lauantai 27. syyskuuta 2014

Dialogia odotellessa

Heipähei toverit. Kun alotin tän postauksen, kello oli vähän yli viisi. Aamulla siis. 

Oon ollut nyt kuluneen viikon vähän säännöllisen epäsäännöllisesti kipeenä, nytkin vähän flunssanpoikasta ilmassa. Palailin tosiaan maanantaina sieltä PM-kisoista, mutta siitä enemmän seuraavassa postissa. Oon miettinyt paljon tätä mun blogia ja jatkoa; mitä ihmettä mä teen tälle? Kirjottelenko tulevaisuudessakin kaikesta maan ja taivaan väliltä, vai keskitynkö enemmän treenikuulumisiin? Jotenkin tosi vapauttavaa avata ajatusmaailmaansa, mutta toisaalta tosi ahdistavaa ajatella, että ihmisiä oikeasti lukee niitä.
Syksy on täällä. Kesä ei todellakaan lipunut häilyvästi ohi, vaan hyppäsi alppikauriin lailla monimetrisen etumatkan... Toivottavasti comeback on yhtä salakavalan vikkelä. Syksyyn voi suhtautua kahdella tavalla: se on joko uusien alkujen ja kauniiden värien aikaa tihkusateessa tai sitten se on kylmyyttä, flunssaa ja masentavaa pimeyttä. Minulle se on jälkimmäistä. En tiedä oikeastaan edes miksi se on niin kamalaa, ehkä se on juuri se pimeys. 

Koulujutut ovat tässä jaksossa jääneet hieman heitteille kaiken muun stressaamisen ohella, tällä viikolla tuli kuitenkin tehtyä äidinkielen, ruotsin ja terveystiedon koe... ja englannin kuuntelu + puhe. En uskalla ehkä sanoa niistä vielä mitään, katsellaan sitten kuin palautuspäivä koittaa. Nyt pitäisi vielä tsemppailla läpi se enkun koe sekä matikka. Tässä vaiheessa tekisi mieli liittää tähän englannin mielipidetekstini aiheesta ''Are we studying useless stuff?'' .., mutta jääköön se nyt. Heräsin tossa muuten todellisuuteen, etten jotenkin voi vieläkään sisäistää, että me ollaan tokalla luokalla. Niin vanhoja! ... Vanhoista puheenollen mun toinen mekkovaihtoehto saapui ja olen aika in love! <3
Viikon päästä koittaa äsämmät Oulussa, minkä jälkeen ajattelin hetkeksi höllätä vähän siimaa urheilun saralla. Tai ehkä jonkun muunkin.. En tiedä vielä. Oon vaan koko syksyn ollut niin stressaantunut, ettei psyyke vaan kestä enää. Älkää käsittäkö väärin, oon kyllä pitänyt kaikista jutuista, mitkä ovat pitäneet mut kiireisenä, mut tää mun flunssan puhkeaminenkin voi olla osittain stressin aiheuttamaa. Vois yrittää vaikka keskittyä siihen psyykkiseen hyvinvointiin välillä. Tahto kyllä kykenis mihin vaan, mutta muistakaa muutkin vähän tarkestella asioita välillä kropan ja mielen näkökulmasta. Elätkö haluaamasi elämää? Jos et, oletko saavuttamassa sitä tällä tiellä? Teetkö asioita itsesi vai muiden vuoksi? Voisitko päästää kaikesta stressistä irti vaikka viikoksi? Tai edes päiväksi? Mikä sinua rauhoittaa/rentouttaa? Siinäpä paljon pohdittavaa pieneen hetkeen.

Palatakseni asiaan, mikä ei periaatteessa kuulu tähän postaukseen... Yksi juttu mun on aivan pakko kertoa tuolta Ruotsin reissulta! Näin areenalla pariin otteeseen aivan älyttömän ihanasti hymyilevän vikeltäjän, minkä jälkeen tokaisin Venlalle: ''Mun on pakko mennä kehumaan tuon hymyä, oikeesti.'' Meinasin jättää asian kuitenkin vain puheeksi, mutta mä oikeasti menin ja tein sen. Se tyttö näytti vaan niin ihanan hämmentyneen onnelliselta! Luulen, että tuollaiset asiat jäävät mieleen pitkäksi aikaa; olenhan itsekin kokenut saman. Uskaltaamme olla siis rohkeita, ei ole hävettävää tuottaa kanssaihmisillemme iloa, oli kohteena tuttu tai tuntematon.
Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa. Nyt ajattelin heitellä palloa taas vähän sinne lukijoille päin parin kysymyksen muodossa:

-Mitä ajatuksia ensimmäinen boldattu lause herättää? 
-Miten itse suhtaudut syksyyn?
-Pitäisikö mun julkaista otteita mun kouluesseistä (järkevät esseet...) täällä blogin puolella?
-Mikä on stressannut syksyllä ja mikä stressiisi on auttanut?
-Kiinnostusta tehdä ulkoasua blogilleni?

Toivon, että postaus herätti teissä jotain tunteita tai kysymyksiä, tai että edes yksi boldatuista kysymyksistä kolahti jollain tavalla. Olisi hauska saada jonkinmoista dialogia aikaan tämän ainaisen monologin sijasta. ;)

6 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Itse suhtaudun hieman varauksella syksyyn, koska on kokoajan niin pimeää ja kylmää. On tosin syksyssä hyviäki puolia, mutta jotenki syksy ei vaan viehätä mua :) Eniten ehkä nyt syksyssä stressaa tuo reilu kuukausi sitte alkanu lukio. Tuntuu ettei mitään ehdi tekemään koulun lisäksi. No jospa tämä kiirekki joskus hellittäis !:) Mutta törmäsin just tähän sun blogiin ja tää vaikuttaa tosi kivalta ! Oot kyllä hirmu kaunis :)

Hetaito kirjoitti...

Lukio vie kyllä ihan luvattoman paljon aikaa, mutta onneks siihenkin tottuu. Tosi ihana kuulla tommosta, kiitos! :)

Anonyymi kirjoitti...

Itse tykkään lukea kummankinlaisia postauksia, sulla on hyviä mielipiteitä ja vikellys on kiehtova laji. Mulle syksy on yhtä mielialojen vaihtelua ja väsymystä, kaksoistutkinnossa toista vuotta ja onneks lukion koeviikko on jo loppusuoralla! Kiinnostus lukiota kohtaan on ihan nollassa, onneksi kohta pääsee ammattiaineiden pariin niin on mielekästä tekemistä. Itsellä stressi helpottaa liikkumalla sekä kavereiden seurassa kun koulu asiat unohtuu. tsemppiä sulle kokeisiin ja pidän ihan hyvänä ideana vähän hellittää menoa jos siltä tuntuu! :)

Hetaito kirjoitti...

Ihana kuulla, että kirjoitteluni kiinnostavat :) Ja iso kiitos tsempeistä, sinne kans jaksamista sekä koulun että syksyn kanssa!

Eve kirjoitti...

Voi, ootte niin kauniita noissa vikoissa kuvissa! ♥

(hahaa, eka kerta kun kirjotan tänne lol)

Mulla on aika ristiriitaiset ajatukset syksystä. Toisaalta on niin kivaa ku ulkona näyttää kauniilta (vaan hetken tosin) ja saa pukeutua lämpimämmin ja käyttää pipoja, mut on ihan kauheeta kun alkaa pimenemään päivät ja ulkona tuulee niin armottomasti ja sitte vilustuu ja saa kans jonkun nielutulehduksen kaltasen taudin kuten meikä.
Veikkaan kyllä et tää sairastuminen johtuu aika lailla väsymyksestä ja koeviikon stressaamisesta. Nyt ei tosin oikeen mikään stressaa vaikka ens viikolla onkin viel joku neljä koetta, se oli vaan se ussan koe.

Ja joo jatka viklausjuttujen kirjottamista mutta myös muustakin. Kouluesseet kuulostaa kans hyviltä, varsinki kun sulta löytyy aina hyviä ajatuksia, hehe.

Hetaito kirjoitti...

Voi Eve♥ Oot ihana!