tiistai 16. joulukuuta 2014

Minä muiden silmin

Moikka,

mainitsin tossa parisen postausta sitten ajatuksesta ''Minä muiden silmin''-postauksesta ja nyt olisi sen aika! Luovutin hetkeksi näppäimistön muille persoonille ja annoin heidän hoitaa tämän analysointipuolen. Pyysin kolme näkökulmaa kolmelta ihmiseltä. Uhreiksini valikoitui joku, joka ei ole koskaan puhunut kanssani naamakkain: joku, joka sai analysoida minua pääosin blogini perusteella. Tällä kertaa sen roolin sai Emilia. Toinen kirjoittajista on hyvä ystäväni Janna, johon tutustuin vuosi takaperin. Kolmas kirjoittajista on rakas serkkuni Sara, jonka kanssa yhteisiä muistoja on kerätty lapsuudesta asti. 

Millainen minä olen muiden silmin?

Emilia:
En tunne Hetaa, enkä ole koskaan tavannut häntä. Tämä teksti tulee täysin omasta näkökulmastani, eikä siis välttämättä ole täysin paikkaansapitävä.

Jotenkin mystisesti eksyin tänne blogiin ja heti ekalla lukukerralla jäin koukkuun. Nyt olen selaillut Hetailua nyt hieman yli vuoden. Blogin postaukset on vaan jotenkin niin hyvin kirjotettu, ettei niitä voi jättää lukematta! Blogi on avannut mulle hevosurheilun maailmaa ja kaikki vikellysjututkin on mielenkiintoista luettavaa, vaikka olen itse ollut aina yleisurheilijaihminen. En kyllä vieläkään tiedä, mikä on esimerkiksi kyyri, mutta en anna sen haitata! :D

Heta kirjoittaa monipuolisesti erilaisista aiheista: blogissa on niitä perinteisiä kuulumispostauksia, mutta myös niitä ”asiapostauksia” aiheista, joista ei niinkään kirjoiteta. Heta pohdiskelee ja miettii maailman menoa, joka näkyy myös postauksissa; ne kun eivät ole aina vain tapahtumien luettelua toinen toisensa jälkeen. Heta on rohkea ja uskaltaa tuoda omia mielipiteitään esille. Se on ihailtavaa, koska nykyään niin monet blogit hukkuvat massaan ja ovat perus lifestyleblogeja. Ei siinäkään mitään pahaa välttämättä ole, mutta joukosta voi olla vaikeampi erottautua.

Oon saanut Hetasta tosi avuliaan ja huomaavaisen kuvan. Yhdessä postauksessa Heta kertoi tehneensä luokkakavereilleen itse konvehteja, ja juuri tälläisistä asioista näkee huomaavaisuuden: että osaa huomioida muita, eikä vaan tuijottaa omaa napaansa. Vai kuinka moni nuori huomioi tälläisellä tavalla koulukavereitaan? Tuskin kamalan moni.

Yhden asian olen Hetasta kuitenkin erityisesti huomannut: Heta osaa nauttia elämästä! Hetailua on ainakin mulle hyvän mielen blogi ja sitä on kiva lukea. Postauksista välittyy fiilistä, eikä kirjoitustyyliäkään voi moittia. Mun on oikeestaan tosi vaikee keksiä mitään negatiivista tästä bloggaajasta. Toki täytyy muistaa, että nettiinhän tuodaan usein vain se tietty puoli itsestä ja jätetään niitä huonoja puolia mainostamatta. Jos jotain negatiivista kuitenkin sanon, niin se on itsekriittisyys. Se mulla ainakin välillä pistää silmään, mutta kuka kilpaurheilija nyt olisi täysin tyytyväinen kaikkeen? 

-Emilia
Kääk! Heta anto mulle karun tehtävän; mun kuuluis kertoo mimmonen Heta on just mun silmissä, mun näkökulmasta, mun sanoilla ja ajatuksilla. Ensin mietin että täähän tulee olemaan ihan mahdotonta, mutta pohdittuani enemmän tulin johtopäätökseen, että ei, ei tää ole lähelläkään mahdotonta.

Tutustuin Hetaan noin puolitoista vuotta sitten, kun molemmat tultiin Keravan lukioon, ja koska molempien sukunimi alkaa V:llä, päädyttiin samalle luokalle. Koska ensimmäinen jakso oltiin oman ryhmämme kanssa kokonaan, tutustuttiin pakostakin omiin ryhmäläisiin ja näin ollen minä ja Hetakin tutustuttiin. Oltiin kyllä samalla yläasteella, mutta ei me tunnettu silloin, tiedettiin vaan toistemme olemassaolosta tällä maapallolla. Nyt kuulutaan samaan kouluporukkaan ja vietetään aikaa saman pöydän ääressä siis noin… no… ehkä 2-3h joka arkipäivä. Ja juttu luistaa!

Heta on positiivinen. Heta on positiivinen just sopivasti; osaa olla kriittinen, omaa huonoja päiviä niin ettei mikään mene putkeen (niin kuin me kaikki), mutta silti on se joka pitää hymyn yllä ja muistuttaa aina positiivista puolista kaikissa asioissa. Heta on pirtee heppu! Kun sen näkee aamulla, se hymyilee ja kun lähdetään koululta, hymy on yllä silloinkin. Hymy ja nauru on yksiä parhaimpia asioita maailmassa, ja niistä Heta osaa pitää kiinni!

Toinen todella mahtava juttu maailmassa on hyvä huumorintaju. Ja hei, arvatkaa keneltä se löytyy? Tältä kyseiseltä Hetardilta! Mulla ja Hetalla on aika samanlainen huumorintaju, koska pääasiassa aina ymmärretään toistemme läpät ja läppändeeraukset. Kun tajutaan toisemme jutut, syntyy naurua. Hymy, nauru ja huumorintaju on yks soppa, josta syntyy hauskoja hetkiä ja mahtavia muistoja! 
Ai, ai, pitäiskö mun keksiä ehkä jotain negatiivista? No, ehkä pitäis, ongelma on siinä että en keksi. Sorry. Homma jatkuu positiivisena. Heta osaa olla sekaisin, nauraa itelleen, pitää hauskaa ja, ja, ja, huh, voisin jatkaa loputtomiin.

Avoimuus ja luotettavuus. Kaks sanaa, jotka kuvaavat hyvin Hetaa. Heta kertoo itestään, kun osaa näyttää että saa ja voi kertoa. Ehkä juuri siksi avoimuus ja luotettavuus tuli mulla samaan aikaan mieleen. Ylipäätään mulla tuli flashback mun ja Hetan kahvilahetkeen, jolloin puhuttiin tosi paljon, tauotta, avoimesti ja luottamuksellisesti. Vaikkei mitään todella salaisia juttuja ollukkaan kyseessä, niin tiiättehän, että luottamusta tarvitaan kaikkeen: että suun pystyy ylipäätään avaamaan missään asiassa.

Jos kukaan ei sano ruokapöydässä mitään (joka on aika harvinaista, koska itse tuppaan avaamaan suuni aika usein), on Heta se, joka aloittaa puhumisen. Käynnistää keskustelun ja on koko ajan siinä mukana. Hähä, meidän ruokapöytäkeskustelut on huippuja, välillä kunnon väittelyitä!

Silloin noin puolitoista vuotta sitten, kun olin ”tuntenut” Hetan päivän, oli mulla mielessä edelleen sellanen kuva, että Heta on todella hyvä koulussa. Mutta nopeesti sekin kuva hälveni, se oli vaan joku hassu ennakkoluulo? Tai siis vaan sellanen kuva mielessä, jonka synnyn syystä mulla ei ole mitään käsitystä. Mutta joka tapauksessa; Heta on normaali, siis hyvä, (joissain aineessa tosi hyvä), mutta siis sopivan hyvä, Tiiättehän. Mut eihän kukaan voi osata kaikkea, eihän? Huh, olipa sekava pätkä. 
Mitä vikellykseen tulee… No, en tiedä siitä varsinaisesti mitään, koska en oo ikinä kokeillut sitä, enkä uskaltaiskaan. Mut sen tiedän, et se on tosi tärkeetä Hetalle, ja se on mun mielestä tosi hieno juttu. 

Ja ihan vaan, koska tiedän, että Heta lukee tän, on mun pakko vetää tähän yks juttu, mistä Heta ei tykkää. En tiedä tiiättekö te lukijat, mutta… Heta on todella lyhyt. Siis lyhyempi kun minä! (160cm) Tästä mä tykkään totta kai härnätä Hetaa, ihan vaan siksi, että mua lyhyempiä on harvassa. Joten anteeks Heta siitä, mutta… Mä en lopeta. Oot just ihana tollasena, pienenä. Älä suutu, en tarkota sillä koskaan pahaa! 

Heta on ihan mahtava persoona. Jutut, mitkä siitä tulee ekana mieleen, on tiivistetysti positiivisuus, luotettavuus, avoimuus, pirteys, huumorintajuisuus ja ihanuus. Ja nyt uskon että oon sanani sanonut. Kiitos Heta, että sain kirjottaa tän! Ja lukijat, saatatte kuulla musta täällä vielä joku päivä Hetan seurassa… ehkä joku päivä... jossain muodossa! 

Sydämellä, Janna
Sara:
En oikeen tiedä mistä aloittaisin, en edes muista millon ollaan tavattu ekan kerran, tai mitä oon Hetasta joskus kauan sitten ajatellut. Blondit ja pitkät hiukset sillä oli kauan, ja se nukkui aina liian myöhään! Hetahan on siis mun serkku ja ollaan tavallaan tunnettu aina. Nähdään vaan muutaman kerran vuodessa, mummolassa, välillä Keravalla ja joskus se ehtii tänne Ähtäriinkin. Vaikka nähdään harvoin, Heta on mulle tosi tärkee. 

Hetalla on aina kalenteri täynnä ohjelmaa; treenejä, kisoja, ym... Mutta onneks sieltä löytyy aikaa mullekin, kun ilmottelen tulevani Helsinkiin! (Kai sä jossain vaiheessa ehdit levätä ja ottaa rennosti ihminen?!) Pienenäkin se oli aina menossa. Hienoohan se on, että ehtii ja jaksaa tehdä kaikkea. Oli se laji ollut sitten jalkapallo, voimistelu tai vikellys, aina Heta on ollut täysillä mukana. Heta on yksi niistä harvoista kavereista, jonka tiedän treenaavan ja kilpailevan tosissaan. 
Pienenä oli mahtavaa kuulla iskältä, että keravalaiset, eli Heta ja sen perhe oli tulossa tänne Pohjanmaalle, koska nähtiin sillon nykyistäkin harvemmin. Mulla on paljon hyviä muistoja meidän yhteisistä tekemisistä. Meidän jutut on olleet tosi outoja ja ideat ihan älyttömiä, mutta ei kai se haittaa, koska hauskaa on ollut. Välillä on laskettu portaita alas patjoilla, leikitty matosotaa tai rakennettu majoja... unohtamatta tarrojen vaihtelua, ja voi mese, se oli hieno keksintö! Mummolla ollaan taidettu pelata yatsya ja muistipeliä kyllästymiseen asti. Huvipuistoissa kesäsin ”jännitettiin” oltaiskohan me tarpeeks pitkiä niihin hurjempiin laitteisiin, ja Heta tais joskus jopa etsii korkeempipohjasia kenkiä pituuden (tai lyhyyden) tueksi, jos en aivan väärin muista. :D

Vaikka näkemisvälit saattavat venyä, Hetalle voi puhua kaikesta ja se ymmärtää mua. Meillä taitaa olla aikalailla sama arvomaailma, vaikka toisaalta ollaan tosi erilaisia. Meitä molempia kiinnostaa urheilu, (vaikkakin eri lajit), ja tietysti ruoka! Taidetaan molemmat rakastaa kokkaamista, ja Heta ei voi kutsua mua enää nirsoksi! Heta on tosi sosiaalinen ja taitaa tulla oikeestaan kaikkien kanssa toimeen. Koskaan Hetan kanssa ei tuu sellasta kiusallista hiljaisuutta, mitä joidenkin kanssa ehkä tulee. Ei me aina höpötetä koko aikaa kun nähdään, tai edes tehdä mitään. Saatetaan vaan olla laiskoja ja koomailla, istua ehkä leikkipuiston keinuissa ja juoruta, mut ei se haittaa, koska välillä voi vaan olla laiska.

Mä toivon, että jos muutan syksyllä Helsinkiin opiskelemaan, me nähtäis useemmin ja jos päästäis joskus sinne ulkomaillekkin yhdessä! :)

Ps. Nyt maistuis ne viimekertaset korvapuustit! <3 

Sara
Iso kiitos kaikille mahtaville kirjureille, sananne lämmittivät kovasti sydäntäni. Muistakaa kertoa ihmisille ympärillänne, että he merkitsevät teille jotakin. Se on tärkeää. 


Tämä postausprojekti oli erilainen ja itse tykkäsin siitä: olen erittäin kiinnostunut mielikuvasta, minkä onnistun antamaan eri ihmisille. Näitä analysointeja olisi hyvin mielenkiintoista lukea muiltakin! Minkälaisen kuvan sinä olet saanut minusta? Kommentoida voi anonyyminakin : )

6 kommenttia:

Janna Väisänen kirjoitti...

Eivitsi! Tosi kiva lukee muidenki näkökulmia ja muutenki kiva tällänen erilainen postaus, vaikka grhhmhmm itse sanonkin..! No ei vaan, mut täst tuli mun mielestä tosi hyvä!

Heta kirjoitti...

:')

anni kirjoitti...

Oon saanu susta Heta oikein kivan ja iloisen kuvan! Kovin hyvin en sua tunne mutta ne vähäiset keskustelutki on saanu hyvälle tuulelle. Ja ihailen suuresti sun panosta vikeltämiseen (vai vikellykseen..mites se kirjotetaan :D) ! Omaisimpa itekin tommosen motivaation..:D

Keep going girl! :)

Heta kirjoitti...

Oi ihana Anni! Säkin oot aina nii pirtee ja ilone, et on tosi kiva tulla jubailee : )

Sara kirjoitti...

just kiva postaust! ja haha XD toi kuva sust ja sarasta mis ootte pieninä! haha voi hetaa :D oot ihana.

Heta kirjoitti...

Sara joo XD mikää ei oo muuttunu? Kiitos ihnu ♡♡