torstai 19. marraskuuta 2015

Kannustan käyttämään aivoja ja luovuutta

Terve taas kaunokaiset ja komeudet.

Kun pimeys on vallannut ulkoilman, on helppoa käpertyä kuuman kaakaokupin kanssa sängyn nurkkaan kirjoittelemaan postausta. Mä vitsailin eilen ystäväni kanssa siitä, kuinka voisin tehdä postauksia museokäynneistä ja taiteesta... Eihän kukaan nuori oikeasti käy museoissa?!

Eilinen päiväni kuitenkin täyttyi taiteesta, sillä osana koulumme projektiviikkoa kävimme Helsingin taidemuseossa sekä Kiasmassa. En ole koskaan ennen ollut taidemuseossa, ja ajatuskin koko reissusta laittoi haukotuttamaan... Jani Leinosen näyttely Kiasmassa kuitenkin mullisti stereotyyppisen ajatusmaailmani. Taidehan voi olla nerokasta ja helposti ymmärrettävää... Yksinkertaista, mutta upeaa. Näyttely oli rakennettu erilaisten brändien ympärille ja herätteli katselijaa kyseenalaistamaan nykyajan kieroutunutta maailmankuvaa. Onko oikein, että kodittomuus on rikos? Miksi ajattelemme, että tottelemattomuus on pahasta, jos kaikki maailman suurimmat ongelmat (sodat, orjuus, kansanmurhat) johtuvatkin tottelevaisuudesta - eivät tottelemattomuudesta?
Suosittelen käymään näyttelyssä, vaikka et kokisikaan erityisemmin pitäväsi mistään taiteesta tai museoista. Minusta on hienoa, että tuo näyttely oikein käskee ihmisiä ajattelemaan, käyttämään omia aivojansa. Leinosella oli hienoja keinoja kertoa asiansa - ja sehän tiedetään, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. 
Kuvien suuresta voimasta puhuttiin myös eilisessä Yle Teeman dokumentissa Pilapiirtäjät demokratian etulinjassa. Pähkinänkuoressa dokumentti käsitteli sananvapautta - ja sen puutetta - eri puolilla maailmaa. Pilapiirtäjien ammatti on naurun keinoin taistella demokratian ja hyvien arvojen puolesta. Ammattia on kuitenkin vaikeaa toteuttaa maissa, joissa sensuuri on suurta: kun ei voi kritisoida päättäjiä, päätöksiä tai muita asiota demokratian tiellä, miten se voisi koskaan toteutua? Päättäjät kuitenkin haluavat hillitä piirrosten levikkiä, koska kynä voi olla miekkaakin mahtavampi.

Dokumentti laittoi ajattelemaan paljon asioita; esimerkiksi kuinka helppoa onkaan elää Suomessa. Vaikka täällä onkin pimeää, kylmä ja ahdistaa, voimme sanoa nauttivamme sananvapaudesta täysin siemauksin. On ihana tietää, että on vapaus puhua ja kirjoittaa, vapaus ilmaista itseään. 
Itsensä ilmaisu on kansalaisoikeus ja kannustan nauttimaan siitä. Tehkää asioita, joissa voitte oikeasti päästä itsenne valloilleen. Ei ole niin väliä keräiletkö postimerkkejä, valokuvaatko, kokkaatko vai askarteletko - vain sillä on väliä, että teet jotakin, jossa pääset käyttämään luovuuttasi. Kuten olen jo aikaisemminkin jossain postauksessa maininnut, löytyy jokaisesta persoonasta se luovakin puoli. Jokaisen pitää vain löytää se. 

Itselleni on aina ollut vähän vaikeaa puhua, mutta helppo kirjoittaa. Aina jos ahdistus meinaa ottaa ylivallan, avaan Bloggerista uuden sivun, jolle puran ajatuksiani. On hieno tunne, kun painava taakka harteilta tuntuu siirtyvän vähitellen tietokoneen näytölle yksittäisten sanojen kautta. Pian yksittäisistä sanoista onkin syntynyt kokonainen teksti, jonka yleensä jätän julkaisematta. On myös aikoja, kun on vaikeaa kirjoittaa. Näinä päivinä voi saman asian yrittää ilmaista kehon (=liikunnan) kautta. Suosittelen lämpimästi muillekkin, joilla on tapa saada ajatuksensa helposti solmuun. 

Onko kukaan teistä käynyt katsomassa ko. näyttelyä & jos, niin mitä piditte? Entä mitä tapoja tykkäätte käyttää itsenne ilmaisuun - vai koetteko olevanne 'lahjattomia luovuudessa'? 


4 kommenttia:

Viivik kirjoitti...

Mä kävin katsomassa, oli kyllä hieno ja ajatuksiaherättävä näyttely. Ei ole tullut mentyä Mäkkäriin sen jälkeen... Kiasma on muutenkin ihan mun suosikki, ja siellä oli tälläkin kertaa muutakin kiinnostavaa. Plus museokauppa on ihana :D. Hyvä tulla kulutuskriittisestä näyttelystä suoraan vihko- ja korttiostoksille.

Olen sillä lailla onnekas, että pääsen myös työssäni ilmaisemaan itseäni. Joka päivä oikeastaan kirjoitan jotain, joko työjuttuja tai muuta. Välillä ihmetyttää, että miten muka voi kiinnostaa mennä töistä suoraan läppärin ääreen kirjoittamaan blogia.. Toisinaan piirrän, askartelen, puhua meuhkaan kavereille kaikista asioista. Ja pukeutuminen (ja meikki ja hiukset) on myös mulle itseilmaisua.

Anonyymi kirjoitti...

moi! halusin vaan laittaa kommenttia, koska oon täysin koukussa tähän sun blogiin. Tää sun blogi on vaan niin ihana, kuin myös kirjoittaja itsekin. Huomiota herätti minussa se, että sinä kirjotat juuri ajatuksiasi omasta päästäsi, ja osaat katsoa maailmaa avoimn silmin. Arvostan sitä.

Heta kirjoitti...

Viivi: Kirjoittaminen on kyllä rakkaus t. Toivottavasti tuleva viestinnän opiskelija (ehkä joskus 2080-luvulla) :-)

Heta kirjoitti...

Anonyymi: Voi kiitos, ihana kommentti! Arvostan kovasti erilaisuutta ja pyrinkin avaamaan ajatuksiani muille, jotta ihmiset uskaltaisivat itsekin olla persoonallisia ja uniikkeja yksilöitä :--)