lauantai 9. tammikuuta 2016

Pistetäänkö pienen bloggaajan pää pyörälle?

Tervehdys jälleen. 

Mä olen koko blogihistoriani aikana (2011->) saanut ehkä maksimissaan viisi ikävää kommenttia anonyymeilta. Se on tosi vähän, ottaen huomioon, että niitä kommentteja varmaan lähemmäs 800, tekstejä yli 400 ja sivujen katseluita aika tarkalleen 87 632.

Päivän aiheena on anonyymikommentit - nuo internetin ja blogimaailman koulukiusaajat. Monesti yleistetään vihakommentteja sanalla anonyymikommentit, koska nämä ''heittaajat'' harvoin esiintyvät omalla nimellään. On totta, että nuo kommentit voivat aiheuttaa paljon mielipahaa, mutta minusta tuo yleistävä viittaus anonyymikommentteihin menee metsään ja pahasti. Anonyymikommentit voivat olla myös kivoja. Oikeastaan, suurin osa niistä omaa lämpimän sävyn kylmän sijasta.

Henkilökohtaisesti mä rakastan sitä salaperäisyyttä, mikä niissä nimettömissä kommenteissa piilee. Yksi jännittävimmistä puolista bloggaamisessa on miettiä, ettei oikeastaan voi koskaan tietää kuka siellä ruudun takana vierailee. 
Tässä eniten hämmennystä aiheuttaneet kommentit tähän hätään...


Ennen ajattelin värittömästi tietäväni kaikki ne ihmiset, jotka sivujani selailevat. Olen kuitenkin vuosien saatossa joutunut keräilemään leukaani lattiasta moneen kertaan kuullessani jonkun ihmisen x (,jonka en olisi koskaan uskonut lukevan blogeja, saati sitten minun!) lukevan postauksiani. Se hämmentää aina uudelleen. 
Asia, joka tuottaa suurta hämmennystä ovat myös nuo anonyymikommentit - eritoten sellaiset, joissa kirjuri antaa rivien välistä pienen vihjeen itsestään, kertomatta kuitenkaan liikaa. 

''Jotenkin tosi outoa lukea sun blogia, kun oltiin joskus pikkuisina kavereita ja nyt niin erilaisia ja kuin eri maailmoista. --''


Tiedän kyllä sen houkutuksen, joka blogeissa on. Monet tykkäävät seurailla puolituttujen blogeja, koska heidän elämästään on helppo ottaa selvää blogin kautta. Tämän takia itsekin toivoisin, että löytäisin kyseiseen kastiin kuuluvia blogeja... Toisten elämän seuraaminen on vain niin mielenkiintoista! Myöntäkää pois. 

Tällä hetkellä blogit eivät vain taida olla kamalan in, minkä johdosta niitä (aktiivisia) on yhä vähemmän. Blogeja seurataan kuitenkin muustakin syystä kuin tunnesiteiden kautta. Kiinnostavimmiksi itse koen blogit, joissa kirjoitetaan henkilökohtaisemmista asioista, esimerkiksi omista ajatuksista tai tabuista. Olette kertoneet, että moni teistäkin lukee blogiani juuri näiden asiatekstien takia. 


Ahhaha, ja tässä rakkain vihakommentti < 3


Noita asiatekstejä pyrin rustailemaan tasaisin väliajoin, joten pysykää kuulolla. Tuli tuossa noita kommentteja kaivellessa kuitenkin mieleeni, että voisin tehdä sellaisen ihanimmat kommentit -postauksen, koska olette kirjuroineet koskettavia asioita mulle, enkä haluaisi jättää niitä pölyyntymään vanhoihin postauksiini.

Mutta miten me kuitenkin saataisiin tämän pienen bloggaajan pää pyörälle? Jos uskallat, jätähän alas jokin kommentti, johon jätät pienen vinkin kirjoittajasta. Vinkki voi olla selvä tai hyvinkin epämääräinen - sen päätät sinä. Voin sitten täällä päässä kiemurrella tuskissani, kun en keksi että kuka ihme siellä mun kanssa pelleilee. :D


9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

sun blogi on tosi kiva ja antaa mulle inspiraatiot vikellykseen, oot joskus pitänyt mulle akrotreenin vuos sitten jossakn vikellyksen aluevalmennuksessa tms

Anonyymi kirjoitti...

Oot ollu mulla koutsina 9 kisoissa joista 5 oon voittanut jossain luokassa

Anonyymi kirjoitti...

Me ei olla koskaan tavattu tai juteltu, myöskään vikellystä lajina en tunne lainkaan. Mutta varmaan ainakin 3-4 vuotta blogiasi olen jo lukenut ja satunnaisesti myös näin nimettömänä kommentoinut. Olen 25-vuotias lääkärityttö. Ihailen ja kadehdin asennettasi lajiasi kohtaan ja toivoisin voivani suhtautua omiin tavoitteesiini samankaltaisesti - kaikkihan on mahdollista, mutta vaatii työtä. Ja luen blogia imeäkseni sieltä aina silloin tällöin sieltä murun inspiraatiota ahkeroida enemmän.

Anonyymi kirjoitti...

Mä vikellän ja oot joskus piirosen valmennuksessa pitänyt mulle ja treeni kaveille akroo se oli kivaa:) ja sit kisoissa ollaan yleensä silleen meidän koutsille et nyt meri ja heta menee nii menään kattoo :,) mut ootte nii hyvii vikeltää ja tää sun blogi on kiva!

TIINA kirjoitti...

ihana Heta <3

Anonyymi kirjoitti...

Mistä johtuukaan sanonta "Hevosen onnistuminen vaikuttaa aina vikeltäjän onnistumiseen" Karjaa 6.9 2015 ja maneesin pehmeä pohja. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Oot ihana tyyppi ja sulla on jotenki tosi samanlainen ajatusmaailma kuin mulla! Voin sanoa että yhteisenä kiinnostuksenkohteena meillä on ainakin salilla käyminen ;)

Heta kirjoitti...

Kiitos kaikista kommenteista! :D täytyy sanoa, että tavoite toteutui, eikä hyvää arvausta taida olla kuin kolmesta! :')

Heta kirjoitti...

Lääkärityttö: Wou, kiitos kehuista! Luulen, että se intohimon kohde täytyy vain löytää - kyllä se hulluus sitten ihan itse löytää mukaan. Uskalla kokeilla kaikkea mahdollista uutta ja ihmeellistä, niin voit löytää inspiraatiota ja asennetta itsekin!