torstai 8. elokuuta 2013

EM-kisat Itävallassa ja polvivammainen otus

Hallo!

Kisapäivittelyä viimeisimmästä koitoksestamme; Euroopanmestaruuskilpailuista Itävallasta. Tosi monelle Em-kilpailut ovat kovat työn takana ja tavoitteet ovat korkealla. Kyllähän minäkin duunia olen tehnyt, mutten oikeastaan omannut minkäänlaisia paineita tuloksista.. Halusin vain päästä tekemään perikset ja vapaaohjelmani siististi läpi. 


Pitkä kisamatkamme alkoi tiistaina, kun lähdimme aamulennolla kohti Wieniä. Matkassa mukana olivat itseni lisäksi äitini, toinen vikeltäjä (Meri) ja hänen valmentajansa. Respect Merille, joka suostui lähtemään mukaan, vaikka olikin tänä vuonna päässyt kilpailemaan vain kerran kiukkuilevan olkapään takia.


Wien oli todella kaunis kaupunki, eikä hotellissamme tai kisapaikassakaan ollut valittamista. Asustelin yöt Merin kanssa ja päiväthän me vietimme suureksi yllätykseksi tallilla. 


Olimme sopineet menevämme yhdellä itävaltalaisella pienellä hevosella, joka ensitapaamisestamme lähtien hieman pelotti minua ponimaisten jalkojensa vuoksi. Olen tottunut vikeltämään oikean kokoisilla hevosilla, eikä tämän taskukokoisen pakkauksen laukka ollut lainkaan mukavuusalueellani. Treeneissä edes perikset eivät tuntuneet onnistuvan, eikä tämä ollut mitään säälinkeräystä.. Se oli oikeasti vaikeaa.




Perikset nyt möngittiin kuitenkin läpi, eikä pisteet arvatenkaan olleet päätähuimaavia. Taisin saada 5.7 ja hevosenkin pisteet taisivat jäädä ainakin toisella tuomarilla alle kutosen. Harmittihan se hieman, ettei sieltä edes ditä kuutosta tullut, mutta en kuitenkaan voinut vaikuttaa mitenkään lainahevoseni laukkaan. Vaikealla hevosella pitäisi vain yksinkertaisesti vikeltää paremmin. Peristen jälkeen olin 29./39.




Seuraavana päivänä oli aamulla vuorossa treenausta ja päivällä oli kürien vuoro. Treenit olivat aivan kamalat. En koskaan itke treeneissä. Tuolloin itkin. Mikään ei onnistunut ja mieleni oli aivan rikki.. En osannut suhtautua uuteen tilanteeseen. Mitä tehdä, jos hevonen on oikeasti noin erilainen, kuin se, mihin olin tottunut? Olen mennyt useilla eri hevosilla, mutta tämä oli aivan eri maata. Päätin jättää yhden liikkeen tekemättä ja yrittää selvitellä ajatussolmujani.

Kun oli taas vuoromme juosta sisään, yritin vain hymyillä ja hengittää. Ei stressiä.. Kunhan vain teet ohjelmasi, niin miten olet sen aina kisoissa tehnyt. Kokonaisvaltaisesti ajatellen ja treeneihin verraten suoritukseni meni hyvin. Ei mikään paras suoritukseni, mutta ihan okei ja siihen oli tyytyminen. Pisteitä kyyristäni sain 6.1, jolloin kokonaispistemääräni oli 5.9. Loppujenlopuksi sijani pysyi ennallaan.


Suoritusten jälkeen oli aikaa vain katsella kisoja ja rentoutua. Perjantaina pidimme kaupunkipäivän, jonka aikana tuhlailtiin rahaa kaupoissa, syötiin kummallista ruokaa ja kävimme ihanalla rannalla. Tämän päivän jälkeen palailimme kisatunnelmiin jännittämään muiden suorituksia. 


Pakko kyllä vielä sanoa, että jotkut vapaaohjelmat olivat niin upeita, etten löydä edes sanoja sille. Wau. Voi kun itsekin pääsisi joskus tuohon pisteeseen.. Respect yksinvikellyksen sennuluokan voittajalle, joka oli yli 30-vuotias kahden lapsen äiti. Tanskasta. Tanskassa vikellys on yhtälailla todella pienen piirin harrastus, joten suorittaminen tuolla tasolla on harvinaista. 

Seura kelpasi kyllä, mutta oli kyllä aika kamala reissu! :D Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta. 




Ja tosiaan.. Shit happens. 

Kävin nimittäin reissun jälkeen vähän tutustumassa Ähtärin terveyskeskukseen ja sain kolme tikkiä polveeni kaaduttuani. En saa vieläkään kunnolla taivutettua polveani, joten jännäksi menee nämä treenaukset ennen Karjaan kisoja, jotka on tämän kuun viimeisenä viikonloppuna. Huihui.. käveleminenkin sattuu. ):

Pahoittelen kisakuvien puutetta, saatte niitä jälkeenpäin.


Pitäkääs mun tolle polvelle peukkui ja toivottakaa paranemisii, tämä tyttö lähtee nauttimaan viimeisistä lomahetkistään.. TSAU!

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

vitsi ku jouduit lähtee sit pois,ei keritty juttelee :( toivottavasti polvi paranee pian (:
t:iikku

Hetaito kirjoitti...

Voi Iikku, samat sanat! Ehkä mä tuun sinne viel paremmal onnel joku kerta :D

Ellinoora kirjoitti...

tapaturma altis paikkakunta ?
Toivottavasti tuut viel kuitenki käymään täällä, olis kiva tutustua paremmin !
Aika puskist tuli sillon kun Mari vaan tuumas et oot kommentoinu mun serkun blogia :D

Hetaito kirjoitti...

Ellinoora- Hahaha joo oli mullekki vähä semmone 'siis wat'-elämys :D Jo jees olis kyl kiva tutustuu paremmi jos nyt uskallan enää tulla sinne.. :_D

Anonyymi kirjoitti...

Tosi harmi toi sun polvi D: Ja oli kiva tutustua ja jutskata vähä vikellyksestä!

t. Taru

ps. voikko lähettää niitä kuvia ku hypittii Sahas laiturilta?

Anonyymi kirjoitti...

Joo heta tervetuloo uudestaan! Ja mullekki kuvii? T:Sara

Hetaito kirjoitti...

Sara & Taru, kuvia tulossa facebookkiin sitä mukaa, kun ehdin lisäillä (:

anni sofia kirjoitti...

aah tosi kivoja kuvia reissulta ja ihana toi sun mekko tossa vikassa kuvassa!

ite just perustin blogin ja voit käyä kurkkaamassa jos haluut:)

http://annisofia-asa.blogspot.fi

Hetaito kirjoitti...

Anni Sofia- Voi kiitos, käyn kurkkaamassa! :_)