perjantai 15. elokuuta 2014

Askel yksi: Tunnista ongelma

Check.

Se on jännä, miten ajan kuluessa ihminen turtuu asioihin ja keksii mitä typerämpiä luonteenpiirteitä itselleen. Kuten se, ettei osaa vain olla - tekemättä mitään.

Tajusin tällä viikolla, että osaan kyllä ottaa aika hitosti stressiä kaikenlaisista asioista. Itseasiassa tuntuu joskus, että oikein haalimalla haalin mielelleni ongelmia. Mun on kuitenkin nyt pakko avautua tästä ja myöntää, että liian usein tuntuu, kuin olisin ainut joka raataa yhteisten asioiden eteen. En luule, että olisin jotenkin parempi kuin muut, teen itse vain jos kukaan muu ei sitä tee. Tavallaan tulee sellainen olo, että jos minä en tee jotain, jää se kokonaan tekemättä. Se on todella turhauttava tilanne.
Paitsi muiden asioista, stressiä syntyy ihan omaltakin taholta. Henkilökohtainen elämä, omat treenit, valmennus ja koulujutut, tietyt standartit. Miten pienestäkin stresseevista asioista syntyy yhdessä suuri väsymys? Onko kaikki se pieni suunnittelunikin itseasiassa stressin tulosta? Pakkomielteinen tulevaisuuden pläänäily - se, etten voi elää päivää ilman kalenterointia? Jaa-a.
Stressi on varmasti osa monen nykyajan ihmisen elämää. Tuntuu, että maailmassa jossa elämme, jokaisella on kokoajan kiire. Pakko olla siellä, täällä ja tuolla, pakko suorittaa kokoajan. Oma elämäni on oikeastaan aina ollut yhtä suorittamista. Se on kivaa tiettyyn pisteeseen asti, johon nyt on kuitenkin törmätty. Liiallinen fyysinen tai henkinen rasitus ei ole hyväksi kropalle eikä mielelle. Tuntuu, että kroppakin alkaa keksimään ihan uusia vaivoja koko ajan; lihakset ovat väsyneet ja jumissa, jalkapohjat kramppaavat ja turvottaa. 
Seuraavaksi mukaan astuu ongelmakohta: Miten vähentää stressiä? Tiedän, mitä liian moni teistä ajattelee. Yksinkertaisesti ei ole olemassa sellaista ratkaisua, kuin 'treenien vähentäminen', pahoittelen. Tietysti väleissä pitää muistaa levätä, mutta totaalikieltäytyminen olisi pelkästä pahasta. Omista treeneistäni ja koutsina toimimisesta saan kuitenkin aivan älyttömiä kiksejä, siellä tulee koettua sellaista hyvää stressiä, mitä ilman en vain kykenisi jaksamaan. Miten itse saatte karistettua turhan stressin?

Ehkä pitäisi yrittää rikkoa vähän rutiineja ja muuttaa jotain; treenata eri tyylillä, syödä erilailla tai yrittää pitää siitää omasta ajasta kiinni. Paras rentoutumiskeino itselleni on ehdottomasti etsiä rauhallinen paikka luonnosta - poissa ärsykkeiden ääreltä - ja vain istua tai makailla taivasalla. Tunnustella pehmeää sammalta ja hengittää raikasta ilmaa. 

...Pitäisiköhän alkaa joogaamaan?
Ja arvatkaahan kaksi kertaa, kuka löysi taas uuden lisän kalenteriinsa, nimittäin tanssin. Heh. Taidan olla toivoton tapaus?

Ei kommentteja: