tiistai 17. kesäkuuta 2014

Menestystä Lahden kisoissa

Moikkamoi,

ihan ekaksi haluan taas kiittää Eveä kuvista. Ilman Eveä tänne blogiinkaan ei eksyisi pahemmin minkäänlaista kuvamateriaalia. Haluan myös kiittää muita kameramiehiä. Haluan kiittää myös kanssavikeltäjiäni, sekä tietysti valmentajia, juoksuttajia ja kaikkia kisajärkkääjiä. Ja jos unohdin mainita sinut siellä ruudun toisella puolella, kiitos sinullekkin.

Osa lukijoista on varmaan jostain sosiaalisen median tuutista kuullut mun kisoista, mutta kirjotellaan tännekin muutama sananen ihan muodon vuoksi. Tuntuu kyllä jotenkin hassulta miettiä sitä, kuinka moni ihminen tämänkin tekstin tulee lukemaan.. Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan pääasiassa itselleni, joten pakko kyllä kuitenkin myöntää, että hämmennyn suuresti kun tajuan jonkun puolitutun aikuisen selailevan blogiani, oli postauksien aihe kyseisellä hetkellä mikä hyvänsä.

Hämmennyksestä viikonlopun kisoihin Lahdessa; ensimmäiset kaksipäiväiset Suomen kisat, joihin olen ottanut osaa! Osallistuin kilpailuihin yksilönä ja osana AG-tallin sennujoukkuetta, sekä tietty valmentajan roolissa. Lauantai-aamuna pienen epäonnekkaan sattumuksen takia sain tehtäväkseni miettiä uuden kisahepan. Hevosvaihdos kuulosti lievästi sanottuna hieman pelottavalta ajatukselta ja olin aikalailla kauhuissani tulevista kisasuorituksista. Olin kahden vaiheilla, loppujen lopuksi päädyin kuitenkin lainaamaan Taavia, pikkuista suokkimöhkälettä.

Kisasuorituksista ensimmäisenä olivat loogisesti perikset, niin yksilönä kuin joukkueessa. Verkat pidettiin lyhyinä heppojen jaksamisen takia, mikä oli vain hyvä juttu. Tykkään kisaverkassa kokeilla vain muutamaa helppoa ja varmaa kohtaa tai liikettä, joista tulee hyvä fiilis. Näiden jälkeen on helppo juosta virne naamalla areenalle tuomareita tapaamaan. Perikset menivät molemmilla kerroilla ilman kummempia kommelluksia, pisteitä yv:nä taisin saada 6.2.

Illan yv-vapaaohjelman verkka nostatti pieniä hikikarpaloita otsalle, varsinkin tuo flikki. En ollut koskaan tehnyt sitä kellään muulla hepalla Luken sijasta.. Toinen pelote eli kässärissä hieman erilaisten kahvojen seurauksena. Kaikki pelkotilat olivat kuitenkin turhia, sillä kyllähän järjelläkin ajateltuna vikeltäjän pitää voida mukautua erilaisiin hevosiin ja varusteisiin esim. kilpaillessaan ulkomaiden kilpailuissa. Joten, no problems? Näinpä. Taavi kulki oikein nätisti ja sain tehtyä todella ehjän vapaaohjelman, mistä olin todella onnellinen. Pisteitä vapaaohjelmasta keräsin kiitettävästi: 7.0.


Hieman ennen kahdeksaa oli Kadi-Teamin vuoro juosta areenalle hieman Hollannista muuttuneella kokoonpanolla; Vikeltäjistä kaksi vaihtuivat loukkaantumisten seurauksena, Liina oli henkisenä tukena ja Paula pääsi juoksuttamaan... Ja minä pääsin tuuraamaan. Joukkuekyyrissä nähtiin pientä jännitystä kun Eve päätti tutkailla maaperän koostumusta hieman lähenpää. Mitään pahaa ei onneksi tapahtunut ja ohjelma jatkettiin loppuun ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tästäkin vapaaohjelmasta jäi mahtava fiilis pienistä epäkohdista huolimatta ja kokonaisuutena päivä oli ollut mahtava.

Illan ja yön vietin Venlan mökillä parin muutaman junnutiimiläisen kera. Auringonlaskun, selfieiden, saunomisen ja talviturkin heiton jälkeen oli hyvä suunnata aittaan höpöttelemään mm. bloggaamisesta ja blogistani.. Hämmennyn aina kovasti kun joku haluaa kuulla jotain elämästäni. Se vaan on niin kummallinen ajatus.

Sunnuntaina tallille suunnattiin ysin pintaan ja ekana vuorossa olivat perikset, minkä jälkeen lähes heti kur. Molemmista ohjelmista sain korkeammat pisteet kuin edellispäivänä, mikä hieman ihmetyttää varsinkin vapaaohjelman osalta, mikä tuntui kamalalta räpiköinniltä... Periksistä sain 6.6 ja kuristä 7.3.  Loppupisteeni olivat siis 6.8, mihin olin ja olen todella tyytyväinen; viime vuonna kyseisissä kisoissa sain 6.0. Nämä pisteet soivat minulle luokkavoiton ja sinivalkoisen ruusukkeen.

Joukkuevapaaohjelma meni sunnuntaina paremmin kuin edellisenä päivänä, ja oli todellakin ilo juosta areenalta pois. Sunnuntaina kilpailivat myös omat valmennettavani käyntiluokissa ja voin sanoa olevani ylpeä kaikista. Vielä pientä epävarmuutta oli ilmassa, mutta sehän kuuluu ekoihin kisoihin! Nyt pikkuiset pääsevät lomailemaan ja varmaan heinäkuun puolen välin tienoilla palataan treenien makuun kohti Karjaan kisoja (16.-17.8).
Lentävä matto!

Kiitos tiimi <3
Ihanat pienet...
Ne on niiiiiiin ihania!




Kolmet kisat jo takana tänä vuonna ja huomenna lähtö tapahtuu kohti Unkaria Meri ja Silja seuranani. #taasmennään ... heh. Kisoja voi halukkaat seurata live-tv:stä > http://www.tv.lovasdiadal.hu/news.php ja hei, laittakaa peukut ja varpaat pystyyn meidän puolesta, tehdään parhaamme!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Leikkitovereita etsimässä

Moi ihmiset. Ja ihmeelliset. On ollut pitkiä duunipäiviä, treenejä, Husin reissua ja muuta meneillään, joten aika kiireistä naista olen esittänyt koulujen loppumisen jälkeen. Oikeastaan kirjoittelin puolet tästä postauksesta jo aikapäivät sitten, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi julkaista mitään... Mistä lie johtuu.

Osa seuraajista varmaan muistaa mun joskus postanneen harmillisena siitä kuinka tänä aikana on hankala olla nuori; kuinka kirjoittamattomien sääntöjen mukaan pelit ja leikit ovat kiellettyjä. Palaan aiheeseen ehdotteen muodossa. Mitä jos me kaikki innokkaat lähimaaston populaation jäsenet kokoaisimme pienen porukan, jolla voisimme miittailla kesän aikana säännöllisen epäsäännöllisesti ja oikeasti saisimme aikaan jotain mahtavaa yhdessä? Joka viikko voisimme pelailla tai opetella jotain uutta urheilulajia keskenämme, ainahan joku osaa jotain. Ja ainahan jollain on välineitä. Miettikääs nyt; a) ei yksin turhaa kotona löhöilyä b) aurinkoisista ilmoista nauttimista hyvässä seurassa c) saattaisimme jopa oppia toisiltamme jotain d) myös uudet tuttavuudet voisivat olla aika huippujuttu.

Tykkään ideasta ja tykkäisin myös toteuttaa sitä. Olisihan se aika mahtijuttu, jos voisi kesän jälkeen ylpeästi sanoa, että on tehnyt jotain muiden ja itsensä eteen - ja saanut siinä samassa uusia kavereita. Mikäli seuraajien joukosta löytyy uusimaalaisia about 10-30 ikähaarukkaan mahtuvia henkilöitä, toivon että mietitte tosissanne tätä ilmoa, yhteyttä saa ottaa.
Monissa blogeissa on myös vilkkunut ämpärilistoja kesälle, ja haluaisinkin nyt kuulla kaikenlaisia ehdotuksia seuraajiltani: Mitä minun pitäisi kesälläni tehdä tai mitä omiin kesäplääneihinne kuuluu? Kesätyön, treenien, valmentamisen ja kisojen lisäksi tavoitteenani on ainakin nähdä kavereita (niin lähellä kuin kaukana), käydä Suomenlinnassa, telttailla, hypätä benjihyppy, valvoa yö läpeensä ja vaihtaa hiuskuontalo lyhyempään malliin! Siistiä olisi myös kokeilla suppausta ja koskenlaskua... ;) Siinähän yritän mahduttaa noita yhteen kesään.

Ps. Enää viikko Lahden kisoihin! Kaikki halukkaat varatkaa kalenterista tilaa ensi lauantaina tai sunnuntaina Lahden reissua varten... Mikäli kiinnostaisi nähdä vikellystä livenä, lisäinfoa voi kysellä multa. :)

Pps. Älkää huoliko kesäkunnosta, tää biisi pelastakoon kaikkien päivän...