällä ja tasaisella hevosella.
 
Brittihevonen oli pieni musta pallero. Joitain liikkeitä oli todella helppo tehdä, kuten selkäänhyppyä ja polvivaakaa. Sakset olivat sitten eri juttu.. Heitto ei lentänyt ollenkaan ja olisi saanut käyttää ihan tajuttomasti voimaa, jos olisi halunnut tehdä kauniit sakset. Hevonen tuntui pomminvarmalta menijältä ja pienet treenit menivät aika tavallisesti. Hieman ehkä varovaisestikkin, koska hevonen oli uusi ja tuntematon.
 

Aikataulumme oli ensimmäisinä päivinä aika löyhä, koska meillä ei ollut kisasuorituksia, eikä hevosten hoitotehtäviä. Tämä oli toista perjantaina. Aamulla herätys oli joskus kuuden maissa ja siinä sitten väsäiltiin kampaukset ja meikit valmiiksi periksiä varten. Aamupala oli jälleen hiukan pettymys, mutta kyllä sieltä aina jotakin syötävää löysi.  Omat suorituksemme Merin kanssa ei ollut ihan aamusta, mutta menimme kannustamaan Oliveria. Kun he juoksivat sisään ja kumarsivat kaikki oli ihan normaalia. Kauhistuin, kun tuomarit näyttivät, että hevoselta pitäisi ottaa sivuohjat pois, koska tämä tarkoittaa sitä, että tuomarit voivat epäillä hevosen olevan ep. Näin ei kuitenkaan käynyt. Hevonen sai sivarinsa takaisin ja Oliver pääsi tekemään perusliikkeensä.
 
Myöhemmin oli meidän suomalaistyttöjen vuoro tehdä perikset. Nyt tuomarit päästivät meidät heti normaalisti aloittamaan suorituksemme. Meri aloitti ja sittenhän se oli minun vuoroni. Eipä mennyt hääppöisesti nuokaan perikset ! Seisonta ja sakset olivat varmaan kamalimmat koko kaudella, jonka takia ansaitsinkin kauden huonoimmat pisteet, eli 5.6. Kyllähän tuo vähän kyrsi, mutta olin varma, että kyyri nostaisi pisteitäni..
 
Illalla oli hauskaa ohjelmaa hotellilla, johon kuului eri maiden järjestämiä esityksiä ja lopuksi tanssia kaikkien kanssa. Kyllähän siinä hieman kuuma tuli ! Ihan hauska ilta ja idea, toivottavasti Suomikin keksii joskus jotain järkevää esitettävää.
Lauantai-aamuna kun heräsin, tajusin, että seuraavaksi olisi sitten vuorossa kür. Aamulla laitoin vain meikit naamaani ja otin hiustenlaittokamat mukaan kisapaikalle. Kisapaikalla taas ensin menimme jännittämään Oliverin ja brittihevosen suoritusta. Nyt tapahtui sama homma kuin periksiä ennen. Sivuohjat otettiin pois ja juoksutettiin hevosta ilman niitä. Yht'äkkiä juoksuttaja ei laittanutkaan hevosta enään ympyrälle, vaan keräsi liinan ja lähti ulos areenalta Oliverin kera. Toinen hevosemme oli juuri hylätty. Tämä tarkoitti sitä, ettemme voisi enään kilpailla, koska ep-hevosella ei saa kisata, eikä hevosta saa vaihtaa kesken kisan. Nämä kisat olivat sitten tässä.





Suuresti haluan kuitenkin kiittää Lauraa ja Frankia, jotka tekivät kaiken voitavansa. Tällä kertaa voi kyllä sanoa, että harvinaisen paska tuuri. Ei jäänyt kauhean hyvä maku kisoista suuhun, varsinkaan, kun ruoka oli myös hieman yksitoikkoista ja maksoimme siitä kuitenkin paljon. Aivan liian paljon.

Risottoa.. vai kanakeittoa ?
Frozen yoghurt + Pineapple & müsli <3

Lisäksi semmoinen juttu, että multa on tuolta mun hallintapaneelin lukuluettelosta hävinnyt kaikki blogit, joita oon seuraillut. + Tää sää vois olla pikkasen kesäisempää + koulu alkaa ihan kohta + en ole vieläkään tehnyt sitä kasviota. Ihanaa, jee, elämä hymyilee !  Myöhemmin postaus Einolan ratsastusleiristä.