tiistai 21. tammikuuta 2014

Tasapainoilua

Kaikki kuvat ovat taas Even, kiitos näistä! 
Myös meijän Shupa vikellysponi oli messissä!
Tasapainoilua. Tämänhetkinen tunnetila monellakin saralla. Palasin sunnuntai-iltana taas tosiaan Ypäjän maajoukkueleiriltä. Treenileirillä painotus oli vapaaohjelmissa ja mj-valmentajamme lisäksi Saksasta oli tullut kaksi uutta valmentajaa, yksi vikellysvalmentaja ja yksi juoksutusvalmentaja juoksutuskurssia varten. 

Mutta mitäs ihmettä me oikeastaan siis tehtiin siellä? Perjantaina lähdimme kolmen aikaan köröttelemään kohti Ypäjää ja saavuttuamme sinne oli vuorossa heppojen & kamojen purku, sekä muita tallihommia. Näiden jälkeen teimme lyhyitä itsenäisiä treenejä ja hieman periksiä pukilla. Lauantai oli kaikille erilainen päivä, omaan päivääni sisältyi omatoiminen aamutreeni, iltapäivästä kyyrin sumpliminen ja yhdeksän aikaan illalla alkoivat heppatreenit. Tietysti väleissä aina sitä ihme ravailua paikasta A paikkaan BCDEF ja G. Yhdentoista aikaan pääsin vihdoin majoitukselle.
On ne vissiin aika vaikeeta pitää ne kädet oikein... 
Aaaand hip UP! 
Sunnuntaina aamusta kello soi vielä pimeään aikaan ja lähdin tallia kohti laittamaan Lukea kuntoon. Luken kanssa tuli sitten siinä vähän heräiltyä kun herra pomppi kuin superpallo sen 15 minuutin kävelymatkan maneesille.. Kahdeksalta aloitimme reenit ja oli kyllä hassua olla ihan yksiksensä! Uusissa liikkeissä on vielä enemmän kuin paljon hiottavaa, mutta olen kuitenkin posiiivisella mielellä niistä. Yveen jälkeen treenasimme paria... pitkästä aikaa. Pas de deux meni ihan odotusten mukaan, eli parannettavaa on. ...mutta toisaalta ilman treeniä mitä muuta olisi voinut olettaa? Pukilla saimme siihenkin kullanarvoisia neuvoja ja nyt sekin tuntuu mahtavan smoothilta. Kuin kaikki olisi loksahtanut paikalleen! 

Hieman ennen leiriä kaikki olivat lievästi sanottuna hieman huolestuneita, koska kukaan ei oikein tuntunut tietävän koko leiristä mitään. Mutkia oli -ja tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan- mutta onneksi olemme ainakin valmistautuneita niihin. Henkilökohtaisesti sain leiristä aika hyvin irti, vapaaohjelmastani tuli todella kiva, mistä kiitokset kokonaan Antjelle. En vain kykene ymmärtämään, miten jollakulla voi olla noin käsittämättömän hyvä inspirointikyky ja luovuus. 
Tasapainoa etsiskelen nyt myös täällä kotopuolessa. Tiedättekö miten useat lauseet unohtuvat heti kuulemisen jälkeen? Ja toisaalta jotkut sanat syöpyvät mieleen ilman erikoista syytä. Viime vuonna talvi-kevät välillä tein paljon aerobista treeniä ja myöhemmin se meni vähän överiksi. 2013 syksyllä aloitin puhtaalta pöydältä kesän jälkeen ja sain motivaatiota aloittaa kunnon lihastreenauksen. Päätin, että musta tulee vielä vahva. Nyt kuitenkin sain taas palautetta: You shouldn't do so much muscle workouts & you are strong enough -- . Enkä nyt oikein taas tiedä että miten päin tässä pitäis olla... Koska enhän mä mikään kaappi ole! Naaaaaaaaaah. Mitä ihmettä mä teen mun elämällä nyt, minkälainen treeni olis sit sitä parasta ja oikeata? Kun jotenkin vaan tuntuu, että minne vaan suuntaan lähtee, niin aina tulee käännytys. Mulla on motivaatiota ja haluan päästä eteenpäin, haluisko joku vaan kertoa että minne päin pitää taivaltaa? 

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Milloin persoonallisuus on in?

Heippadei,
kuunnelkaas ihan ekana toi alla oleva kappale... Aivan käsittämättömän upea. Sen jälkeen voitte palailla näihin maisemiin ja mun tarinointeihin.


Eilen, lauantaina, meillä oli koulussa urapäivä. Urapäivänä lähes 40 työssä käyvää aikuista tuli kertomaan työstään ja koulutuksestaan. Me opiskelijat saimme valita neljä persoonaa, joiden luennointia halusimme seuraamaan. Aika kivasti onnistuin valitsemaan omat luentoni, kolme neljästä oli oikeasti kiinnostavia tulevaisuuttani ajatellen. Nyt olen aika varma, mihin suuntaan lähden opiskelemaan lukion jälkeen; viestintää ja markkinointia. Tuollekkin haarukalle löytyy vaikka minkämoista työtä sitten kuin sen aika on, eikä ala aivan heti häviä nyky-yhteiskunnassa. Oma kirjoitusinto, kiinnostus ihmisiin, intohimo asioiden järjestelyyn ja alan kansainvälisyys kiinnostavat. Mahtavaa.

Toinen aiheeni nosteli taas päätään mm. urapäivänä. Todella monet, siis oikeasti todella monet ikätovereistani eivät ehkä käyttäneet urapäivää hyödyksi oman tulevaisuutensa kannalta. Monet valitsivat vain samat pajat kuin kaveriporukalla. Okei, saattoihan kaikkia kiinnostaa sama ala! ... Tai sitten ei. Ihanaa, että jaksatte pitää yhtä ystävienne kanssa, mutta kannustan myös pieneen itsenäistymiseen. Olen huomannut välillä pakostakin, että välillä pelottavat askeleet ovat ainoita, jotka vievät eteenpäin. Täytän ensi viikolla 17 ja olen pohtinut, kuka minä olen ja millaiseksi haluaisin tulla? Tavallaan olen huomannut itsenäistymisen piirteitä ja persoonani korostumista yhä enemmän. Monet sanovat, että uskaltakaa olla itseänne, mutta sitä ennen teidän on löydettävä itsenne ja omat arvonne. Minkälaisia arvoja puollat? Mikä on sinulle tärkeää? Tiedän, ettei yhdellä blogikirjoituksella vuoria siirretä, mutta jos edes yksi kivi vierähtäisi suuntaan tai toiseen. Uskaltakaa ottaa itse omat askeleenne, If it scares you, it might be good thing to try. Miksi ihmeessä ihmiset välttelevät persoonallisuutta? Toisaalta, nuorempana en itsekään kyllä uskonut itseeni.  Tulevaisuuteni oli joku muu taho määrännyt. Nyt kuitenkin tiedän että toisin on. Älkää antako kenenkään tappaa unelmianne tai itsetuntoanne. Ja mikä tärkeintä, pysykää rehellisinä itsellenne.


Vaikka ottaisit askeleen silmät kiinni, ei se tarkoita että astuisit harhaan. -Heta Vihro

tiistai 7. tammikuuta 2014

Vuoden eka voltti & harmaa maailma


Jautsi.
Tosiaan tossa eilen tuli muutama otos ja niitä taas täällä jakelen teidän kanssanne. Kaunis ruskeaverikkö kuvissa on ystäväni Natalia. Natalia on vaihtarioppilas Meksikosta ja aivan mahtava persoona. Mitäs muuta? Kouluarkeen taas palailtu ja kerrankin ilman sitä ''ääh, en taaskaan saanut lomalla mitään aikaan'' -fiilistä! Loma oli mahtava. Lomalla lepäilin, reenasin, pelailin perheeni kanssa, näin serkkujani ja monia ystäviäni. Ja tietysti leivoin ja söin ja keräsin motivaatiota Venlan kanssa. Joululahjaksi sain videokameran, mitä tossa treenaillessa jo testailin.. Uskalsin ennen joulua kokeilla ensimmäisen kerran videolla näkyvää sarjaa ja tässä ollaan nyt!

Grä. Ja juu tosiaan sain tänään mun persoonallisen kalenterini ja päivittelin sinne mun tulevaisuuden menoja... Huhhuh. Aikamoista juoksua tää kevät tulee olemaan. Ja pakko vielä mainita, että ne ensimmäiset kisat maaliskuussa siellä Horse Fairilla jännittää jo ihan tajuttomasti! Ehinkö treenata tarpeeksi mun vapaaohjelmaa ja minkälainen mun puvusta tulee ja ja ja. Huomenna pitäisi tosiaan käydä laittamassa se mun puku aluille ja ensi viikon viikonloppuna olisi maajoukkuevalmentautuminen Ypäjän suunnalla. Jännää, kamalaa ja ihanaa.

Hauskaa vuoden alkua kaikille! 

ps. YHEKSÄN PÄIVÄÄ, ETTÄ MUSTA TULEE TAAS VANHUS!