maanantai 30. marraskuuta 2015

Pieniä kuulumisia

Tänään on sunnuntai 29.11 ja mua hymyilyttää kovin. Mä istuskelen mun sängylläni - kuten aina koneillessani - jammailemassa Gfm'n Sun unelmaa -biisin tahtiin. Kävin aamulla koutsailemassa, minkä jälkeen oon juurtunut tähän samaan paikkaan tekemään kaikenlaista järkevää... Kuten syömään suklaakeksejä ja katselemaan vanhoja videoita ja kuviani. Ette arvaakkaan kuinka paljon huippuotoksia on tältäkin vuodelta kertynyt! Kyyneleet silmissä nauran näille ihanille hetkille. Ihanaa, että on muistoja. Ihanaa, että on ihmisiä, joiden kanssa niitä voi luoda lisää joka ikinen päivä.
Tiimi<3 Tallinnan Horse Show'n jälkeen

Ai mitä muuta oon tehnyt viime aikoina, kuin mutustanut keksejä? En nyt ihan kamalasti, mutta esimerkiksi lauantaina pääsin ihka oikealle voimistelumatolle kisailemaan - siis sellaiselle, jonka päällä oon viimeksi vieraillut vuonna 2011. Ei sitä tunnetta siinä pehmeänukkaisella matolla voi sanoin kuvailla. Kaikki se maski, hiustenlaitto, puvut, lakantuoksu, tuomarit ja katsojat... Ahhh! ♥ rakkautta. En olisi kyllä pari viikkoa sitten uskonut, että ohjelma ei olisi näyttänyt täydeltä kaaokselta, mutta kappas keppanaa - sehän näytti suhteellisen siistiltä! Ilmeisesti tuomarit olivat samaa mieltä, koska kotiin palailimme hopeiset palaset kaulassa. 


Kisat sujuivat siis loistavasti omalta osaltamme & haluan onnitella myös pronssimitalistia Venlaa kera joukkueensa - heidän ohjelmansa oli kyllä huikeaa katsottavaa! 
Muuten nyt on taas aika lailla tullut eleltyä normaalia arkea, johon on kuulunut sekä kivoja, että ei-niin-kivoja juttuja. Sää masentaa ja ärsyttää, mutta eniten se ehdottomasti koettelee hermoja ulkona treenatessa. Kun kenttä on umpijäässä tai sade tulee vaakatasossa vasten kasvojasi, ei se ole aina niin herkkua. Tai pukkeilla takaterassilla, jossa ainoat mahdollisuutesi on a) vikeltää niin, että tilaa yläpuolellasi on n. metri (katos) tai b) kastua ja kylmettyä luita ja ytimiä myöten. Hermojani koettelee myös yksi äidinkielen opettajistamme, jolle palautteen antaminen on ilmeisesti astetta haastavampi tehtävä... Mikäli saan takaisin esseen, jossa on vaan positiivista palautetta, miten ihmeessä osaan korjata sitä ensi kertaan? Sain siis esseestäni 45/60 ja olen syvästi katkera - en niinkään puuttuvista pisteistä, vaan puuttuvasta palautteesta. Ja olen kysynyt palautetta tältä maikaltakin moneen kertaan. Ei auttanut edes se, kuinka kirjoitin esseeseeni (jonka aihe oli pohtia hyvää opetusta) palautteen merkityksestä. Miten ihmeessä voi kehittyä kirjurina, jos ei koskaan saa palautetta kirjoitelmistaan? Onko lukijoissa ketään hengenheimolaistani... vai olenko ainut, jota kyseinen toiminta harmittaa?

No, ettei aivan kääntyisi laskusuhdanteeseen tämäkin teksti, niin siirrytään kivempiin aiheisiin! ♥ Sain vihdoin tilailtua taas Smartphotolta valokuvia ja niiden tulisi saapua parissa viikossa, jee! ♥ Tajusin taas, kuinka ihanien tyyppien kanssa mä saan treenailla päivittäin ♥ Ihmiset kehtaa vihdoin laitella jouluvaloja  Koutsailemassa tytöt ovat kokeilleet uusia kyyriliikkeitä, eivätkä lainkaan huonolla menestyksellä... meitsi meinaa aina pakahtua ylpeydestä ♥ Kävin pitkästä aikaa shoppailemassa & löysin maailman kauneimman huivin ♥ Joulukuu alkaa! ♥ Tein tänään superhyvän ylä- ja keskikroppatreenin! ♥ Perjantaina lähdetään kohti Ruotsinmaata taas treenileirin merkeissä! ♥ Bloggaaminen tekee mut aina kovin iloiseksi, kun tiedän teidän lukevan näitä mun turhanpäiväisiä sepustuksia 


Onko teillä toiveita erikoispostauksiin joulun alla?

8 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Täällä on yksi jolla on mennyt usko äidinkielenopettajiin... Koko lukiovuoden aikana meillä on ollut yhteensä 4 äidinkielenopettajaa joista vain yks on ollut pätevä, ja sekin jäi äitiyslomalle. On ollut yhtä tyhjän kanssa istua tunneilla kuuntelemassa kun opettaja lukee kirjassa olevia tehtävän antoja meille kuin eskarilaisille ja saadessasi esseen takaisin sen kulmassa lukee " hyvä essee, viimeistele 45/60" ja sama on toistunut kerta toisensa jälkeen.

Äidinkielenkirjotukset on takana päin jo, mutta voin sanoa että ärsyttää... Tämänhetkinen äidinkielenopettaja kertoi iloisesti mulle, että mun äidinkieli lähti vahvana M:nä ytl:lle, mutta oho tulikin sieltä B:nä takasin. Ei ykskään pätevä opettaja sentään voi noin väärässä olla. Enkä ollut edes ainut oppilas, jolla arvosana laski usemmmalla kirjaimella.

Koska teen lukion 3,5 - 4 vuoteen (enkusta riippuen)pystyn vielä käymään joitain kursseja ja oon ens syksynä kirjottamassa äidinkieltä toista kertaa. Bks en sitä halua jättää. Toivottavasti lukiolta löytyy ens vuonna joku pätevämpi opettaja, joka pitää oppilaita lukiolaisina, eikä eskareina !

Anonyymi kirjoitti...

Joulun jälkeen ois kiva jos tekisit taas joululahjojenesittely postauksen:) ja jouluaiheisia postauksii.

Anonyymi kirjoitti...

Onko sun sc niiku kaikille? koska oi kiva seuraa siellä sua

Hetaito kirjoitti...

Ellinoora: oikeesti toi tunne! Mulla kävi melkee sama terkassa.... arg. Ärsyttää semmoset maikat joit ei vaikuta kiinnostavan lainkaan :/

Hetaito kirjoitti...

Ano1: Mäpä toteuttelen semmosta kun sen aika on, kiva kuulla että kiinnostaa! :-)

Hetaito kirjoitti...

Ano2: Kaiketi se muuttui julkiseks tossa kun laitoin sen esille tänne blogiin :D Siitä vaan seurailee!

Anonyymi kirjoitti...

Ano2 kysyy mikä sen nimi on ? :)

Hetaito kirjoitti...

Tuolta someilua-välilehdeltä löytyy mun kaikki somekanavat, muun muassa se sc. Mutta tosiaan, samahan se on kuin insta, eli hetardi : )