tiistai 17. kesäkuuta 2014

Menestystä Lahden kisoissa

Moikkamoi,

ihan ekaksi haluan taas kiittää Eveä kuvista. Ilman Eveä tänne blogiinkaan ei eksyisi pahemmin minkäänlaista kuvamateriaalia. Haluan myös kiittää muita kameramiehiä. Haluan kiittää myös kanssavikeltäjiäni, sekä tietysti valmentajia, juoksuttajia ja kaikkia kisajärkkääjiä. Ja jos unohdin mainita sinut siellä ruudun toisella puolella, kiitos sinullekkin.

Osa lukijoista on varmaan jostain sosiaalisen median tuutista kuullut mun kisoista, mutta kirjotellaan tännekin muutama sananen ihan muodon vuoksi. Tuntuu kyllä jotenkin hassulta miettiä sitä, kuinka moni ihminen tämänkin tekstin tulee lukemaan.. Olen aina pyrkinyt kirjoittamaan pääasiassa itselleni, joten pakko kyllä kuitenkin myöntää, että hämmennyn suuresti kun tajuan jonkun puolitutun aikuisen selailevan blogiani, oli postauksien aihe kyseisellä hetkellä mikä hyvänsä.

Hämmennyksestä viikonlopun kisoihin Lahdessa; ensimmäiset kaksipäiväiset Suomen kisat, joihin olen ottanut osaa! Osallistuin kilpailuihin yksilönä ja osana AG-tallin sennujoukkuetta, sekä tietty valmentajan roolissa. Lauantai-aamuna pienen epäonnekkaan sattumuksen takia sain tehtäväkseni miettiä uuden kisahepan. Hevosvaihdos kuulosti lievästi sanottuna hieman pelottavalta ajatukselta ja olin aikalailla kauhuissani tulevista kisasuorituksista. Olin kahden vaiheilla, loppujen lopuksi päädyin kuitenkin lainaamaan Taavia, pikkuista suokkimöhkälettä.

Kisasuorituksista ensimmäisenä olivat loogisesti perikset, niin yksilönä kuin joukkueessa. Verkat pidettiin lyhyinä heppojen jaksamisen takia, mikä oli vain hyvä juttu. Tykkään kisaverkassa kokeilla vain muutamaa helppoa ja varmaa kohtaa tai liikettä, joista tulee hyvä fiilis. Näiden jälkeen on helppo juosta virne naamalla areenalle tuomareita tapaamaan. Perikset menivät molemmilla kerroilla ilman kummempia kommelluksia, pisteitä yv:nä taisin saada 6.2.

Illan yv-vapaaohjelman verkka nostatti pieniä hikikarpaloita otsalle, varsinkin tuo flikki. En ollut koskaan tehnyt sitä kellään muulla hepalla Luken sijasta.. Toinen pelote eli kässärissä hieman erilaisten kahvojen seurauksena. Kaikki pelkotilat olivat kuitenkin turhia, sillä kyllähän järjelläkin ajateltuna vikeltäjän pitää voida mukautua erilaisiin hevosiin ja varusteisiin esim. kilpaillessaan ulkomaiden kilpailuissa. Joten, no problems? Näinpä. Taavi kulki oikein nätisti ja sain tehtyä todella ehjän vapaaohjelman, mistä olin todella onnellinen. Pisteitä vapaaohjelmasta keräsin kiitettävästi: 7.0.


Hieman ennen kahdeksaa oli Kadi-Teamin vuoro juosta areenalle hieman Hollannista muuttuneella kokoonpanolla; Vikeltäjistä kaksi vaihtuivat loukkaantumisten seurauksena, Liina oli henkisenä tukena ja Paula pääsi juoksuttamaan... Ja minä pääsin tuuraamaan. Joukkuekyyrissä nähtiin pientä jännitystä kun Eve päätti tutkailla maaperän koostumusta hieman lähenpää. Mitään pahaa ei onneksi tapahtunut ja ohjelma jatkettiin loppuun ilman ylitsepääsemättömiä ongelmia. Tästäkin vapaaohjelmasta jäi mahtava fiilis pienistä epäkohdista huolimatta ja kokonaisuutena päivä oli ollut mahtava.

Illan ja yön vietin Venlan mökillä parin muutaman junnutiimiläisen kera. Auringonlaskun, selfieiden, saunomisen ja talviturkin heiton jälkeen oli hyvä suunnata aittaan höpöttelemään mm. bloggaamisesta ja blogistani.. Hämmennyn aina kovasti kun joku haluaa kuulla jotain elämästäni. Se vaan on niin kummallinen ajatus.

Sunnuntaina tallille suunnattiin ysin pintaan ja ekana vuorossa olivat perikset, minkä jälkeen lähes heti kur. Molemmista ohjelmista sain korkeammat pisteet kuin edellispäivänä, mikä hieman ihmetyttää varsinkin vapaaohjelman osalta, mikä tuntui kamalalta räpiköinniltä... Periksistä sain 6.6 ja kuristä 7.3.  Loppupisteeni olivat siis 6.8, mihin olin ja olen todella tyytyväinen; viime vuonna kyseisissä kisoissa sain 6.0. Nämä pisteet soivat minulle luokkavoiton ja sinivalkoisen ruusukkeen.

Joukkuevapaaohjelma meni sunnuntaina paremmin kuin edellisenä päivänä, ja oli todellakin ilo juosta areenalta pois. Sunnuntaina kilpailivat myös omat valmennettavani käyntiluokissa ja voin sanoa olevani ylpeä kaikista. Vielä pientä epävarmuutta oli ilmassa, mutta sehän kuuluu ekoihin kisoihin! Nyt pikkuiset pääsevät lomailemaan ja varmaan heinäkuun puolen välin tienoilla palataan treenien makuun kohti Karjaan kisoja (16.-17.8).
Lentävä matto!

Kiitos tiimi <3
Ihanat pienet...
Ne on niiiiiiin ihania!




Kolmet kisat jo takana tänä vuonna ja huomenna lähtö tapahtuu kohti Unkaria Meri ja Silja seuranani. #taasmennään ... heh. Kisoja voi halukkaat seurata live-tv:stä > http://www.tv.lovasdiadal.hu/news.php ja hei, laittakaa peukut ja varpaat pystyyn meidän puolesta, tehdään parhaamme!

3 kommenttia:

Tiiu kirjoitti...

Herranen aika ,en käsitä miten pystyt tolleen pomppii :D tsemppiä !

Anni kirjoitti...

Oon ollut blogin lukijana jo aika kauan ja en voi muutakuin sanoa, että ihailen sinua suunnattomasti! Olet jotenkin niin optimistinen ja vaikka menisi huonosti, niin osaat nauttia hyvistä hetkistä. Hurjasti tsemppiä kisoihin! :)

Heta kirjoitti...

Kiitos kehuista ja tsempeistä <3