maanantai 6. kesäkuuta 2016

Mitä täällä tapahtuu? CVI Frenstat 2016

Moikka.

Täällä taas yksi matkalainen rustailee menneen matkan ajatuksia. Tää on vaan jotenkin niiiin absurdia. Mitä täällä tapahtuu?

Ei sillä, etten uskoisi itseeni, mutta ennen tätä reissua olin melko varma, etten tulisi noita mm-kisojen kvaaleja (6.5) saamaan. Tekninen on ollut minulle enemmän kuin murheenkryyni, enkä periksistäkään ollut ikinä kummoisia pisteitä saanut. Mutta mitä tapahtui?

Lähdin siis ensimmäisiin kolmostason kisoihin kauhunsekaisella jännityksellä. Olin lievästi sanottuna myös myöhässä hevoslainauskyselyjeni kanssa, mikä aiheutti pientä paniikkia kisojen alla. Sain kuitenkin kisajärkkääjältä varmistuksen tsekkiläisestä hepasta pari päivää ennen kisojen alkua. Minulle oli siinä vaiheessa aivan se ja sama, että minkälainen heppa sieltä tulisi vastaan... kunhan en vain jäisi ilman.

Saavuimme kisapaikalle Frenstattiin neljän tunnin ajomatkan jälkeen Wienistä ja ensitöikseni etsin käsiini hevoseni Aquariksen ja tsekkiläisten tiimin hyvässä toivossa siitä, etteivät he olisi vielä päivän treeniänsä suorittaneet (minullahan ei ollut kenenkään hevosenomistajan kontaktia, jotta olisin voinut treeniaikoja kysellä aikaisemmin...). Löysin tsekkiläiset ja yksi näistä samalla hepalla kisaavista tytöistä osasikin tosi hyvin englantia ja hänen kanssaan höpöttelinkin tulevan viikonlopun aikana todella paljon. <3 Ekan päivän treenit menivät hyvin ja heppa oli aivan mahtava. Todella tasainen ja helppo vikeltää.

Perikset menivät paremmin kuin missään kisoissa tällä kaudella. Sain tehtyä todella siistit ja rauhalliset perikset, joihin olin itse hyvin tyytyväinen. Pisteet olivat lievä pettymys (6,5), mutta paperit selittivät jo enemmän: oikestaan kaikki heittoliikkeet (sakset x2, lankku x2) laskivat pisteitäni. Niitä siis treenaamaan. Tekninen oli lievää mönkimistä, mutta sain siitä yllätyksekseni todella säädylliset pisteet: 6,4! Teknisen alun vällärissä tapahtui myös pieni äksidentti, kun onnistuin murtamaan peukaloni (!!?). Eipä siinä mitään, loppuohjelma meni adrenaliinin voimalla. Areenalta juoksinkin sitten suoraan kylmäpussille. Puolen tunnin sisällä sitä matkattiinkin sitten sairaalaan ja röntgeniin, jossa murtuma varmistettiin. Nyt sormeen iskettiin muovinen tukilasta, jonka käskettiin tönöttävän siinä seuraavat neljä viikkoa...

Niin juu, mutta entä viimisen päivän kyyri? Kyllähän sekin sitten tehtiin. Tuki meinasi lähteä lentoon kesken ohjelman, mutta muuten peukalo oli ok. Enemmän kipua tuottaa tämä kirjoittaminen... Kyyristä sain seiskan, mikä tarkoitti kvaaleja ja tässä tapauksessa CVI3*'n luokan hopeasijaa.

On huomattu, että heppalajeissa voi tapahtua mitä vaan. Kilpailusuoritukseen vaikuttaa vikeltäjän taidon lisäksi myös vikeltäjän kisahermot, hevosen ja juoksuttajan yhteistyö, sekä ympäristön vaikutus. Kai se on pakko uskoa, että joskus nämä kaikki voivat olla myötätuulessa.

Nyt en voi enää kirjoittaa, koska peukkusärky yltyy... Laittakaa sormet ristiin sen puolesta!


Ps. Miten teillä menee? Ei oo kuulunut kenestäkään vähään aikaan :(

#eikesälläluetablogeja...

6 kommenttia:

Iridis kirjoitti...

Jee, hyvä kun meni kisat noin hyvin peukkua lukuunottamatta! Paranemisia sille :-D

Soila kirjoitti...

Onnea ja peukulle paranemisia! :D

Heta kirjoitti...

Kiitos! :)

Heta kirjoitti...

Kiitos :)

Sini kirjoitti...

Ihanaa Heta, Onnea suuresti :)

Heta kirjoitti...

Kiitos Sini! (: