lauantai 12. lokakuuta 2013

Rakkaudesta lajiin; Minä valmentajana

Jeesjees, elossa ollaan ja hyvillä mielin! Postauksen lähes kaikki kuvat kertovat eilisestä, jolloin tuli vietettyä mahtava päivä Iloveme- messuilla ihanassa seurassa. Superfoodit, kauneustilpehöörit, mindfulness, treenivinkit ja ammattilaisen tekemä meikkaus.. mahtava kombinaatio kerrassaan. Jostain kummasta taas motivoituneena ajattelin kirjoittaa enemmän itsestäni valmentajana. Miten kaikki alkoi ja mihin yritän keskittyä valmennuksessa?
Miten minusta tuli valmentaja?

Aloitin valmentaja vasta muutama kuukausi sitten, mutta siitä on tullut jo aivan älyttömän tärkeä osa elämääni; Se vaan on aivan älyttömän palkitsevaa! Heti aloitettuani tajusin, että tää on se mun juttu!

Olen aina pitänyt muiden neuvomisesta ja auttamisesta asioissa, joista itse pidän. Olin miettinyt ohjaajana toimimista telinevoimistelussa, mutten oikein ollut saanut sitä aikaiseksi. Kesällä Roosa toi Spurtin leiriläiset Järvenpäästä kokeilemaan vikellystä ja  pyysi minua auttamaan tunnin pitämisessä. Suostuin hetimiten ja siitä innostus sitten lähtikin! Vikellysponinamme toimii Roosan poni Aksu, jolla oli joskus satunnaisesti harrasteltu epävirallista 'vikeltelyä'. Nyt Aksu pääsi kuitenkin tositoimiin, eikä ole moksiskaan, todellakin cool kaveri.

Heti kyseisen tunnin jälkeen heittelimme ilmaan puolileikillä ajatusta oikean harrastustoiminnan perustamisesta ja pian olimmekin jo levittämässä ilmoituksia vikellyksen minialkeiskursseista! Kursseilla käytiin läpi perusjuttuja ja kesäiset säät siivittivät läpi molemmat viikonloput. Kun kurssit olivat ohi, oli kysyntää todella paljon. Niimpä päätimme korjata tuon puutteen ja perustaa ensin yhden- ja myöhemmin myös toisen vikellysryhmän. Olen edelleen todella surullinen miettiessäni niitä lapsia, jotka asuvat kaukana vikellysmahdollisuuksista, eivätkä täten voi lajia harrastaa. ): Meilläkin kysyntää varmasti olisi vielä enemmän, mutta myös meidän resurssimme on rajalliset.
Itse valmentajana yritän keskittyä monipuolisuuteen. Roosan kanssa treffaamme lähes säännöllisin väliajoin, jolloin käymme läpi tuntisuunnitelmia ja tulevaisuuden päivämääriä sun muita. Jokaiselle treenikerralle olemme kehittäneet oman teeman, jonka ympärille koko treenin rakenne koostuu. Teemana saattaa olla yksittäisiä liikkeitä tai suurpiirteisempiä asioita, esimerkkinä vaikka eri perusliikkeet, tiimityö, rohkeus, ilmaisu, voimankäyttö, ryhti, tai teknillisemmät asiat, kuten vaikka koipien suoruus.

Treenikertamme koostuu alkulämmittelystä, lihaskunnosta, venyttelystä, sekä tietysti pukilla ja hepalla vikeltämisestä. Joskus treenimme painottuvat akrobatiaan ja ovat näinollen Järvenpään Spurtin tiloissa.

Hienointa on nähdä tyttöjen kehitystä joka saralla, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Olin viime sunnuntaina ihan pakahtua ilosta, kun tytöt loppujenlopuksi pääsivät kuplastaan pois! Sanoinkuvaamattoman hieno tunne.
Kuva spurttileiriläisten vikellyspäivältä

2 kommenttia:

Jek-ki kirjoitti...

Me voidaan joukkueena ilmottautua koekaniineiksi jos haluat laajentaa valmennus kokemusta :)! Ois mahtia treenata su valvovan silmän alla joskus ;).

Heta kirjoitti...

Jessica- Tottakai! Sehän on kanssa vaan järjestelykysymys ;)