Päiväni kuvina -tai jotain sinne päin

Kiirettä pitää- silloinkin, kun ei tee mitään. Tai sehän riippuu siitä, miten kukin käsittelee sanat ''ei mitään''. Itse olen koko viikonlopun tehnyt paljonkin tekemättä mitään. Olipas taas selkeästi selostettu. No, tiivistettynä voisi taas sanoa, että olen lukenut, lukenut, lukenut ja lukenut. Voitte siis vain odottaa aivan mahdottoman mielenkiintoista kuvapostausta päivästäni. Joo-o. Sitä saatte sitten odotella pienen tovin.

Aamunhan aloitin kivasti tuolla luistinradalla puoli kasin aikoihin. Koiran kanssa aamulenkki siis kyseessä ja vähän kyllä pakkanen nipisteli poskipäitä ja sormia, kun vajaan tunnin siellä taapersi.

Aurinkokin sitten vähitellen kapusi kohti taivasta.. Ehkä sinne tulee joskus vielä kevät, vaikkei nyt pakkasesta sitä taas uskoisikaan. Toivotaan parasta.

Kotiin ku pääsi, niin eteenhän luontevasti ilmestyi Hesari ja Keski-Uusimaa, sekä pari mainoslehtistä.. Mikään aamu ei voi olla hyvä, jos en saa lukea vähintään yhtä lehteä. Se on vähän kuin aamukahvi -sellainen aamun pelastaja. Oikeasti.

Tässä nämä mun ihanaiset 'olohousut', joita tykkäilen pitää kotoillessani. Ompas tyhmä sana; kotoilu.. Ja sekin on nykyään vissiin oikea verbi. Nojoo, siis tollaisissa Seppälän yöhousuissa on mukava oleskella, kun ne on niin kevyet jaloissa. :)

Seuraavana oli vuorossa yhteiskuntaopin ahkera opiskelu..Härkösen sanoin; EI KIITOS. 

Oletteko muuten koskaan yrittäneet nukkua päikkäreitä, vaikka teitä ei ole väsyttänyt? Kokeilin itse, ja nyt voin testini jälkeen karusti todeta, että mahdotontahan se oli. Ei auttanut edes tollanen karvanen unikaveri. Tämä testi juontaa juurensa siitä, että yritän elää mahdollisimman hyvää urheilijan elämää ja jäi taas tuo yö hieman lyhyeksi.. Tiedän kuitenkin, että uni on yhtä tärkeä komponentti, kuin vaikka se itse liikunta. 
Tunnen nyt syvää myötätuntoa uniongelmallisia kohtaan. 

Eli päikkärit ei onnistunut. Ei oikeen enään napannut kyllä toi yhteiskuntaopinkaan opiskelu parin tunnin jälkeen. Vaihdoin siis aiheekseni Anna-Leena Härkösen tuotantoa, jatkoin Heikosti positiivinen- nimistä teosta. Noita kirjoja pitäisi sitten muutama lukea äidinkielen kirjailijaprojektia varten.. Voin oikeasti suositella Härkösen tuotantoa, ihan mahtavaa tekstiä! Voi kun itsekin pääsisi joskus samaan. Järkevän kuuloista puhetekstiä, mustalla huumorilla maustettuna.. wau.

Luettuani hetkisen käväisin salilla spinning-tunnilla ja tekemässä keskivartalotreeniä.. Siitä ei nyt ikävä kyllä kauheasti kuvamatskua.. En kuitenkaan ole ehkä niin teini, että ottaisin kamerani salille? Voi sitä nolouden määrää, ahhah. Pahoitteluni, en siis olekaan kuvannutkaan joka ikistä toimenpidettäni. En myöskään kuvannut ruokiani, mutta jos kiinnostaa, olen syönyt tänään maustamatonta jogurttia, mysliä, lohta, kasviksia, perunaa, salaattia, hedelmiä, pinaattikeittoa, ruisleipää ja pähkinöitä.

Makailin siinä sitten vaihteeksi taas koneeni ääressä, kun tämä karvakerä ilmestyi taas paikalle, tuitui! Siinä sitten samalla sain ajatuksen laittaa huutonettiin ilmoituksen herran vanhasta kevythäkistä, joka ei ole ollut pitkään aikaan käytössä.

Datailun jälkeen varmaankin taas olin syömässä ja yritin taas hieman opiskella yhteiskuntaoppia, minkä jälkeen kävin ompelijan luona Tuusulassa. Mukaani lähti suunnitelmani tulevan kauden puvuistani.. tässä alhaalla toinen niistä. Siellä sitten otettin mitat ja jutskailtiin vähän kankaista sun muista pukuasioista.

Siinä sitten kello olikin jo vierähtänyt lähemmäs iltaa, oli siis treenien vuoro. Kaksi tuntia siellä tuli taas treenailtua Kadin ja Sonyn kanssa. Voisi kyllä pikkuhiljaa sulaa tosiaan noi lumet pois. Kauheata, kun kisakaudelle on suunniteltu seittemän ulkomaan kisailua, eikä pääse treenaamaan hepoilla.. Tai no pääsee; kerran viikossa, jos ei ole liian kylmä. 

Treenien jälkeen kertailin vielä niitä yhteiskuntaopin juttuja, tein matematiikan tehtävät, luin kaksi lausetta fysiikkaa.. > josta siitäkään tajusin ehkä yhden sanan merkityksen. Illan mittaan otin vielä muutaman photon, kuuntelin Suomen selviytyjiä toisella korvalla ja väkersin tätäkin postausta aivan liian kauan. Kohta on mennyt pari tuntia.. huoh.

Illan viimeinen kuva: seuraavaksi vuorossa uni. Tähän loppuun sopisi vielä joku armottoman laimea ja klisee lausahdus, mutta aivotoimintani taitaa kohta lamaantua elohiiren aiheuttaman stressin takia. Kirjoitukseni taitaa olla kerta kerralta sekavampaa? Ehkä pitää olla vähän sekava, että voi olla kunnossa.

Toivoisin nyt sitten vähän kommenttia tästä 'erikoispostauksesta'. Oliko tämä kamala vai aivan hirveä, mitä olisitte halunneet muuttaa, oliko mikään positiivista? :) Ja nyt nukkumaan.