sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Kiitollisuudesta

Mulla oli eilen aivan käsittämättömän huippu päivä - tähän mennessä ehdottomasti vuoden paras. Mun on todella vaikeaa yrittää laittaa sitä tunnetta järkeviksi lauseiksi, mutta voin kertoa, mikä sai mut eilen niin kovin onnelliseksi.

1. Aloitin aamuni ihanalla puuroaamiaisella, jonka seurana nautin edellisenä päivänä valmistamaani raakasuklaata. Isäni yllätti minut läväyttäessään eteeni Hesarin - tämän ihanaisen lehden, jota olen kaivannut vuodesta 2013. Ei kyllä olisi hirveästi voinut paremmin aamu alkaa.

2. Vietin aamupäiväni koulun penkillä urapäivän takia. Olin kuuntelemassa kuutta eri puhujaa ja koin kyllä saavani taas ihan järjettömästi irti. Tykkään kuunnella erilaisten ihmisten uratarinoita, varsinkin, jos puhuja suhtautuu intohimoisesti puheenaiheeseensa. Pidin kovasti. 

3. Koulun jälkeen kiidin klassiseen hierontaan, jota olin odotellut jo pidemmän aikaa kuin kuuta nousevaa. Paikka, jossa kävin oli lähelläni sijaitsevan yksityisyrittäjän koti, jossa hierontatoimisto sijaitsi. Hierojani osoittautui aivan älyttömän mukavaksi tyypiksi ja oli ihanaa rupatella koko tunnin ajan syntyjä syviä. Olen joskus aikaisemminkin saanut kuulla kommenttia kypsästä ajattelutavastani, kuten myös eilen tapahtui. Hierojani (28v) sanoi, että jos vain jutustelisi kanssani, voisi minua luulla kolmekymppiseksi. Hah, aika hauska juttu. Niin keho kuin mielikin virkistyi käynnillä aivan uusiin sfääreihin, eikä kello ollut edes neljää.

4. Kotiin päästyäni lähdin melkein samoin tein ystäväni kanssa syömään Kulmakonditoriaan. Ihana ruoka, ihana seura... Eihän hyvään oloon muuta tarvitakkaan?

5. Illemmalla läksin vielä Leppävaaraan tapaamaan Meriä. Ilta vieteltiin jossain Espoon syövereissä, eikä illasta ainakaan naurua tai uusia tuttavuuksia puuttunut. 

6. Lisäksi sain koko päivän aikana monia haleja ja onnentoivotuksia eri ihmisiltä ympäri maailman. Aika järjetöntä ajatella, kuinka paljon ihania ihmisiä mun ympärilläni on. Nyt on tähdet kohdallaan.
Muistakaa olla kiitollisia hienoista asioista, koska kuten Roope laulaa, ei voi koskaan tietää, milloin asiat muuttuvat. Muistakaa myös osoittaa muille ihmisille sitä kiitollisuutta. Muistakaa kiittää.

Kiitos tai kehu on pieni sana sinulle, mutta sillä voi olla suuri merkitys henkilölle, jolle se sanotaan. Jos joku tekee jotain hyväksesi, pysähdy hetkeksi. Katso silmiin ja kiitä. Kerro, miksi joku ihminen tai teko merkitsee sinulle niin paljon. 

Kiitä veljeä, siskoa, äitiä, isää, opettajaa, bussikuskia, kohteliasta kanssaeläjää, kaupan kassaa, treenikaveria tai valmentajaa. Osoita, että kukaan ei ole merkityksetön.

4 kommenttia:

Veera Niutanen kirjoitti...

Puhut kyllä niin asiaa tuosta kiitollisuudesta. Moni tallaa tätä maata katse varpaissaan, ei huomaa tai huomioi, ei edes sellasilla pienillä asioilla, jotka ei oo itseltä pois.

http://sanojasateessa.blogspot.fi/

TIINA kirjoitti...

NIIN OIKEIN

tän postauksen sisältämän pointin unohtaa tosi usein, liian usein. pitäis muistaa vetää joka hetki täysillä ja sanoa ihmisille mitä he oikeasti ansaitsevat. mitä me oikeen venataan

Heta kirjoitti...

Veera- Kiitos! Näinhän se on.

Käyn kurkkaamassa tuon sunkin blogisi :)

Heta kirjoitti...

Tiina - ♡ MITÄ ME OIKEEN VENATAAN?