torstai 5. marraskuuta 2015

Onko aitous katoava luonnonvara?

Olet aloittamassa hyvin sekavaa postausta, josta haluan pahoitella jo etukäteen. Hurraukset, jos pääset loppuun asti!
Somessa on viime päivien aikana levinnyt taudin lailla Essena O'Neillin video some-julkisuuden haittapuolista ja muusta mukavasta. Jos ette ole kyseistä klippiä katsoneet, niin näätte sen esimerkiksi täältä.

Essena puhuu videolla siitä, miten nykyaikana monet sosiaalisessa mediassa pyörivät henkilöt jäävät lukuihin koukkuun - kuinka pitää olla niitä tykkäyksiä, jakoja ja seuraajia - ja paljon. Pian mikään ei riitä, ja huomiota on saatava aina vain lisää ja lisää. Olen täysin samaa mieltä O'Neillin kanssa: nykyään huolestuttavan monen mielestä tykkäysten määrä korreloi suoraan ihmisarvon kanssa. Mutta miten ihmeessä maailmamme on päässyt tähän pisteeseen? En edes halua tietää, kuinka monen ihmisen itsetuntoon some vaikuttaa negatiivisesti.

Muistan aikoinaan ajatelleeni, että olen ihan nobody, jos niitä seuraajia tai kommentteja ei ole. Voin myös häpeissäni myöntää linkanneeni esimerkiksi blogiani Demin sivuille tyylillä ''Teen blogiarvosteluja kommentista''. Noh, eihän se pitkälle kantanut, vaikka sieltä pari seuraajaa saattoi matkaan mukaan liittyäkin. Myöhemmin olen kuitenkin ymmärtänyt, että laatu on määrää tärkeämpää - niin postauksissa, kuin lukijoissakin.
Monet Instagram-tilit muistuttavat yhä enemmän toisiaan, koska ottavat vaikutteita samoilta suosituilta käyttäjiltä. Suoraa matkimistakin esiintyy. Mikäli huomaa jonkun saavan tietyllä tavalla niitä sydämen painalluksia, on helppo varastaa tapa omaan käyttöön ja saada nitä klikkauksia myös itselle.

...Mutta oliko se Instagraminkaan tarkoitus vain kerätä niitä tykkäyksiä? Jos minulta kysytään, niin henkilökohtaisesti kyllä ottaa päähän esimerkiksi henkilöt, jotka lisäävät someen kuvia vain omasta pärstästään/kropastaan/jostain samasta asiasta päivästä toiseen. Hei haloo ihmiset, missä mielikuvitus? Missä yksilöllisyys? Missä aito elämä? Itse koen, että se sosiaalisen median tarkoitus oli omien hetkien tai muistojen jakaminen, ei tykkäysten keräily...

Toinen asia, mitä en aivan ole sisäistänyt, on niiden tuplaklikkausten jakelu kaikille. Jos itse en pidä jostain kuvasta/postauksesta/julkaisusta syystä x, en koe tarpeelliseksi tykätä siitä. Voisiko joku joskus kertoa mullekin, että miksi näin tehdään? Miksi ''tykätä'' jostain, mistä ei oikeasti pidä?
Sujuva siirtymä Instasta blogeihin... Blogimaailmassa suuren suosion ovat saavuttaneet ''lifestyle''- ja fitnessblogit. Molemmat kuvastavat kiiltokuvaelämää suurilla mainosbannereilla varustettuina. Tässäkin kohdassa pitää vain todeta, että en vaan ymmärrä. Mikä ihme noissa blogeissa kiinnostaa? En halua yleistää, mutta noita lifestyle-blogeiksi kutsuttuja toistensa kopioita löytyy nykyisin joka nurkan takaa. Yht'äkkiä blogibuumin iskiessä kaikki halusivat perustaa blogin, minkä seurauksena koko blogimaailma räjähti käsiin. Tuntuu, kuin monilla kirjoittajillakin kysymys olisi vain seuraajista ja rahasta tai ilmaisista vaatteista. Tai, ehkä se onkin näin. Mutta ihan vain vinkkinä, että jos kirjurilla ei ole intohimoa kirjoittaa, eivät ne lukijatkaan pitkään pulkassa pysy mukana.

Itse haluan sosiaalisen median kautta seurata oikeita ihmisiä, en mitään kiiltokuvamaailmaa. Haluan saada inspiraatiota aidoilta ja rohkeilta ihmisiltä. Haluan myös itse olla aito.
Ei munkaan iho aina ole sileä... 
Enkä mä aina osaa vikeltää :-)
Yleensä 9/10 mun kuvista näyttää tältä... :D
 Toivoisin, että jokainen siellä lukemassa tajuaisi, ettei kenenkään elämä ole täydellistä (edes niiden some-julkimoiden), eikä kenenkään meistä tarvitse tavoitella sellaista.

Uskaltakaa olla rohkeita. Erilaisia. Aitoja. 

12 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Vitsi kun sulta tulee aina näitä kunnon asiapostauksia, mitkä pitää tulla oikeen ajan ja ajatuksen kanssa lukemaan. Täytyy myöntää että tuo O'Neillin video ja siitä tehty lehtijuttu pisti miettimään aika teolla. Some, kun nykyään kuuluu niin monen elämään. Jälleen hyvä postaus ! Hyvä Heta! :3

Viivik kirjoitti...

Hyvä postaus, helposti pääsin loppuun :D. Olen samaa mieltä lukijoiden laadusta. Mä en runsaat puoli vuotta bloganneena voi tosiaan puhua mistään seuraajamassoista, mutta olen hyvällä mielellä siitä, että tiedän useamman ihmisen seuraavan blogiani mielenkiinnolla ja pitkäjänteisesti (kuten mä olen pitkään seurannut sun blogia!).

Lifestyle-bloggaajat saavat puolestani lifestyle-blogata kaupallisine yhteistöineen aivan rauhassa, en näe heidän tekemisissään välttämättä mitään väärää tai epäaitoa. Myös seuraan muutamaa tähän kategoriaan kuuluvaa blogia. Suuri idolini, Kaikki mitä rakastin -blogin Eeva Kolu sanoi kerran HS Teemassa, että hän ilahtuu aina kun näkee jonkun bloggaajan sivuilla mainoksia, koska siitä tietää, että bloggaaja saa korvauksen työstään. Musta kaupalliset yhteistyöt on ihan ok, ja jos oma blogini joskus olisi sellaisessa asemassa, että niihin olisi mahdollisuus, voisin uskoakseni lähteä tekemään yhteistyötä. Siis vaikka vikellyspukuompelimon tai jonkun tuollaisen tahon kanssa. Tietysti journalistina ajattelen, että yhteistöiden selkeä merkitseminen ja maksetun sisällön erottaminen journalistisesta on supertärkeitä asioita.

Ja jos osaisin valokuvata tai olisin valokuvaamisesta mitenkään kiinnostunut, olisin varmasti perustanut lifestyle-blogin (tai muotiblogin, 5-10 v sitten puhuttiin oikeastaan aina muotiblogeista) vuosia sitten, ja nyt ehkä postailisin instagramiin smoothie bowleja ja pyllykuvia aivan mielissäni :D. Mut ihan kiva että ei ole oikein kamera pysynyt kädessä...

Aitous on musta samantyyppinen juttu kuin totuus, eli tärkeä tavoitteena, mutta mahdoton tavoittaa. Luulen kyllä, että aika lailla kaikilla bloggaajilla on joku vilpitön innostus siihen hommaan, tai jos ei ole, niin tosiaan lukijat tippuu ja blogi kuolee aika nopeasti.

Anonyymi kirjoitti...

Hah vähäks repesin lopulle! Onks melonit kainaloissa xD

T. Ehkä onnellisesti some-elämän erakotumisesta kärsivä mertsi

Erika kirjoitti...

Hienoa että tästäkin asiasta nyt oikeesti puhutaan... Suuret plussat sulle myös noista loppupään "en minäkään ole täydellinen"-kuvista. Aitous on hieno asia, mutta se vaatii myös ihmiseltä paljon rohkeutta. Ehkä juuri sen takia usein ne ihmiset joilla on huono itsetunto rupeavat harrastamaan sitä kiiltokuvaelämää.

Lukijoista sanoisin vaan sen verran, ettei blogin tarkoitus tietenkään pitäsi olla lukijoiden keräämistä. Mutta kuitenkin, vuorovaikutus on iso osa bloggausta. Ainakin omasta mielestäni on hirveän tylsä kirjoittaa, jos kukaan ei kommentoi postausta. On todella antoisaa lukea muiden ihmisten kokemuksia samoista asioista ja saada uusia näkökulmia.

Hetaito kirjoitti...

Ellinoora: Kiitän!

Hetaito kirjoitti...

Viivi: Ihana tietää, että jaksaa kiinnostaa! :D Lähinnä tuossa sponsoroinnissa sellainen ylenpaattinen mainostus (yleensä tavaroista, jotka eivät kuulu blogin tyyliin lainkaan) jää häiritsemään kovasti. Tai sellainen mauton "laitoin sanoja suuhusi"-tyyppinen veto.

Olet kyllä oikeassa tuossa aitouden ja totuuden vertauksessa. Mutta vaikka sitä ei voi saavuttaa, on siihen aina hienoa pyrkiä!

Ja jälleen kiitän, arvostan kovasti kommenttejasi :-)

Hetaito kirjoitti...

Meri: tieto lisää tuskaa, ole onnellinen erakko ♡ ... melonit ... :"""D

Hetaito kirjoitti...

Erika: kiitos kommentistasi! Olet varmasti oikeassa: kiiltokuviaelämän ja itsetunnon pönkittämisen välillä on varmasti yhteys. Bloggaajana pidän itsekin vuorovaikutusta tärkeänä, kirjoitanhan minä näitä tekstejä teillekin. Silti tuntuu, että turhan moni bloggaaja vaatii seuraajiltaan hieman liikaa: jos mitään sanottavaa ei ole, millä sen kommenttiboksin täyttää? Kommenteissakin ratkaisee se laatu, ei määrä. :)

Veera kirjoitti...

Oon kyllä niin samaa mieltä sun kanssa! Itse arvostan niitä hiukan erilaisia blogeja ja voit kuvitella, kuinka innostuin löytäessäni nyt syksyllä sun blogin - erilainen, ihana ja vielä hevosiakin!

Täytyy toivoa, että tämä somen hirmukausi vähän tasoittuu ja ihmiset alkavat taas ajatella, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Ei ne tykkäykset, vaan se elämä...

sanojasateessa.blogspot.fi

Hetaito kirjoitti...

Veera: Oi ihana, kiitos! Pelastit päiväni :-)

Maria kirjoitti...


Herkkä
Elämänviisas
Taistelija
Aito
Iloinen
Lahjakas
Uskottava
Ajattelevainen

= Hetailua

Hetaito kirjoitti...

Iina: Nyt on kyseessä kyllä yksi ihanimmista kommenteista kautta blogihistoriani... Lämmin kiitos! :'')