lauantai 23. toukokuuta 2015

urheiluhistoriani: pikkuhaba

Kesä ja kärpäset.

Paitsi ettei ole kesää - tai niitä kärpäsiä.

Koeviikkoa taas eletään ja vielä kolme koetta tulisi kestää, minkä jälkeen olen vapaa... lähtemään kohti Tanskaa. Tanskan jälkeen teen töitä, ajelen autokortin seuraavaa vaihetta, käväisen Lahden kisoissa, esiintymässä Finnderbyssä ja Yle tulee kuvaamaan mun treenaamista jotakin sarjaa varten?(...apua). Heinäkuun taitteessa palaan Tanskaan treenileirille, mistä jatkan PM-kisoihin Ruotsiin... minkä jälkeen pyörähdän kotona ja toivottavasti lähden Saksaan. Siinä mun kesä oikeastaan pähkinänkuoressa.

Postauksen tavoitteena ei kuitenkaan ollut kurkkia tulevaan, vaan kelailla aikaa hieman taakse päin. Moni on varmaan käynyt kurkkaamassa blogini 'vikellyshistorointia'-välilehden, joten se historia on jo tuttua. Olen kuitenkin tehnyt pienen elämäni aikana muitakin urheilujuttuja. Postauksen pääaiheeksi päätyi koko harrastushistoriani; eli kaikki urheilulajit, joita olen harrastanut. Miten mikäkin laji on auttanut minua kehittämään itseäni? Miksi harrastin kyseisiä lajeja - ja toisaalta, mikä sai minut lopettamaan? Vastauksia alempana!


Ratsastus 04-13

-09; kun kaikki ei mennyt aina ihan putkeen :D
2010
2011, Heppahovi


Ratsastus oli ensimmäinen harrastuksistani. Kuten monet lapset, minäkin halusin kokeilla harrastusta, jota kaverinikin harrastivat. Silloisen parhaan ystäväni ansiosta tutustuin hevosiin ja opin hieman ehkä ymmärtämään niiden toimintaa ja ajatusmaailmaa. Tallielämä opetti minulle, ettei mikään tule ilmaiseksi, eikä liian tarkka (se pinttynyt tallin haju kaikissa vaatteissa..) kannata yrittää olla. Hevoset opettivat minulle kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Lisäksi sain tallilta hurjasti ystäviä ja vieläkin lämmöllä muistelen 'Kerran Kauhukersoja', kuten itseämme nimitimme. Hengasimme tallilla, kuvailimme ja teimme jäätävän hauskoja tallivideoita aikana, jolloin kaikki tämä vloggaus/bloggaus oli vielä lapsenkengissä.

2012, Einola
2012
2012, rakkain kisaponi <3

Futis 05-10

Toisella luokalla aloitin jalkapallon isoveljieni innoittamana. Jalkapallo oli hauska joukkuelaji, missä halutessaan pääsi kehittymään nopeasti. Jalkapallon myötä sain kestävyyskuntoa, räjähtyvyyttä ja opin tekemään nopeita päätöksiä. En koskaan pitänyt pallon käsittelystä sinänsä, vaan tykkäsin enemmän veto- ja peliharjoituksista, joissa sain käyttää fyysisiä ominaisuuksiani. Futiksen kautta pääsin myös sisälle kunto- ja taitotesteihin ja ajatukseen itsensä kehittämisestä. Oli hienoa pystyä parantamaan omia suorituksiaan. 

Mitä muuta laji antoi minulle? Unohtamattomia pelejä, treeni- ja turnausreissuja niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehityin nopeasti niin fyysisiltä kuin taidollisilta ominaisuuksiltani ja oli hienoa oppia koko ajan enemmän ja enemmän. Oli hienoa oppia taistelemaan.

Olen iloinen, että pelasin futista, koska sen myötä sain myös tietynlaista pelisilmää, jonka avulla kaikenlaiset joukkuepelit voi tavallaan niputtaa yhteen; jos osaat yhtä, osaat tavallaan kaikkia.
Salee voitin ton(kin) tilanteen
Vissiinki oli ohjelmassa venyttelyä... 
Mä olin joskus hyvin pieni ja söpö.
Nii siis mainitsinko jo et olin pieni? ...Toi kokoero :DD

Voimisteluni,  tv 05-09 & 12-14 ja jv 09-11

Telinevoimistelun aloitin samoihin aikoihin jalkapallon kanssa - saman kaverini innoittamana, jonka kautta keksin ratsastuksen. Kaikki ystäväni tekemä akrobatia oli niin hienon näköistä, minäkin halusin oppia!


En todellakaan ollut alussa lahjakas minkään aloittamani lajin kanssa. Minä vain tykkäsin liikkua ja tein kaikki saamani harjoitteet täysillä, koska halusin oppia ja tulla paremmaksi. Telinevoimistelun kautta sain kehonhallintaa ja opin akrobatiaa. Telinevoimistelussa pääsin myös kilparyhmään, jossa kuitenkin lopetin (09), koska en pitänyt siitä että kaikki muut ryhmäläiseni olivat '98... Heh. Telinevoimisteluni loppui ensimmäisen kerran, koska ryhmäni ei tarjonnut janoamaani haastetta, eikä kilparyhmä soveltunut minulle. 

Koska telinevoimistelu uhkasi loppua, halusin tilalle jotain muuta ihmeteltävää. Kun olin viidennellä luokalla, löysi äitini netistä maininnan uudesta joukkuevoimisteluryhmästä. Sinnehän minäkin lopulta päädyin. Löysin uuden innon erilaista voimistelua kohtaan ja jopa tämä rautakanki oppi venymään. Joukkuevoimistelu opetti minulle hurjan paljon erilaisia asioita. Teimme paljon rankkoja treenejä, joten opin mitä treeni voi parhaimmillaan tai pahimmillaan olla. Monipuolisten treenien myötä kehityimme notkeuden lisäksi ponnistusvoimassa, vartalonhallinnassa ja esiintymisessä. (Hieman hymyilyttää vieläkin se, millaiseksi muut jumpparit mua kuvasivat: ''hyvä pomppu'', ''sul on HABAA'', ''pikkuhaba'', ''habakas'', ''HABA'', ''hyvä mies''....jne :D:D)

Domit -08?
Dodot -10
Dodot -11
Joukkuevoimistelu opetti minut hymyilemään tavalla, jolla hymyilen tänäkin päivänä.
Tämän ihanan (välillä kamalan) lajin myötä sain jälleen paljon hyviä ystäviä ja mahtavia kokemuksia - oli kyse sitten kisareissuista tai normaaleista treeneistä. Joukkuevoimistelun lopetin, koska halusin panostaa vikellykseen ja tiesin, etten voi revetä liian moneen paikkaan yhtä aikaa. Koska joukkuevoimistelua ei voi vain 'harrastella'. Huoh. Vieläkin ikävä.

Jv:n lopetuksen jälkeen, v.2012 palasin telinevoimistelun pariin, harrasteryhmään, jossa oli suurinpiirtein samanikäisiä tyttöjä. Oli hauska muistella ja terästää vanhoja muistikuvia liikkeistä, joita oli harjoitellut viimeksi vuosia takaperin. Sain tuolta(kin) pari hyvää ystävää, joihin yhteydenpito pysyy edelleen - vaikkakin hieman harvakseltaan. Toivottavasti kesällä aikataulumme eivät mene päällekkäin ja ehtisimme vaikka uusia viimekesäisen suppausreissun auringonlaskussa!

Vikellys 2010-->
Tästä tiedättekin jo kaiken oleellisen :)
no words needed

Kuntosali/Ryhmäliikuntatunnit 2012-->
Aloitin saliurani spinningistä ja ryhmäliikunnasta, minkä jälkeen jäin tekemään omia venytyksiä pieneen saliin. Myöhemmin kuvioihin tuli kuntosali, ja v. 2013 sain ensimmäisen saliohjelmani. Sali toi elämääni katsauksen siitä, mihin voi päästä omalla treenillä. On paljon mahdollisuuksia kiinteyttää tai lisätä lihasmassaansa, jos vain suunnilleen tietää, mitä tehdä, missä ja mikä tärkeintä - miten. Ryhmäliikuntaa kohtaan minulla on todella ristiriitaisia fiiliksiä, koska olen ollut todella hyvillä ja todella huonoilla tunneilla. Parhaimmillaan se puristaa sinusta enemmän mehuja, kuin itse edes tiedostat ja huonoimmillaan - noh - se ei tunnu oikein miltään.
Viime kesää

Tanssi 2014-->
Tanssiin lasken itse tanssillisen voimistelun, sekä tanssin aamuvalmennuksemme. Viimeiseksi mainittu opetti minulle enemmän kuin olisin voinut toivoa. Kävimme läpi erilaisia tanssilajeja, jazzista bollywoodiin. Monen eri opettajan johdosta sain paljon palautetta ja erilaisia näkökulmia omasta kehonkäytöstä, mikä on kultaakin kalliimpaa!

Tanssillinen voimistelu on hieman kuin joukkuevoimistelua - samat harkkasalit ja samoja liikkeitä, ei vaan ihan niin tosissaan. Kuinka ihana olikaan muistella vanhoja vartalosarjoja... Tanssillinen voimistelu on palauttanut mieleeni hyviä harjoitteita jv-ajoiltani ja antoi minulle kipinän kehittää taas liikkuvuuttani - niin staattista kuin aktiivistakin.

Kaiken tämän lisäksi kokeilin myös ala-asteella luistelua, uintia ja yleisurheilua. Kävin myös koulun liikuntakerhossa. Vanhempana kävin myös tankoilemassa, joka tarjosi taas uuden näkökulman akrobatiaan ja kropankäyttöön.

Summa summarum: Olen harrastanut vaikka mitä. Mikä laji se on ikinä ollutkaan, olen aina panostanut siihen täysillä. Nuorempana ihmeteltiin jalkapallon ja joukkuevoimistelun komboa, mutta minusta ne tukivat täysillä toisiaan. Olen sitä mieltä, että kaikki liikunta ja tekeminen tukee toista. Olen harrastanut monia mahtavia lajeja, enkä kyllä yhtään kokeilua kadu.

Jälkeenpäin voi miettiä, että onneksi uskalsin astua tuntemattomaan. Harrastuksilla on järjettömän suuri voima vaikuttaa. Ne vaikuttavat kehon lisäksi mieleen ja tunteisiin sekä itsetuntoon. Joten kiitos kaikille ihmisille, joilta olen saanut kipinän johonkin lajiin. Kiitos myös valmentajilleni ja treenikavereilleni. Ilman teitä en olisi tässä. 

Mikäli haluat päästä eteenpäin, on sinun uskallettava ottaa se askel. Kaikki se vie eteenpäin, kohti mahtavia kokemuksia, kehitystä ja uusia ystäviä. Mä lupaan sen.

Isot aplodit, mikäli jaksoit lukea koko tekstin! Nyt vielä muutama kysymys sinulle: 1) Onko tämmöinen historointi kiinnostavaa; eli kannattaako tämän tapaisia postauksia tehdä jatkossakin? 2) Mitä itse harrastat & mitä kyseinen harrastus on sinulle antanut? 3) Toiveita seuraavaan 'erikoisempaan' postaukseen? 4) Vielä jotain? Kysy!

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Milloin ajattelit alkaa lukemaan kirjotuksiin? Mitä kirjotat syksyllä? Jännittääkö? Tekisitkö postauksen, missä kerrot vähän ajatuksista vikasta lukiovuodesta?

Hetaito kirjoitti...

Ano- Well, kesällähän se lukeminen pitäis alottaa... Alotan varmaan alustavasti kahlaamaan kirjoja läpi kun palaan tuolta Tanskasta. Kirjotan syksyllä terveystiedon ja lyhyen saksan. Jännittää ja pelottaa todella paljon, varsinkin toi saksa! huihui.

En oo oikein ikinä saanut mitään palautetta koulupainoitteisista postauksista, joten en tiedä kuinka montaa ne kiinnostavat; mutta toisaalta, jos siellä on yksikin ihminen joka toivoo tätä, laitan sen harkintalistalleni. (ps. tavallaan ei ole viimeinen kouluvuosi, koska teen 3.5 vuodessa :))

Anonyymi kirjoitti...

Musta tämmönen on kiva postaus. Mitä vinkkejä antaisit sille kun haluaisin kiinteuttää vatsaa ja reisiä? Vikellän myös.

Hanna Pikkuhookana kirjoitti...

Voisitko tehdä jossain vaiheessa vaikka tanssivideopostaukse, tai vaan jonkun vlogin?

Hetaito kirjoitti...

Kiva kuulla! Toi kiinteyttämisasia on vähän kaksjakoinen juttu, kun oikeastaan sun kroppa ja geenit päättää, mistä rasva lähtee ja mistä ei. :D mutta kaikki aerobiset harjoitteet ja terveellinen ruokavalio voi auttaa asiaa!

Hetaito kirjoitti...

Kattellaan kattellaan :-)

Anonyymi kirjoitti...

kiitos neuvoista! täytyy kokeilla :D

Hobitti kirjoitti...

1) Omasta mielestäni kaikki historia postaukset ovat aina todella mielenkiintoisia & niitä on aina mukava lukea! Eli kannattaa tehdä jatkossakin tälläisiä ;)

2) Itse harrastan ratsastusta. Tarkalleen ottaen kouluratsastusta, koska esteillä huimaa ja maasto ahdistaa :D Ratsastuksen myötä tasapaino ja koordinaatiokyky on parantunut huimasti (, vaikka vielä paaaaaljon voisi parantua), rohkeutta, omaaloitteellisuutta ja ajanhallintaakin on tullut lisää. Lisäksi harrastus on tuonut minulle paljon tärkeitä ystäviä ja ponin, jolla pääsen kisaamaan ♥.

3) ööääööö... Ehkä joku mielipidepostaus tai kuvapostaus... Ei sinäänsä niin väliä kiva siitä kuitenkin tulee :D

4) Mitä sinulle kuuluu juuri nyt? (:


The Little Dreamer

Hetaito kirjoitti...

Kiitos sinullekkin kommentistasi Katariina ♡. Mulle kuuluu tosi hyvää, vähän nuo torihommat meinaa viedä voimia ja jotkut tekemättömät asiat stressaa. On kuitenkin ihanaa, että on kesä!! :')

Hetaito kirjoitti...

Kiitos sinullekkin kommentistasi Katariina ♡. Mulle kuuluu tosi hyvää, vähän nuo torihommat meinaa viedä voimia ja jotkut tekemättömät asiat stressaa. On kuitenkin ihanaa, että on kesä!! :')

Hobitti kirjoitti...

No hyvä! Nautitaan kesästä vielä kun voidaan! (: