perjantai 1. toukokuuta 2015

Miksi opiskelua palvotaan?

Paljon sanottavia sanoja, yhtäkään en kuitenkaan muista. 


Oon lähiaikoina puhunut monen viisaan ihmisen kanssa opiskelusta ja koulutuksesta - ja siitä, kuinka liian moni pitää niitä liian tärkeinä. Älkää ymmärtäkö väärin, minäkin toki arvostan koulua ja koulutusta, mutta se ei ole kaikki kaikessa. Olen pikkuhiljaa oppinut päästämään irti siitä kauheasta lukiosuorittamisesta; niiden kiitettävien perässä roikkumisessa sellaisissa aineissa, jotka veisivät yksinkertaisesti turhan paljon aikaa ja vaivaa (=sellaiset aineet - ja niiden nippelitiedot - joita en tule kuitenkaan tulevaisuudessa opiskelemaan). 

Kesällä aloitan lukemisen saksan ja terveystiedon ylppäreihin. Keväällä mulla odottaa sitten äidinkieli, ruotsi, englanti ja saa nyt nähdä miten sen matematiikan kanssa käy. Olen tässä viimeisen vuoden aikana tajunnut, että olen kirjoittamassa aivan vääriä aineita, jos on opettajiamme kuunteleminen. ''Kannattaa kirjoittaa sellaisia aineita, joista on saanut kokeissa hyviä numeroita'', ovat monet opettajamme kertoneet. No, sellaisia aineita mulla on kasassa 2/6, terveystieto ja äidinkieli. Sillä ei kamalan pitkälle pötkitä.

Jos mä kirjoittaisin aineita, joita osaan kirjoittaa, olisi listani toisenlainen. Nyt yo-papereista saan kuitenkin eteeni sellaisia aineita, joiden opiskelusta pidän (=kielet: enkku, ruotsi, saksa). Tämähän ei kuitenkaan tarkoita, että olisin millään tavalla hyvä tai lahjakas niissä. Minä vain pidän kielten opiskelusta. Osasyynä tähän voi olla vikellys ja kaikki ne kansainväliset kaverisuhteet... :)

Ja sitten siellä on se matematiikka. En ole lahjakas, eikä minua oikeastaan tässä vaiheessa se kamalasti edes kiinnosta, joten kuten ylempänä mainitsin, en vielä ole sinetöinyt sen kohtaloa. Puolensa molemmilla vaihtoehdoilla. 
Koulussa kiinnostaa kuvis ja ruoka :D
Mitä sitten odotan ylppäreiltä? En oikeastaan mitään. Odotan innokkaasti tulevaisuutta ja sen mahdollisuuksia. Mitä luultavimmin yo-arvosanat eivät tule määräämään kohtaloani. Tulevaisuuteni määrittelee asenteeni ja toimintani niin itseäni kuin muitakin ihmisiä kohtaan. Se, mikä vaikuttaa on toiminta - ei ne kuuden ällän paperit. Minusta ihminen, joka on kokenut paljon on rikkaampi kuin ihminen, joka on lukenut paljon.

Taas, älkäähän rakkahat väärinymmärtäkö minua. On hienoa, että jotkut jaksavat käyttää aikansa pänttäämiseen, mutta muistakaa että elämässä on muutakin. Elämässä on perhe, ystäväsuhteet ja harrastukset. Elämään kuuluu myös omaa aikaa ja vapautta. Matkustelua. Luontaista oppimista. 
Panostakaa aiheisiin, jotka kiinnostavat teitä. Älkää stressatko turhasta.

Eivät ne kirjaimet tai numerot määritä elämääsi, jos et anna niiden määrittää sitä. 
Koska ruokakuvia ei ole koskaan liikaa?

ps. Tänä vuonna vappuuni kuului urheilijanomaisesti paljon erilaisia smoothieita, protskuja, vatsalihaksia ja ... heh.

Mites just sun vappu sujui? Entä uskaltaisikohan joku heittää kommenttia opiskelemisesta tai postaustahdista (= että pitäisköhän mun yrittää alkaa postailla kaksi kertaa viikossa tänhetkisen kerran sijasta? Tämä tarkoittaisi postausten lyhenemistä ... tai ainakin selkeytymistä)? Pallo on nyt teillä.

4 kommenttia:

Janna Väisänen kirjoitti...

Asiaaaa!!!

"Ja... Heh." Hahahahah I got it.

Mutta jooooo!!! Useemmin vaan matskuu tänne, näitä n ain kiva lukee! ;)

Viivik kirjoitti...

Haha, ajattelin jo otsikosta, että nyt tulee jotain, mistä oon todellakin eri mieltä... Mutta joistain asioista oon samaa mieltä. Ajattelen, että...

Kannattaa opiskella (ja tehdä työkseen ja harrastuksikseen) asioita, joista tykkää ja on kiinnostunut. Ei kannata laittaa aikaa epäkiinnostaviin ja turhiin asioihin oma kieroutuneen hiketyskunnianhimon tai toisten näkemysten takia (mutta jos huomaa näin tehneensä, ei pidä soimata itseään liikaa vaan suunnata seuraavaksi huomionsa toisaalle).

Ihmiset ovat hyvin erilaisia siinä, kuinka paljon pystyvät mielekkäästi tekemään. Mun elämään mahtuu aikataulussa etenevät opiskelut, oman alan työt kolmella eri työnantajalla, vikellystyöt kahdella eri työnantajalla + muu vikellyselämäntapaan liittyvä homma, akrobatiaharrastus, parisuhde, blogi, ystävät ja perhe. Matkustella ehdin joitakin kertoja vuodessa, mutta se ei ole mulle niin tärkeää. Moneen asiaan voisin mielelläni käyttää enemmänkin aikaa, mutta olen ajankäyttööni aika tyytyväinen.

Sen ymmärtäminen, että opiskelussa (eikä edes työssä) kaikkea ei pidä tehdä täysillä ja täydellisesti, on kyllä vapauttanut ihan hirveästi. Jää niin sanotusti aikaa muuhunkin, kun ei jää hinkkaamaan joka tekstiä kuukaudeksi. Tän on kyllä opettanut työ, ei koulu.

Monilla aloilla, muun muassa omallani, tutkinnolla ja opiskelulla ei ole juuri mitään arvoa. Viimeksi eilen luin työpaikkailmoitusta, jossa soveltuva tutkinto mainittiin "katsotaan eduksi"-kohdassa Adoben ohjelmistojen osaamisen kanssa.

Sitä, että tutkinto tutkintona on hyödytön (saa siitä sentään palkankorotuksen), ei pidä sekottaa siihen, että tutkinnossa opitut asiat ja muodostetut suhteet olisivat hyödyttömiä. Tämä unohtuu mielestäni helposti koulutuksen tarpeettomuudesta keskusteltaessa. En itsekään tajunnut tätä kovin aikaisin. Kun tajusin, se auttoi motivoimaan opintoja. Oli kova pudotus tajuta, että kolmen ällän paperini olisivat kouluun pääsyn suhteen ihan sama (silloin meille hakiessa huomioitiin pelkkä pääsykoepiste), ja että itse opinnoillakaan ei olisi mitään varsinaista arvoa.

Mutta: Ilman opiskelujani olisin korkeintaan kohtalainen toimittaja ja aika paljon nykyistä ohkaisempi ihminen. En olisi tavannut isoa osaa nykyisistä lähimmistä ystävistäni. En olisi saanut yhtäkään niistä kolmesta työpaikasta, jotka olen saanut. En olisi ikinä tullut lähteneeksi kotikaupungistani enkä olisi tajunnut, että sen ulkopuolella on paljon siistimpi maailma. Söisin joka päivä kilokaupalla lihaa ja ajelisin autolla ympyrää tuntematta edes huonoa omaatuntoa piittaamattomuudestani. Olisin ehkä epävarma siitä, olenko feministi, ja maailmankuvani olisi muutenkin ahtaahko. Olisin jäänyt paitsi niin monesta kokemuksesta, etten jaksa edes laskea. Ammatillinen itsetuntoni olisi nykyistä heikompi - mikä olisi synkassa sen kanssa, että ammatillinen osaamisenikin olisi käsittämättömän paljon nykyistä heikompi. Osaisin kyllä sanaseppoilla kaikenlaista pientä kivaa, mutta minulla ei olisi mitään käsitystä siitä, miten oikeasti pitkiä juttuja rakennetaan. Minulla ei olisi mitään hajua ammattietiikasta. En ehkä olisi tajunnut, miten monenlaisiin juttuihin pystyn.

Koko elämäni ajan äitini on toitottanut, että opiskeluaika on ihmisen parasta aikaa. Ja kyllä se on tähän mennessä ollut. Kun menin yliopistoon, maailmankuvani laajeni niin, että liitosten ratkeilun saattoi melkein kuulla. Siksi suosittelen yliopistoa kaikille, joita vähänkin kiinnostaa. Jos joku muu kiinnostaa enemmän, tee sitä.

Kuten huomaat, tämä on mulle hyvin tunteitaherättävä aihe. Mun tapauksessa on vaan niin vähättelyä sanoa, että opiskelu on kannattanut.

Heta kirjoitti...

Heta kirjoitti...

Hyviä pointteja! Ehkä se on niin, että eri ihmisille eri valinnat tuovat sitä sisältöä elämään. Ehkä lopulta voi todeta, että valitsi mitä hyvänsä, voi se toimia - jopa oletettua paremmin.