sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Toivepostaus: Miten selättää pelko?

Moi!

Yksi hyvinkin lahjakas vikeltäjän alku kyseli multa taannoin, josko voisin kirjoittaa postauksen yllä seisovasta aiheesta. Kyseinen pelko liittyi konkreettisesti yhteen tiettyyn liikeeseen lajissamme, mutta halusin kuitenkin pohtia aihetta vähän laajemmalta alueelta. Meitä on täällä Suomenkin kamaralla aika monta yksilöä tallustelemassa - ja niin on muuten niitä erilaisia pelkojakin. Halusin tässä postauksessa ottaa kantaa niihin vähän lievempiin pelkotiloihin, en niinkään vakavan tason fobioihin - koko sisältöhän kuitenkin perustuu vain omiin näkemyksiini ja kokemuksiini aiheesta. 


Erilaisia pelkoja löytyy maailmasta varmasti jopa enemmän kuin ihmisiä. Kaikilla meillä on eri tasoisia pelkoja, joita kohtaamme lähes joka päivä. Pelko voi liittyä kiinteästi johonkin esineeseen tai tilaan (ahtaan/pimeän paikan kammo), tai koskea esimerkiksi jotakin tapahtumaa (epäonnistumisen pelko, itsensä satuttamisen pelko).

Pelkotilat voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia. Oli kyseessä sitten äkillinen säikähdystilanne tai pidempään jatkunut on/off-pelko, voi se saada aikaan hyvinkin suurta pahaa mieltä ja ahdistusta. Tiedät varsin hyvin, että jotain pitäisi saada tehdyksi - olisi pitänyt saada jo aikoja sitten -, mutta et vain kykene kokoamaan itseäsi suorittamaan ko. tehtävää. Kuten ehkä pari minut tuntevaa varsin hyvin tietää, itselleni eräänlaiset esiintymistilanteet ovat tuottaneet rutkasti ahdistusta takavuosina. Enää ei ehkä varsinaisesta pelosta voida puhua, koska edistystä on siinäkin suhteessa saavutettu (jes!), mutta edelleen olen puhe-esitelmissä (, jotka eivät koske vikellystä tavalla tai toisella) hyvin poissa mukavuusalueeltani.
Ensimmäinen askel kohti pelotonta päivää on varmasti pelon tunnistaminen ja myöntäminen itselleen; ajatus, että haluaa muuttaa jotakin. Ajatus siitä, ettei suostu elämään tämän pelon rajoittamaa elämää. Ajatus siitä, että pelon voittaneena elämään olisi mahdollista saada jotakin lisää.

Seuraavana oman kammon tunnistuksen jälkeen voi miettiä, että mistäköhän tämä juontaa juurensa? Lähes kaikki pelkomme ovat saaneet alkunsa jostain lievästi traumaattisesta tapahtumasta menneisyydessä. Esimerkkinä itse pelkäsin ajaa pitkään autolla, koska olin pienenä itse jäänyt auton alle. Myös uudet asiat pelottavat, koska emme tiedä tapahtumien tulevaa kulkua. Tavallaan on aika hassuakin pelätä turhaan. Mikäli olosuhteet ovat kunnossa, voit esittää itsellesi järkevän kysymyksen: Mitä pahaa tässä voi oikeasti tapahtua? Voit laittaa listalle pelon plussat ja miinukset: mitä hyvää ja huonoa pelkäämisessä on & mitä positiivisia tai negatiivisia seurauksia pelon tyrmäämisellä voi olla?

Jotta jokainen voi edetä kohti oman pelkonsa voittamista, täytyy omat heikkoutensa tunnistaa. Jotta voi alkaa elää toisenlaista elämää, on toimintatapojaan pakko muuttaa. Kuten lauantain urheilufoorumista opin, ei ole järkeä tehdä vääriä asioita erinomaisesti. Kannattaa pyrkiä tekemään oikeita asioita hyvin - tai edes kohtalaisesti. 

Viimeinen steppi pelin voittoon on ehdottomasti oman motivaatiotekijän löytäminen. Mieti, mikä asia buustaa sinua elämässä eteenpäin. Mistä saat motivaatiota ja halua voittaa pelkosi? Oma motivaatiotekijä voi olla onnistumisen ilo, muiden tsemppi tai ylipäätään kehitys matkan varrella. Minulla suurin motivaatiotekijä varsinkin urheilussa ovat ehdottomasti olleet muut ihmiset. Silloinkin, kun en itse ole uskonut itseeni, ovat he sen tehneet. Olette korvaamattomia, kiitos.

 Koska muut uskovat sinuun, miksi ihmeessä et itse sitä tekisi? Muista, että aina on olemassa joku, joka uskoo sinuun. Minä uskon sinuun. 


Sit vaan heität sen ylianalysoinnin romukoppaan ja teet sen. Sä pystyt siihen kyllä.


2 kommenttia:

Moona kirjoitti...

Jes, kiitti Heta! :)

Hetaito kirjoitti...

:-) eipä mitään!