Peristen jälkeen olin kolmas.
Ensimmäisen kyyrin jälkeen olin toinen.
Ja viimeisen kyyrin jälkeen olin ensimmäinen.
Siis oikeissa CVI-kisoissa!! Kisoissa, joissa on ihan sairaan kovia vastustajia. Kisoissa, joissa voittajalle soitetaan oman maansa hymni!? What is happening here?
#kreisiiiii #snäppikertookaiken
ps. Vastailkaa kiltit kyselyyni oikeassa laidassa aiheesta Onko harrastustoiminnassa lasten kilpailuttaminen oikein. Kilpailuttamisella tarkoitan tiettyä arvomaailmaa, jossa pyritään parhauteen ja korostetaan tätä esimerkiksi erilaisilla testeillä ja tasoryhmillä urheiluharrastuksissa. Mikäli viitsitte, kommentoikaa myös tähän postaukseen mielipidettänne siitä, että miksi nuorten kilpailuttaminen on tai ei ole oikein & miten ehkä haluaisit muuttaa nykyistä tilannetta. (Loppuun voitte laittaa myös ''asemanne'', eli jos koette olevanne harrastajia, kilpaurheilijoita, valmentajia tai jotain aivan muita henkilöitä).
Yritän tehdä pientä galluppia, jonka liitän yhteen isompaan kouluprojektiini. ARVOSTAISIN APUASI AIVAN HURJASTI. Lisäksi, jos aihe herättää enemmän mielipiteitä tai keskustelua, muhun saa ottaa yhteyttä pidemmilläkin viesteillä.
6 kommenttia:
Onnea vielä, oot paras!!
Kilpailuttamisesta (nyt lähtee tekstiä):
Mielestäni on ok ja ihan hyvä käytäntö, että lapset voivat kilpailla vikellyskisojen kaltaisissa hyvän ilmapiirin kisoissa, joissa annetaan pisteet ja jaetaan sijoitukset julkisesti mutta lapsia ei arvoteta ihmisinä sijoituksen mukaan eikä käyntiluokan voittamisella ole sen suurempia seurauksia. Moni lapsi pitää kilpailemisesta ja haluaa tietää, minkä sijan sai - vaikkei se olisikaan mieleinen.
Mutta! Olennaista on, että kilpailu on lasten, ei vanhempien/perheiden välistä. Vikellyksessä lapsia suojelee valtavasti se, että vanhemmat eivät ymmärrä lajista tuon taivaallista eivätkä voi painostaa ja kotikoutsata lapsiaan. Ainakaan meillä ei myöskään treeneissä millään tavalla peluuteta lapsia (tai nuoria tai aikuisia) toisiaan vastaan, vaan jokainen tekee omaa juttuaan ja muut kannustavat vaikka kisoissa oltaisiin taistelemassa samasta mitalista. Kun on isot ikä- ja tasoerot ryhmissä, niin kilpailu ei käy liian veriseksi ja lapset ymmärtää varhain sen, mitä tarkoittaa että jokainen kilpailee omalla tasollaan/itseään vastaan.
Ja tietysti kyse on just siitä arvomaailmasta: että kisaillaanko treeneissä toisia vastaan ja palkitaanko parhaudesta vai edistymisestä. Pidän tärkeänä, että taidoiltaan parhaat vikeltäjät eivät dominoi treenejä eivätkä ole ainoita, joita kehutaan. Esim. tänään meidän pikkuhepan kanssa treeneissä iloittiin tasavertaisesti seuraavista:
juoksuttaja ja hevonen pelasivat hyvin yhteen ja saatiin hyvää laukkaa pitkästä aikaa
1 käyntikisaaja uskalsi ekaa kertaa seistä ravissa
1 B-kisaaja pääsi ekaa kertaa tällä hevosella laukassa selkään
1 käyntikisaaja kokeili käynnissä teknisen needleä ja osasi heti hienosti
-> eli ilonaihe ja kehujen aihe ei ollut se, että 1 vikeltäjä on maajoukkueessa ja osaa kaikenlaista, koska sehän oli maajoukkueessa viime viikollakin ja osasi silloinkin.
Tiivistettynä siis mielestäni lasten ja nuorten kilpaurheilu on oikein ja hyväksyttävää sillä ehdolla, että se tehdään lapsen/nuoren tahdosta ja häntä painostamatta. Harjoittelussa tulee pyrkiä iloitsemaan yhdessä tekemisestä ja edistymisestä, ei vain mitaleista ja pisteistä. Tasoryhmiä voi olla, olennaisinta on se, että kaikki pääsevät pelaamaan/kisaamaan/harrastamaan ja saamaan treeniaikaa sekä valmentajan huomiota itselleen sopivalla tasolla. Omassa lajissani tilanne on mielestäni ok, monessa muussa lajissa varmaan olisi parantamisen varaa, mutten voi perehtymättömänä kommentoida.
Olen valmentaja ja entinen kilpaurheilija (10-vuotiaasta 20-vuotiaaksi), kilpailuhenkinen luonne.
Lasten, jotka pitävät kilpailemisesta pitää saada kilpailla. Mutta niiden jotka eivät koe kilpailemista omakseen, pitäisi saada harrastaa lajia muuten. Ratsastuksessa ja vikellyksestä se onnistuu. Ikävä kyllä moni joukkuelaji, kuten palloilulajit, loppuvat siihen jos et halua kilpailla. Koko harrastus loppuu siihen, jos et sitoudu täysillä kilpailumielessä. Todella surullista.
T. Äiti, jonka poika halusi 6 vuoden koripallon pelaamisen jälkeen lopettaa kilpailemisen mutta jatkaa harrastusmielessä. Ei ollut missään mahdollista.
Kiitos paljon Viivi, Sini ja Arvon Anonyymi kommenteistanne! Jokaisessa paljon hyviä pointteja. :) On kyllä sääli, että turhan usein tuntuu, että elämme kaikki kilpaurheiluun orioituneessa maailmassa, jossa ihmetellään, miksi nykyajan ihmiset tutkimusten mukaan liikkuvat niin vähän. Usein kuitenkin unohdetaan, ettei pelkkiin (suurten lajien) kilpaurheilijoihin satsaaminen riitä, sillä heitä on vain minimaalinen vähemmistö koko kansakunnasta. Pitäisi panostaa myös siihen kivaan liikuntaan jokaisen ''tavallisen'' yksilön arjessa, ei niinkään tulosten tai laihdutuksen(...) perässä juoksemiseen.
P.S. OMG, suosittu bloggaaja toisen suositun bloggaajan postauksen kuvissa: http://frame.bloglovin.com/?post=4868451668&blog=7730903
Säikähdin kun näin sivusilmällä bloglovinin palkista pelkän kuvan reunan, että Heta jossain blogissa makaa loukkaantuneen näköisenä, että onkohan ollut kisamatkalla joku tilanne!
:D hihi siellähän mä. Makailuja löytyy myös täältä: http://monnatreenaa.fitfashion.fi/2016/05/10/ensiapukoulutus/ ;)
Lähetä kommentti