tiistai 16. kesäkuuta 2015

Nyt riitti angsti

Parin nukutun (*nooot) yön jälkeen elämä hymyilee taas. Kuopan pohjalla on jo ma'attu tarpeeksi pitkään - aika saada iloisuus takaisin. 

Perusarjessani olen hyvin ilmeikäs ja hymyilen paljon. Ja jos joku hatuttaa, huomaa sen varmasti 'ilmeettömästä' naamastani. Kuten olen ennenkin ehkä maininnut, tykkään viljellä hyvää mieltä muille. Torilla on helppo piristää turistien päivää olemalla erityisen mukava. Vastapalveluksena he voivat antaa sinulle kauniita sanoja ja aihetta hymyyn. 

Tänään oli hauska tilanne, kun vaihdoin kesken asiakaspalvelun kielen saksaksi (asiakkaat saksalaisia) ja näin, miten pariskunnan leuat loksahtivat auki. Hämmentynyttä pariskuntaa oli ilo palvella ja oli vaikeaa pidätellä naurua. Se oli niin hauska tilanne. 

Olen saanut ihanilta asiakkailta kiitoksia, ulkonäkökehuja, paljon tippiä ja yksi aussirouva antoi Australia-avaimenperänkin! Pistää hymyilemään väkisinkin. 


Se torijutuista! Vikellysrintamalla on tosiaan tapahtunut jos jonkin moista sekasotkua, mistä en itsekään ole aivan perillä - vielä. Osallistun Ystäväni hevonen -sarjan kuvauksiin, mistä ensimmäisiä klippejä kuvattiin viikonlopun kisoissa. Tämän kuun lopussa YLE pääsee raahaamaan kameransa Vihtiin, treenejä kuvaamaan! 

Mainitsin viime postauksessa mahdollisesta MM-edustuksesta. Niin no, siitä en ole aivan varma vielä. Tuntuu, että en todellakaan ole valmis moiseen. Haluaisin vain mennä treenaamaan Saksaan... Mutta liiton linja tuntuu olevan se, että vikeltäjiä ei tueta (ei fyysisesti tai psyykkisesti) arjessa, mutta edustamaan pitää lähteä!

Ymmärrän kannan. Pieni maa tarvitsee edustusta. Olisi vaan ehkä kivempi lähteä edustamaan. jos tuntuisi että oma treenaaminenkin kiinnostaisi jotakuta. Ei vaan ne arvokisaedustukset sijoituksineen, vaan se mitä niitä varten tehdään.

Toisaalta, vaikka kuinka treenaaminen/tuki olisi erilaista, voiko sitä koskaan olla valmis noin isoihin karkeloihin?
No juu. Ettei menisi taas liian negatiivissävyiseen rustaukseen, niin  palailkaamme tämänpäiväisiin treeneihimme. Oli superhauskaa! Nykyisin treeneissä tuntuu niiin lapselta. Kun kisojen jälkeen ei ollut fiilistä hinkata kisaohjelmia, emme tehneet niin. Suoritin mm. pari hyvää käsilläkävely-yritystä siellä hevosen selässä. Lisäksi tein periksiä väärinpäin ja kokeilin teknisiä liikkeitä. Myös hyppy suoraan seisomaan alkoi saada tuulta alleen. FUNFUN!

Kisakuvat taas Even. Kiitos, olet super<3
Oon nähnyt ihania ystäviä ja kuvaillut auringonlaskussa. ''Kyllä kaikki järjestyy'' kuiskasi mun hyvä ystäväni, kun istuimme puiston penkillä kauniina kesäiltana - aivan jäässä. Ehkä kesäkin vielä järjestyy.

Mitä pidätte kuvista? Löytyykö joku lemppari? :-)

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva postaus taas kerran! :) Jäin miettimään, että milloin ne vikellyksen MM-kisat ovat? Olen aina luullut, että ne olisivat samaan aikaan kuin ratsastuksen MM-kisat, mutta nehän ovat vasta 2018 eli ei ehkä sittenkään? :D

Heta kirjoitti...

Tänä vuonna on ekat junnujen mm-kisat, jotka ovat elokuun ekana viikonloppuna. Sä puhut varmaan WEGeistä, jossa vikellyskin on toki mukana! Ne järjestetään joka neljäs vuosi :)

Anonyymi kirjoitti...

Lempparit on vikellyskuvat💕 ja minusta auringonlasku oli tosi hieno☀️Ja se viimeinen kuva aawssss oot suloinen,kaunis😍

Heta kirjoitti...

:D Kiitos kiitos!

Manar Dahan kirjoitti...

Kiva postaus! (Kuten kaikki...)
On tosi hauska lukee näitä, hymyilyttää joka kerta. Ton alun ku luin niin tuli vaan mieleen "Hetahan hymyilee AINA!" :D Noi vikellyskuvat on himo kivoja!

Heta kirjoitti...

Jee, kiva kuulla! :) Muistattehan tekin hymyillä siellä Tampereella, vaikka en oo kattomassa? ;')

Ellinoora kirjoitti...

Noi vikellyskuvat on kyl huikeita! :3

Heta kirjoitti...

jep!! Eve on superkuvaaja :-)