tiistai 31. joulukuuta 2013

Minun vuoteni 2000 & 13

Hellou kaikille ja tervemenoa vuosi 2013!
Kulunut vuosi oli hyvä vuosi, jälleen kerran & kaikesta huolimatta. Laittelin tähän nyt kuvan itsestäni jokaiselta kuukaudelta ja vähän kaikennäköisiä juttuja, mitkä jäivät mieleen vuodelta 2013. Hauskaa vuoden 2013 loppua & 2014 alkua to all you warriors. You have to fight for your happiness. DREAM BIG! Joten kulkekaa rohkeasti kohti unelmianne & tavoitteitanne.

Entä mitä jäi mieleen?

 Toivottavasti vuodesta 2014 tulee parempi kuin mistään aiemmasta.Pitäkää hauska uv-yö hyvässä seurassa! Ja ainii, tässä Venlan tekemä tiivistelmä mun uudenvuoden lupauksesta... 

 Mitäs tykkäsitte mun vuodesta kuvina & aiotteko te lupailla mitään ensi vuodeksi? 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Nostalgiaa


Hymyä, pipareita ja suklaata. Tunnelmaa & yhdessäoloa. Huomenna se pieni vaalea tyttö nousee aamun sarastaessa ja juoksee olohuoneeseen. Olohuoneessa televisiosta tulee Joulupukin kuuma linja ja suuren koristelaatikon sininen kansi odottaa avaajaansa. Tuo tyttö etsii laatikosta ensin nauhat ja ripustaa ne oksille. Tämän jälkeen esiin etsitään kauneimmat joulupallot ja kimaltavimmat tähtöset. Parasta paikkaa mietitään hartaasti, lopulta kuusesta tulee kuitenkin hienompi kuin edellisenä vuonna, missio suoritettu!

Tyttö istahtaa sohvalle katselemaan televisiota ja uppoutuu täysin jouluisiin ohjelmiin. Tunnelmaansa tuomassa ovat pian myös joulupuuro sekä joulusauna. Aika tuntuu matelevan, mutta se ei haittaa... pieneen hetkeen. Tuon kauniin rauhallisen hetken jälkeen on kaivettava pelilauta esille ja haastettava veljet otteluun! Pelit ovat aina tuoneet kivan säväyksen yhdessäoloon. Pelien jälkeen oli aika syödä jouluateria. Niimpäniin, muut syövät jouluruokia, tuo pikkuneiti kinkkua & herneitä. Nirsona elämässä ei tarvitse tehdä vaikeita valintoja - on vain vahva ei. Tämän syömättömän aterian jälkeen kaikki kerääntyvät pieneen lahjarinkiin, jossa lahjoja vuorotellen availlaan, yksi kerrallaan. Lahjoista paljastuu mitä kummallisempia asioita ja myöhemmin niitä vielä ihmetellään ja testaillaan. Olipas taas päivä! Ja tämänkin kaavan seuraavaan toistoon menee taas vuosi. Aika kummallista. Enää ei ole tuokaan tyttö noin pieni, kohta se on vielä isompi. ..- Tai ainakin vanhempi.

Pitäkää hauska joulu & nauttikaa yhdessäolosta ja stressittömästä ajasta. Kiittäkää läheisiänne, muistakaa ystäviänne, nyt teillä on siihenkin tekosyy.

torstai 19. joulukuuta 2013

Leikkaa muistos talteen ja liimaa ne elämäs leikekirjaan

Oho instagram

HAUDI.
Uudet juoksukengät.
Joululauluja.
Naurua.
Töitä torimyyjänä.
Omatoimisia treenejä.
Suunnittelua.
Joulukortteja.
Viimeinen koutsikerta tältä vuodelta.
Muistoja.
Itsensä ylittämistä, arabivolttia vihdoin yksin.
Shoppailua Natalian kanssa.

..Niiiiiiin paljon on tapahtunut. 

Ja hahhah, kokeidenpalautus.. englannista 6 ½ & matematiikasta jotain kutosen pintaan.. Noh onneks ne tärkeämmät aineet meni hyvin, kuten uskonto... Eiku wat.

Todistukseen sain kuitenkin kivan rivin & taas todistan elävänä esimerkkinä sitä, kuinka kannattaa ottaa osaa oppitunneilla. Yritys on tärkeintä, kyllä ne onnistumisetkin vielä sieltä sitten kumpuavat.

Tossa niinku ykkös- & kakkosjakson arvosanat. (keskiarvot)


JAY. Aivan nurkan takana odottaakin jo joululoma! ... Ja äikän essee, kemian työ, maantiedon karttakokeen opettelu, yms muut läksyt... Oon kuitenkin positiivisella mielellä! Mites muilla ihmisillä menee nykyisin, odotatteko jo joulua ... Vai joulusafkaa? :) 

torstai 12. joulukuuta 2013

Juttuja joulusta

Heipähei,

Juttuja joulusta, aihepiiri on tähän vuodenaikaan aika monen huulilla. Siis joulu. Itse haluan herättää ihmisiä todellisuuteen. Todellisuuttahan ovat tunteet, eivät loputon materialistisuus. Itse peräänkuulutan sitä, etteivät lahjat oikeasti ole tärkeitä, mikäli niillä ei ole jotain ajatusta pohjalla. Jos kukaan sielä ruudun takana on kärsinyt lahjapulmista, niin sukeltakaa pintaa syvemmälle ja miettikää mikä on tälle ihmiselle oikeasti tärkeää tai mitä hän tarvitsee. Onhan niitä myös tietysti ihmisiä, joille materialistirakkaus on tärkeää, mutta itselleni tärkeimpiä lahjoja olisivat...

1. Ihanat yhteiset muistot, eli valokuvat, kuvalahjat, sekä tunteella ja ajatuksella tehdyt kortit.
2. Käytännölliset tavarat, kuten treenijutut.
(3. Jokin superfoodijuttu!! :D Heh no onhan tämäkin kai vähän materialistista...)
Radiossa puhuttiin viime viikolla siitä, kun monet heittävät joulukortit pois heti joulun jälkeen. Tottahan tuo on, eikö vain? Koska tänä jouluna en osta monia lahjoja, ajattelin panostaa jokaikisen hyväntahdon soluni uuteen pikku projektiini, jossa muistelen ystävieni yksilöllisyyttä ja panostan jokaiseen korttiin yksilönä. Toivon kuvien ja mietittyjen sanojen hidastavan korttien poisheittoa. Onko sellaisella kortilla edes arvoa, jossa lukee vain painettu fraasi & oma nimesi? On kai tavallaan. Silti jotenkin näen hyvänä asiana, että lähimmillemme jaksamme uhrata muutakin kuin rahaamme -aikaamme, vaivaamme ja ajatuksiamme.

Uskon, että monet ihmiset välittävät enemmän kauniista sanoista ja ystävyydestä kuin hädällä ja huolella ostetuista paketeista. En ole lahjoja vastaan, mutta halusin saada teidät nyt miettimään...
Tänä jouluna elän omien arvojeni mukaan. Minkälaisia arvoja teillä on?

tiistai 10. joulukuuta 2013

LUUKKU 10: ERROR

Heh, nyt se loppu. 

Nimittäin luukkuilu. Ei vaan yksinkertaisesti pää kestä sitä, että muiden kiireiden lisäksi pitäisi editoida muutamia videoita tai kirjoittaa pitkiä romaaneja, ei ole kiva postata kiireellä. Tosin, eihän kukaan mua ole pakottanut. Se on totta. Kukaan ei pakottanut, enkä kuitenkaan vaivu nyt talviunille, ajattelin vain pehmentää laskua sitä varten, ettei ihan joka päivä uutta videota tulekaan. Kyllähän mä melkein puoleen väliin pääsin? Parempi lopettaa ennen kuin vajoaa pohjamutien syvyyksiin. Bloggaamisen on tarkoitus olla nautintoa niin lukijoille kuin bloggaajillekkin, nauttikaamme siis postauksista rennolla otteella. Tähän loppuun vielä muutama otos viime viikonlopulta!




Niin ja alottelin urakkaani noiden joulukorttien askartelun kanssa! Osotteita vaan tulemaan, niin saatatte saada kivan söpön todella ihanan maailman kauneimman ja arvokkaimman ja hienoimman -ja niinedelleen- kortin.. eiku mitä?


pps. Mites toi eilisen luukun video, heräskö samanhenkisyyden tunnetiloja?

maanantai 9. joulukuuta 2013

LUUKKU 9: Pienet asiat, jotka tekevät meistä vahvempia

Iltoja taas. Oon muuten miettinyt että miksiköhän ihmeessä mä väsäilen näitä luukkuja? Onhan tää kivaa, mutta samalla aika ressaavaa.. Toivon kuitenkin, ettei näitten postausten taso tässä laske ja että tykkäätte. Ainaki noi pohdintatekstit on saanut noita tykkäyksiä.. Nyt julkasen kuitenkin videon, jonka kuvasin tossa jo kesällä. Yritetään muistaa ottaa asiat välillä huumorilla, vaikka kaikki ne pienemmätki asiat ärsyttää. Ootteko joutunut samojen koettelemusten kohteiksi huonoina päivinä?




sunnuntai 8. joulukuuta 2013

LUUKKU 7 & 8

Heijaa, anteeksi myöhästyminen, mutta olihan minulla selitys! Olin toisella puolella Suomea keskellä metsää ja halusin teidän ajattelevan tuota edellistä postausta vielä tänäänkin.. Eiku wat.

Tänään on jo toki kahdeksa späivä, mutten nää järkeä laittaa kahta luukkua samalle päivälle. Eilen & tänään aiheenamme siis huumorilla höystetty koordinaatio. Hyvän koordinaation avulla pystymme paremmin havainnoimaan kehomme muutoksia ja reagoimaan nopeammin uusiin tilanteisiin.

Kokeilkaas kyseistä hyppelysarjaa, kuinka moni onnistui ekalla yrityksellä? On muuten aika koukuttavaa hokea XYIT, XYIT, XYIT, XYIT... Kokeilkaas vaikka siinä kassajonossa ennen kun pääsette maksamaan niitä leffasnäcksejä! Plus tämähän olisi huippuhaaste toisille bloggaajille -> Laittakaa video omasta hyppelystänne ja linkkailkaa takaisin päin!

perjantai 6. joulukuuta 2013

LUUKKU 6

Katsaus vuoden taaksepäin...
Nyt on taas itsenäisyyspäivä, minkä teemaksi ajattelin ottaa onnellisuuden oravanpyörän, koska henkiseen hyvinvointiimmehan oleellisesti kuuluu onnellisuus. Kaikki ovat varmaan kuulleet sanonnan: ''Laitetaan hyvä kiertämään''. Onko kukaan tullut silti ajatelleeksi kyseisen lauseen merkitystä? Sehän on oikeasti totta, että muukin kuin haukotus tarttuu -nimittäin hyvä mieli. 

Kävelin eilen yksin kadulla kohti kuntosalia ja vastaani tuli kaksi persoonaa, joista toinen hymyili ja tokaisi: ''Kaunis tyttö''. Hämmennyin tietysti ja jatkoin matkaani. Tulin kuitenkin äärettömän iloiseksi kyseisestä lauseesta. Katselin myös vanhoja postauksiani ja vastaan tupsahti videovastauspostaukseni. Videolla kerroin, kuinka yksikin kaunis kommentti blogin puolella voi kirkastaa koko päiväni.
 Kun joku tekee sinut onnelliseksi, tekee mielesi jatkaa onnesi ja ilosi. Toisaalta kun onnistut tekemään mahtavan kuntopiirin, ei endorfiinipiikillesi näy loppua ja haluat jatkaa itsesi hemmottelua. Iloisuus tarttuu ja toivon, että saisimme tänne Suomeenkin hieman lisättyä sitä hymyä ja onnea. 

Mitä jos sinä omalta osaltasi ottaisit missioksesi sanoa tänään vaikka viisi kehua tutuille tai tuntemattomille? En usko karmaan, mutta uskon, että kaikki hyvä palaa aina takaisin. Onni on sitä suurempi, mitä enemmän henkilöitä sen jakaa. En henkilökohtaisesti tiedä kuka näitä mun kirjoituksia  koskaan lukee, mutta rustaan silti tänne muutaman kiitoksen..

1.Kiitos Sara, Emma, Jaana & Oona mahtavista hetkistä ylä-asteella. Toivottavasti voitaisiin vielä edes kerran nähdä porukalla ja uusia ne mahtavat illat ja Frendit-pelihetket. Ja Oona, en vaan voi unohtaa niitä hetkiä kun oltiin parhaita ystäviä. Ehkei siitä enää tule samanlaista, mutta toivon että ystävyys säilyy.
2. Kiitos Venla, tuot arkeeni valtavan piristysruiskeen, Ihanuus.
3. Kiitos Paula, että oot ollut mun idolina siitä asti kun aloitin ja oot jaksanut treenata mun kanssa.
4. Kiitos myös muille vikeltäjille, eritoten Liinalle, kun oot kestänyt mun juttuja ja ollut treeniseurana. 
5. Kiitos Annille & Roylle, että ootte jaksaneet tehdä aivan älyttömästi töitä meidän eteen, vaikka käytöksemme ei ole aina ollut kympin arvoista. Olette korvaamattomia, ilman teitä ei olisi meitä.
6. Kiitos mun vanhemmille, kun ootte jaksaneet sponsoroida mun päättymättömiä harrastuskuluja.
7. Kiitos Sinikka, Pinja ja Lumi,  koska tiedän, että ystävyys säilyy, vaikka näkemisväli venyisikin!
8. Kiitos Liisis, Santsi & Emma, teille on ihana höpötellä jokaikinen keskiviikko, teette lihaskunnosta jotenkin hauskempaa ja motivoitte onnistumaan.
9. Kiitos Janna, Venla, Fanny & Oona, kun en joudu virumaan yksin koulussa. Teitä on niin kiva kuunnella ja toivottavasti en oo ollut nyt ihan kauhee rasite! :D
10. Kiitos vielä kaikille mun ihanille seuraajille, jotka ootte jaksaneet kommenteillanne saaneet positiivisen vireen kiertämään. Kiitän jokaisesta kommentista ja toivon niitä lisää, tietysti myös niitä kriittisempiä, mikäli tarvetta on. :)

torstai 5. joulukuuta 2013

LUUKKU 5

HOLA!

Vihdoin raakaa lihasvoimaa, ensimmäisenä lihaskuntoliikkeenä esittelen ihanan tehokkaat linkkarit. Jos vatsassa ei ala muutaman sarjan jälkeen tuntumaan niin ihmettelen kyllä. 

Itse teen usein...
5x kokonaiset
5x puolikkaat
5x keräkierrot
5x haarat
5x kerät

Tuo sarja on oikein kiva ja sitä voi sitten toistella omantunnon ja tavoitteiden mukaan 2-4 kertaa (sarjojen välissä halutessa pieni tauko) Tähän voi tehdä kaveriksi vielä jotain staattista jos mieli tekee. Itse teen kyseistä sarjaa muiden lihaskuntoliikkeiden ohessa normaalisti sen kolme kertaa, ilman suurempia taukoja.

Nauttikaa poltteesta!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

LUUKKU 4


Nelosaamuna meitsi päättikkin ruveta väsäilemään aamupalaksi maistuvaa terveyspommia -nimittäin marjasmoothieta! Tuli ihan äärettömän hyvää ja tästä taitaakin lähteä uusi tapa, koska ennen en pahemmin noita ''jaksanut väsäillä''... Pyh, helppoa, nopeaa & maistuvaa! Kokeilkaa toki muutkin. :)




ps. Mites, onko ruokapostaukset teijän makuun, eli olisko toivetta löytää niitä vastaisuudessakin luukuista?

tiistai 3. joulukuuta 2013

LUUKKU 3

Heelou.

3. Päivän kohdalla on ensimmäisen venytyksen vuoro. Monet meistä välttelevät venytyksiä, koska ne kuulemma sattuvat, eivät auta ollenkaan ja no-- ovat täyttä kidutusta. Kuitenkin rohkaisen kaikkia yrittämään. Ei tarvitse masentua jos ei saa spagaatteja lattiaan, venyttely on paljon muutakin. Venyttely on lihashuoltoa. Jos haluat siis vielä vanhempana nauttia terveistä lihaksista, suosittelen huolehtimaan lihasten yleisestä kunnosta. Mutta koska tekosyysi on ajanpuute tai se, ettet jaksa istua venytyksissä passiivisesti, kerron ratkaisun; aktiiviset -eli liikkuvat venytykset. Tässä esimerkkinä yksi pumppaava liike, jonka pitäisi venyttää about lonkankoukistaja-takareisi välillä.

Suosittelisin tekemään aktiivisia venytyksiä lyhyesti ennen treeniä. Passiivisia -eli niitä paikallaanjunnaavia- venytyksiä voi tehdä pitkäänja hartaasti sitten suoritusten jälkeen. Lihasten notkistuminen helpottaa erilaisten liikkeiden suorittamista ja auttaa lihasjumeihin. Lisäksi aktiivisilla venyttelyillä voidaan ehkäistä revähtämisen vaaraa. :) Venyttelyn iloa!


maanantai 2. joulukuuta 2013

LUUKKU 2

Heipähei, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vuorossa luukku kaksi... Akrobatiaa!

Akrobatiaan sisältyy näitä hauskoja liikkeitä joita suoritellaan sitten kesäisin nurmikolla tai rannalla kavereiden kanssa. Joulukalenterin akro-osuudet ovat kivoja liikkeitä, mutta niissäkin on muistettava turvallisuus! En kiellä kokeilemasta, mutta muistakaa aina pyytää muutamia apulaisia ekojen kertojen turviksi. :)

Siispä ensimmäisenä reisienpäälläseisonta, apumiehenä ihanuus Venla! Kysykää ihmeessä jos ette ymmärrä mitä ihmettä me tuolla sählätään. :D

Tykkäisittekö katsoa enemmän akrovideoita/ jotain muita videoita? 

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

LUUKKU 1


Pyrin tekemään hyvinvointipainoitteista joulukalenteria, johon keräilen erilaisia urheilun ja muun hyvinvoinnin muotoja. Yritän keksiä luukkuja niin ikiliikkujille kuin rennommillekkin tovereille. Toivottavasti nautitte!

Joulukalenterin ensimmäinen luukku: Mieli ja kroppa rennoksi

Stressi on kamala vieras varsinkin näin joulun alla. Mikä auttaisi? Jos itse olen stressaantunut tai muuten vain olo tuntuu voimattomalta, yritän harjoittaa ns. mindfullnessia. Tätä rentouttavaa ja rauhoittavaa menetelmää voi tehdä missä vain, mutta itse teen sitä ulkona, mahdollisimman syrjäisessä kolkassa.

Etsin paikan kalliolta tai metsän siimeksestä, mahdollisimman kaukaa kaupungin hälystä. Asetun istumaan tai makaamaan ja katselen hiukan ympärilleni. Pian suljen silmäni ja etsiskelen hengitystäni. Tunnen kylmyyden vaatekerrokseni läpi, mutta yritän keskittyä kroppaani ja huomaan kuinka kehoni kohoaa ylös ja alas, ylös ja taas alas. Kuuntelen hetken vain omaan hengitystäni ja olen tässä hetkessä. Minun ei tarvitse olla eilisessä treenissä tai tulevassa kokeessa. Tuntuu kuin kuulisin vereni virtaavan, tunnen lämpimät väreet jotka kulkevat lävitseni.
Kuuntelen luonnon ääniä ja tunnen kuinka pehmeää sammal on. Huomaan hengitykseni hidastuneen ja lihasteni rentoutuneen. Muutaman minuutin jälkeen raotan silmiäni ja huomaan olevani hieman uninen. Oloni on rento ja levännyt. Kun lähden kävelemään kotiani kohti tunnen taas virkistyväni. Kotiovella oloni on pirteä ja huomaan olevani  hyväntuulinen. Nyt voin jatkaa taas täysillä kohti tulevia haasteita!

Suosittelen tätä rentoutumismenetelmää kaikille kokeiltavaksi. Olen itse huomannut sen toiminan ja haluan kertoa siitä muillekkin.
Nyt risuja ja ruusuja niin uudesta ulkoasusta kuin kalenterin ekasta luukusta! Tykkäättekö muuten tuollaisista ns. aforismikuvista, jospa niitäkin jaksaisi väsäillä tulevaisuudessa enemmän? 

perjantai 29. marraskuuta 2013

hey ezzzkimo

Talvisaappaat. Jalkojeni alla kahisee routainen nurmikko, se kimaltaa leikkisästi auringonsäteiden osuessa siihen. Katson kuinka pienet karvaiset tassut painautuvat kevyesti hilekerrosta vasten painaen sen kasaan. Kiipeämme vuorelle ja hengityksemme höyryää, makaaminen on tajuton idea. Taivasta katsellessa tajuamme hetken syvyyden.
Perinteisiä eskimopuuhia,
koeviikko sai tänään päätöksensä ja muuten kyllä oon kokeisiin tyytyväinen, mutta en matikkaan. En halua saada sitä koetta takaisin, liian karua. 

Treenirintamalla ei muuten uusia tuulia, kuin että huomenna mennään uutta maneesia kattelemaan treenikäyttöön, peukut pystyyn että saataisiin siitä vakkari treenipaikka! :) Valmentajana tulee olemaan sunnuntaina enemmän kuin jännät paikat meidän pikkusten joulunäytöksessä, jossa koutsia varmaan jännittää enemmän kuin tyttöjä.. Heh, ylläri varmaan sinänsä.

Muuten elämääni on kuulunut pari kuvailusessiota, sosiaalilenkkejä -> Reippaita kävelylenkkejä reippaiden kaverien seurassa sekä rentoilua. Koeviikko on kyllä aikamoinen pelastus keskellä arkea! Oon myös vähän katellut kauhuissani kalenteria, aivan pian on joulukuu! Hui kun aika lentää-- on vissiin siis lennettävä mukana.
Ps. Oon kyllä ihan tunari. Onnistuin saamaan mun sarveiskalvoon ovaalinmuotoisen haavan. Enkä edes tiedä että miten.

.. Miks muille tulee pikkunen flunssa ja mä onnistun aina jotenkin kummallisella tavalla saamaan itteni toimintakyvyttömäksi?