keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Valaistuminen

Vasta kun osaat arvostaa itseäsi tarpeeksi, voivat muutkin tehdä niin. 

Mä olen kuulkaas tässä kesän aikana oppinut aika paljon asioita. Yksi tärkeimmistä opeista kiteytyy aika lailla tuossa yllä koreilevassa lauseessa. Mikäli se vaatii avaamista, niin jatka ihmeessä lukemista!


Vikellys on karu arvostelulaji. Pitkään ajattelin, että olen reilusti huonompi kuin suurin osa kilpasiskoistani ulkomailla. Ajattelin, että en koskaan voisi saada hyviä pisteitä, koska olen todella erilainen kuin menestyvät vikeltäjät. Ne hyvät vikeltäjät ovat pitkiä ja hoikkia, notkeita ja elegantteja. 

...

Mä olen lyhyt ja leveä, yliampuva ja outo. 
Tanskassa yksi maailman parhaista vikeltäjistä kuitenkin sai mut ajattelemaan toisin. Tärkeintä ei ole konkreettinen ulkonäkö, vaan kokonaiskuva ja se miten kannat itsesi. Tuomarit kiinnittävät vikeltäjään huomiota sisäänjuoksusta ulosjuoksuun asti. Ensivaikutelma on jotain, mitä ei voi koskaan muuttaa: mikäli näytät proolta, ajattelevat tuomaritkin sinun osaavan hommasi. Toisaalta, jos harhailet areenalla kuin eksynyt lammas, ajattelevat tuomarit sinun tarvitsevan vielä hieman harjoitusta.

Jos siis ajattelen olevani todella hyvä vikeltäjä - ja yritän myös näyttää siltä areenalla - tekeekö se minusta paremman vikeltäjän? Pisteiden mukaan kyllä.

Vaikka tekniikkani on varmasti parantunut viime vuodesta, kaikista eniten on kyllä muuttunut pääni sisällä. Olen oppinut ajattelemaan itseäni hyvänä vikeltäjänä. Ja juuri tuo arvostus itseä kohtaan on varmasti tehnyt minusta paremman vikeltäjän - ja tekee sitä koko ajan. 

Ylimielinen ei pidä olla, mutta itseään saa ja pitää arvostaa sen verran, että voi näyttää muille olevansa jopa hieman parempi kuin oikestaan olisikaan. Ensivaikutelmalla on helppo huijata. :-)

Ja nyt kun osaan arvostaa tekemääni työtä, haluan näyttää muillekin, ettei tarvitse olla pitkä ja hoikka, notkea tai elegantti ollakseen hyvä. Haluan näyttää, että lyhyt ja leveä, yliampuva ja outokin voi menestyä. Mun ainut neuvo on, että uskaltakaa olla asenteella erilaisia. 


Jos arvostatte itseänne, arvostaa pian joku muukin. 


Loppuun taas historiakatsausta nuoremmasta Hetasta, koska tiiän että tykkäätte niistä :D. Asenteella erilainen, vai miten se oli?
Heta 14 v. Olin aika muuntautumiskykyinen, eikö totta? Haha :D

ps. PM-postaus valmisteilla!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi ei Heta. Luin taas kerran ihanan postauksen, joka avasi mulle taas uutta vikellyksen parissa. Mä itse olen ajatellut jo pitkään, että musta ei voi koskaan tulla yhtä hyvää vikeltäjää kun parista kavereistani, sillä en ole yhtä hoikka ruumiinrakenteeltani. Mutta tän sun postauksen ansiosta aloin ajatella asiaa laajemmin, ja tajusin että loppujen lopuksi ei ole kyse siitä. Mikä vartalotyyppi on, vaan siitä millaisen kokonaisuuden muodostat. Tästä postauksesta sain paljon lisää itsetuntoa, jota mulla ei ole ollut pitkään aikaan. Kiitos siitä.

Hetaito kirjoitti...

Voi apua!! Juurikin tämän takia mä kirjoitan. Mä tiedän sen tunteen monen vuoden ajalta... sen kun ei ole koskaan ollut 'oikean mallinen'. Sen ei pidä antaa kuitenkaan hallita elämää tai treenaamista. Pitää vaan uskoa itseensä ja näyttää muillekin ettei kaikkien tarvitse näyttää samalta :--) Kiitos kommentista ja hyviä treenejä sulle!!

Anonyymi kirjoitti...

Mutta eikö jokainen menestynyt ja hyvä vikeltäjä ole notkea? Hieno teksti, sun blogi on vaan jotain niin hienoa ja en voisi kuvitellakkaan että itse voisin noin hienoa tekstiä kirjoittajaa.

Hetaito kirjoitti...

... riippuu siitä, miten käsite 'notkea vikeltäjä' määritellään. Jos tässä lajissa haluaa menestyä, tarvitsee notkeutta tiettyyn pisteeseen - ei välttämättä ihmeellisiä lahjoja tai fyysisiä etuja elastisuuden saralla. Eivät ne miehetkään oikein taivu
... :D

Kiitos, kiitos! ♡

Soila kirjoitti...

Rakastan sun blogia ja sun aivan jäätävän taidokkaasti kirjoitettuja tekstejäsi! Sä kirjoitat ja muotoilet lauseet niin hyvin, ihan tosi. En voi muuta kuin ihailla sun asennetta, blogista välittyvää persoonallisuutta, hyvää kirjoitustaitoa ja sitä vikellystaitoasi, jota on mm. messuilla tullut ihailtua ihan suu auki. Jos mun joskus pitää löytää motivaatiota ja itsevarmuutta lisää, mä klikkaan tän blogin auki ihan ensimmäisenä, kiitos.

Hetaito kirjoitti...

Voi Soila, ihana kommentti! Jos näät mua ikinä missään niin tuu ihmeessä moikkaamaan, mä en ainakaan toistaiseks oo purrut ketään :-)

Mahtavaa kuulla, että voin olla muille inspiksen ja motivaation lähteenä... tämmöiset kommentit oikeasti lämmittävät mieltä ♡