maanantai 7. toukokuuta 2018

Mistä sä haluaisit keskustella?



Tähän postaukseen mut innoitti viesti yhdeltä opiskelukaverilta, joka kyseli ajatuksiani lyhyen kuvatekstin takana. Olin todella otettu ja vieläkin fiiliksissä tästä. Kirjoitin vastaukseksi pienehkön romaanin, jonka jälkeen vaihdoimme muutamat ajatukset aiheesta. Tämänkin johdosta olen erittäin vakuuttunut siitä, että en ole ainut, jota muiden ihmisten mielenmaisema kiinnostaa
Aiheeseen liittyvä kuva

Moikka.
Oon aina kuvitellut eläväni kuormittavaa ja kiireistä elämää. Perun kaikki sanani edellisiltä vuosilta. Kulunut lukuvuosi on ollut elämäni rankinta aikaa. Stressi on sellainen kiva pikku lisä elämässä, joka liiallisena vie sulta ilon ja luovuuden. Noissa hetkissä mua olisi voinut auttaa ajatus siitä, ettei mikään kestä ikuisesti. Jossain tulevassa postauksessa voin vielä tarkemmin avata millaiselta tää on käytännössä tuntunut ja miten se on mun arjessani näkynyt. Nyt kuitenkin tuntuu, että oon saanut joitakin positiivisia ja luovia ajatuksiani kiinni. Yritetään tässä hetkessä siis muistaa, että mikään ei kestä ikuisesti. Nautitaan hyvistä fiiliksistä ja yritetään ottaa niistä kaikki irti tässä hetkessä.

Henkilön Heta Vihro kuva.

Niin kauan kuin muistan olleeni tällainen maailmaa filosofisten lasien läpi tutkaileva otus, olen ollut syvästi kiinnostunut muista ihmisistä. En pinnallisesti, vaan oikeasti syvällisellä tasolla. Mua kiinnostaa miten toiset kokevat maailman, kuinka eri kulmista maailmaa voi katsoa, ja mitä kaikkea en vielä ylipäätään tiedä. Kuten olen joskus saattanut mainitakin, harmistun (pitkästyn/petyn/tylsistyn) "small talkista" tai mistä vaan samaan kastiin kuuluvasta pinnallisesta lätinästä. Pieneen päähäni ei vain mahdu, mikseivät kaikki halua keskustella arvoista, elämän tarkoituksesta tai tunteista. Mulle mikään näistä ei tunnu vaikealta tai epämiellyttävältä aiheelta.

Ongelma ei kuitenkaan taida olla siinä, ettei näistä haluttaisi puhua.

Ongelma taitaa olla siinä että niistä ei osata puhua,
koska niitä ei ole koskaan tarvinnut pohtia.

Ymmärrän, ettei ole tavanomaista jutella "syvällisemmistä" aiheista puolituttujen tai edes välttämättä kavereiden kanssa. Elämme suoritusyhteiskunnassa, jossa ihmiset halutaan kasvattaa kuin teollisuuskanat: syötetään tarvittavat ainekset (koulutus ja tehokkuuden ajatusmalli), jotta he toimivat mahdollisimman hyvin tehtävässään (yhteiskunnan kulissi pysyy kasassa). Ei siinä riitä aikaa turhaan pohdiskeluun. Pidän tätä erittäin lyhytnäköisenä ja absurdina, koska ajattelemattomuuden kulttuuri johtaa puhumattomuuden kulttuuriin ja siihen, että koemme enemmän yksinäisyyttä kuin koskaan ennen. Yhä useammalla meistä on olo, ettei ketään kelle purkaa huoliaan tai ajatuksiaan. Tällä hetkellä suoritusyhteiskunta ja itse pärjäämisen kulttuuri ajaa meitä mielenterveyden häiriöihin vahvemmin kuin koskaan. 

Ootteko koskaan ajatelleet, että entä jos nuo "syvälliset aiheet" olisivatkin niitä "normaaleja" aiheita? Mitä, jos osaisimme puhua elämän diversiteetistä, rakkaudesta ja elämän pienistä hetkistä yhtä helposti kuin ulospäin näkyvistä materiaalisista asioista tai suorituksistamme elämässä? Tästä tuli mieleen hyvän ystäväni Saran lausahdus, kun hän kysyi että ootko Heta koskaan miettinyt, kuinka kysymys "Mitä kuuluu?" tarkoittaa monelle samaa asiaa, kuin "Mitä olet tehnyt elämälläsi?"? Mun mielestä tää on asia, jota jokaisen on hyvä pysähtyä hetkeksi pohtimaan.

Mun mielestä ihminen ei oo sama, kuin sen materia tai saavutukset. Ihmisen arvo ei oo sama, kuin sen materia tai saavutukset. Ihmisen onnellisuus ei myöskään ole sidottu tiettyyn materiaan tai saavutuksiin. Nää ajatukset kuitataan usein itsestäänselvyyksinä, mutta kuinka moni voisi käsi sydämellä sanoa, että elää näiden mukaan? On vaikea olla tuomitsematta ihmisiä, koska kategorisointi jossain määrin taitaa kuulua ihmisluontoon. 

On kuitenkin äärimmäisen helpottavaa tajuta, että kaikki olemme yhtä lailla ihmisiä. Vaikka olisit ulkokuoreltasi tai demografiselta taustaltasi millainen yksilö, kaikilla meillä on samankaltaisia ongelmia suuressa mittakaavassa. Jokainen meistä etsii itseään, tasapainottelee ihmissuhteiden kanssa ja yrittää löytää tasapainoista ja onnellista elämää. 

Sen takia pyrin arvostamaan jokaisen näkemyksiä ja poistamaan omia ennakkoluulojani ihmisistä keskustelemalla heidän kanssaan. Pyrin myös poistamaan omia ennakkoluulojani eri asioista laajentamalla näkemystäni keskustellessani eri ihmisten kanssa erilaisista asioista. Haluaisin oppia näkemään muutakin, kuin oman kuplani.

Toki ymmärrän, että ajatusten avaaminen toisille kuulostaa pelottavalta, varsinkin, jos niitä ei oikein tunnista itsekään. Ymmärrän myös, jos ylipäätään omiin ajatuksiin tutustuminen kuulostaa oudolta hippimeiningiltä. Niin mäkin ajattelin ennen. Kannattaa kuitenkin yrittää oppia tuntemaan myös sisäistä maailmaansa ja vaihtamaan ajatuksia lajitovereiden kanssa. Tällä on monia hyötyjä: ilot kaksinkertaistuvat, huolet puolittuvat ja tietoisuus ympäröivästä maailmasta lisääntyy. Näkemällä enemmän opit arvostamaan vähempää.



Tämmösiä tässä hetkessä. Mahtavaa, jos luit tekstin. Vielä mahtavampaa, jos se herätti ajatuksia. 

Mulle saa aina laittaa viestiä. Arvostan niitä hurjasti.