Miks mä en toimi niin kuin toi? Ominaisuudet urheilussa

Heissan, moissan.

Tänään puhutaan urheilusta, tarkemmin sanottuna ominaisuuksista ja vahvuuksista, jotka tekevät meistä erilaisia urheilijoita - ja mahdollistavat sen, että usein on tiettyjä harjoitteita/lajeja, jotka ovat ''luonnostaan'' helpompia kuin toiset. Pidemmän päälle se on raaka harjoittelu, joka ratkaisee kehityksen ja menestyksen, mutta alkuvaiheessa myös kehon fyysisillä ominaisuuksilla on pärjäämisessä tai pärjäämättömyydessä suuri jalansija - eritoten lapsilla ja nuorilla, kun kroppa muuttuu ja kehittyy nopeaan tahtiin. Lisäksi jokaisella meistä on taipumus käyttää kroppaamme eri tavalla, jonka oikeastaan nuo ominaisuudet meille määräävät.

Laitetaan esimerkiksi lauma sekalaista sakkia (eri urheilulajien edustajia, harrastetasolta eteenpäin) tekemään kyykkyhyppyjä, sprinttejä, kärrynpyöriä ja tasapainoa vaativia harjoitteita. Tulos olisi varmasti aika monenkirjavaa, eikö vain? Tämä sama efekti tapahtuu kuitenkin myös saman lajin edustajien joukossa, mutta pienemmässä mittakaavassa. Jokaisella meistä on oma ominainen tapa liikkua ja käyttää lihaksistoamme, vaikka tekisimme käytännössä samoja liikkeitä.

Kuten näkyy: sama liike ja viisi eri variaatiota.. Seuraus: kaaos

Olen törmännyt aiheeseen moneen kertaan, kun olen itse pohtinut, miksi oma kehoni toimii kuten se toimii. Perusominaisuuksieni järjestys on varmasti muokkautunut sekä fyysisten ominaisuuksieni että sekalaisen harrastuspohjani puolesta - niin hyvässä kuin pahassa. Fyysisesti olen lyhyt, mutta suhteessa jalkani ovat pidemmät kuin torsoni. Lihasmassaa minun on suhteellisen helppo kerätä, tosin myös sitä rasvaa. Oletan, että minulla on enemmän nopeita lihasssoluja(?), koska osaan olla räjähtävä urheilija - joka ei toisaalta kestä kauaa. Urheilutaustani on muovannut mieltymyksiäni erityisesti taitolajien pariin, koska voimistelu on jo pienestä pitäen kuulunut lajirepertuaariini. Kaikki edellä luetellut ominaisuuteni voivat olla sekä hyötyjä, että haittoja: Lyhyenä on helpompi olla ketterä, mutta kaikki näyttää vähän hölmöltä. Pitkät jalat ovat toisaalta kauniit, mutta niitä on paljon rankempi nostaa. Lihasmassan keräys on kiva juttu, mutta voi hidastaa liikettä ja laittaa kropan totaalliseen kestojumiin. Räjähtävyysharjoittelu syö tilaa kestävyystreeniltä - ja kun tankki on tyhjä, se on sitä totaallisesti.

Puhun seuraavassa kappaleessa hieman suoritusominaisuuksista, jotka näkyvät taitoharjoittelussa. Suoritusominaisuudella viittaan siihen, kuinka monella eri tavalla sama liike on käytännössä mahdollista suorittaa. Jaoin suoritusominaisuudet neljään kategoriaan (näitäkin jakoja voisi tehdä varmaan miljoona!), joita ovat nopeus/energian käyttö, elastisuus, tekniikka ja voima.

Kaikki liikkeet vaativat sekoitusta yllä näkyvistä ominaisuuksista, mutta usein yksi niistä on dominoiva, eli reilusti ylitse muiden. Jokainen näistä perusominaisuuksista auttaa osaltaan tiettyjen tekniikoiden oppimisessa, mutta jokaisella treenarilla ei välttämättä ole pakko olla sama dominoiva ominaisuus - sen vaikuttamatta liikkeen suorittamiseen lainkaan.

Jollain dominoi notkeus, toisella vauhti ja kolmannella jokin aivan muu. Ps. Joskus kaaos näyttää ihan kivalta!

1. Nopeus, tai energian käyttö - kuten itse tykkään kutsua - on auttanut itseäni hurjasti erinäisissä liikkeissä, ja se on varmasti yksi tekijä, jonka avulla saan muiden ominaisuuksien puutteita anteeksi paljon. Otetaan esimerkiksi takaperin voltti vauhdista: Saan kieritettyä kerän ympäri niin nopeasti, ettei oikeastaan ole kamalasti väliä kuinka paljon tai vähän alleni jää ilmaa. Jos olisin hitaampi, olisi minun pakko kehittää muita ominaisuuksia saadakseni voltin pystyyn alas.

Monissa liikkeissä on mahdollista käyttää vauhdin luomaa energiaa hyväkseen, mutta siihenkin täytyy lihakset erikseen opettaa. Mikäli energian käyttöön oppii, oppii myös taloudellisemman tavan liikkua. 

2. Elastisuus ei tule minulle luonnostaan, mutta joukkuevoimistelutaustani ansiosta olen saanut pidettyä jalkani tarpeellisen notkeina. Tämä auttaa esimerkiksi jalkojen erillisissä nosteluissa, kun voimaa ei joudu käyttämään niin aikaisessa vaiheessa takareiden kirraamisen takia. Elastisuutta on mielestäni tärkeää ylläpitää, jotta kaikki suoritustekniikat ovat ylipäätään mahdollisia, eikä loukkaantumisia satu virheellisten liikeratojen takia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös yliliikkuvuus voi olla riski, ellei keskivartalon tukilihakset ole kunnossa.

3. Tekniikka eli oikeat liikeradat ja kehon tietoinen käyttö paranee toistojen ja harjoittelun myötä. Toistot parantavat liikettä kuin liikettä ja usein oikea suoritustekniikka tekee harjoittelusta hyvän energiankäytön lailla taloudellista. Usein helppoja liikkeitä ovat sellaiset, joita on toistettu ja toistettu kyllästymiseen asti - liikkeet, jotka ''tulevat selkärangasta'' ja ovat siis teknisesti hallussa.

4. Voima on ominaisuus, joka tulee kehiin, elleivät muut ominaisuudet ota dominoivaa roolia haltuunsa. Monesti voimaa käytetään turhan paljon silloin, kun tekniikka on uusi, eikä oikeita lihaksia osata käyttää oikeaan aikaan - kun hermotus ei vielä ole tottunut uusiin liikeratoihin. Voima on kuitenkin myös ominaisuus, joka nopeuttaa oppimisprosessia. Hyvä kehonhallinta tarkoittaa käytännössä kehon hyvää koordinointikykyä, joka vähentää epäonnistuneiden toistoratojen määrää huomattavasti liikkeen harjoitteluvaiheessa. Suomeksi sanottuna siis hyvän kehonhallinnan omaava urheilija oppii nopeammin. 

Esimerkiksi käsilläseisonnan opettelu muuttuu huomattavasti helpommaksi, mikäli core on kunnossa!

Kaiken kaikkiaan haluasin summata, että muistakaa pitää treeninne monipuolisina ja uskaltakaa kehittää heikkouksianne - mutta älkää turhaan taistelko luontoanne vastaan. Mikäli kehonne toimii tietyllä tavalla, ei sitä ole pakko väkisin vääntää toiseen muottiin. Urheilkaa ja oppikaa sillä tyylillä, mikä teille sopii.

Muistakaa kuitenkin, että voima on myös peruste muille ominaisuuksille: nopeuteenkin tarvitaan työvoimaa ja elastisuuttakin on pakko tukea. :)