perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kuulumisia: Sekaisin urheilusta


Moikkismoi, pitkästä aikaa täällä taas. Mä oon jotenkin ihan hypenä yhestä oheistreenaamiseen liittyvästä asiasta, mutta otetaan tähän alkuun ensin vähän muita juttuja... Eli mitä mä olen oikeastaan puuhaillut Flyingen jälkeen? 

Enimmäkseen mut on löytänyt joko töistä, treeneistä tai valmentamasta, mutta olen myös pienissä väleissä ehtinyt tapailla kavereita, lukenut muutamia superhyviä kirjoja, ostanut yo-mekon, käynyt Hämeenlinnassa valmentamassa ja aloittanut henkisellä tasolla uskonnon itsenäisen kurssin suorittamisen... Tai noh, oonhan mä siitä jo 30 prosenttia ensimmäisestä tehtävästä (/13) tehnyt. Että tsempit vaan muille kesäopiskelijoille - täällä käydään samaa kamppailua. 

Ai juu, ja olenhan mä fanipostiakin saanut! Jotenkin niin hellyyttävää ja sympaattista, että joku haluaa lähettää _mulle_ fanikirjeen - ja vielä piirrustuksen kera! Sydän sulaa vähemmästäkin. Nyt on muutenkin sellainen hyvä draivi päällä elämässä; tiiättekö, tuntuu että kaikki lähtee tästä rullailemaan, paremmin kuin koskaan ennen. 
Ne, ketkä ovat joutuneet kestämään mun seuraa tässä lähiaikoina ovat ehkä huomanneet mun innostuksen ja hypen eräästä asiasta - aloitin nimittäin oheistreenin eräällä kamppailusalilla. Pohdin pitkään, että uskaltaisinkohan mä mennä tuollaiselle parin viikon bootcampille, jossa olisi joka päivä erilaisia kamppailulajien laji- tai oheistreenejä, joista voisi kuroa itselleen sopivan kombon... Onneksi sain kiinni tästä  ''mä en voi hävitä mitään''-ajatuksesta ja päätin ostaa sellaisen 10 kerran kortin. Noh, nyt on toisen viikon perjantai ja se kortti on finito. Mä olen ihan superonnellinen, että päätin lähteä mukaan. En voi tarpeeksi edes kehua sitä, kuinka hyvää noi treenit ovat tehneet mulle. Oon päässyt tekemään aivan erilaisia treenejä kuin koskaan ennen - ja mikä parasta, tekemään hyvässä seurassa TÄYSILLÄ. Olen muun muassa ryöminyt maassa erilaisten painojen kanssa, hakannut traktorinrengasta lekalla, nyrkkeillyt, potkinut, paininut, kanniskellut nukkea, heitellyt nukkea, juossut vastuskuminauhan kanssa etuperin, takaperin ja sivuttain sekä harjoitellut maastavetojen ja tempauksen tekniikkaa. Ihan oikeastaan se ja sama että mitä ollaan tehty, aina on ollut hauskaa. Se itsensä haastaminen ja lopulta itsensä voittaminen on aivan parasta. 

Tykkään. Ja parastahan tässä on se, että treenit jatkuvat tällä kaavalla myös tulevaisuudessa. Olen myös suurella todennäköisyydellä lähdössä tämän porukan kanssa treenileirille Pajulahteen elokuun puolivälissä. En tietenkään osallistu kisaryhmäläisten ottelutreeneihin, mutta saan osallistua kaikkiin oheistreeneihin ja mattotestiin (iiks!!) sekä luultavasti vetää kanssaurheilijoilleni yhdet kehonpainotreenit. Samaan aikaan kun muut ottelevat, saan toivottavasti pertsin käyttöön omaa treeniäni varten. 

Huippujuttuja. Ja lisää on tulossa. Tuntuu, että saan jokaisesta treenistä lisäenergiaa suunnitella esimerkiksi tulevaa Tampereen valmennusta. Ihanaa, että on mahdollisuuksia urheilla ja valmentaa. Oon todella onnellinen.

Lähitulevaisuudessa kalenteriin on merkitty vähän duunia, treenejä, valmennuksia niin kotopuolessa kuin Tampereellakin, opiskelua ja yhden kaverin yo-kuvat. Kattellaan, että mitä kaikkea muuta sinne ehtiikään kertyä! 

Tää kuva kiteyttää mun tunnetilan hyvin

Muistakaa, että joskus pelottavaltakin tuntuvat asiat voivat paljastua hienoiksi mahdollisuuksiksi - sun vaan pitää uskaltaa ottaa se ensimmäinen askel. Sometimes the smallest step in the right direction ends up being the biggest step of your life.

Olkaa siis rohkeita.

3 kommenttia:

Inka kirjoitti...

Hyvä teksti ja ihana kuulla! Toi treeni vaikutti ihan sika mielenkiintoselta :O Mä oon itekin nyt innostunu lenkkeilemään ja treenailemaan! PS. Millon nähään taas uudemman kerran? ;)

Heta kirjoitti...

Kiitos ja kiva kuulla! Elokuus vois olla ehkä vapaampaa? :)

Inka kirjoitti...

Joo se vois olla ihan hyvä, mulla on sillon meinaan koko kuu lomaa :)