lauantai 7. helmikuuta 2015

Ole iso kala pienessä lammikossa

Tsau.

Pitäisköhän mun muuttaa tää mun blogi joksikin lukupiiri -tyyppiseksi bookfangirlhypetysblogiksi? Ehkä.

Oon taas sivistynyt lukemalla, enkä vaan voi sanoin kuvailla tämän(kin) kirjan mahtavuutta. Malcom Gladwellin teokset ne vaan osuu just eikä melkein. Kyseessä tällä kertaa oli teos Daavid & Goljat - Miksi altavastaajat niin usein voittavat? Mun mielestä on upeeta voida lukea jonkun muun tekstiä, joka herättää ajatuksia ja avaa silmiä. Tämä kirja muutti mun ajatuksia ja ajatusmaailmaani.


Better to be big fish in a small pond than small fish in a big pond.


Gladwellin vertaus eri kokoisista kaloista ja lammikoista on muutakin kuin kielellä kikkailua - se on oikeasti totta. Selventääkseni hieman; Jos kuulut paikassa x enemmistöön, olet pieni kala suuressa vedessä. Olet osa yhteisöä, mutta et voi erottua. Mites se toinen ääripää? Kun olet suuri kala pienessä vedessä, saatat tuntea yksinäisyyttä ja kaivata samanhenkisten joukkoon, mutta toisaalta - juuri siellä olet omimmillasi. Juuri siellä olet erikoinen yksilö. (Tässä vaiheessa kannattaa selvennyksenä ottaa suunta tätä videota kohti.)

Esimerkkinä opiskelu: Mietit haetko urheilukouluun, koska siellä kuuluisit joukkoon, saisit paljon samanhenkisiä kavereita ja sinua ymmärrettäisiin siellä.

Noh, kuten moni varmasti tietää, minä en hakenut.

Viime vuonna kaduin valintaani pitkään ja hartaasti, koska koin olevani liian erilainen. Koin, että minua ei ymmärretty. Kaikkien ympärilläni olevien ihmisten ajatusmaailmat näyttivät vaan niin erilaisilta. Nyt kuitenkin tunnen syvää onnellisuutta tämänhetkisestä tilanteestani: Gladwell muistutti minua siitä, että juuri nyt olen nyt suuri kala pienessä lamikossa.
Pieni fisu suuressa lammessa voi nimittäin kokea karua kohtelua. Urheilulukiossa olisin aivan samankaltainen kuin muutkin - tai mikä pahempaa, voisin tuntea itseni huonommaksi kuin oikeastaan olenkaan; vain johtuen seurani korkeasta tasosta. Näitä samaisia tunteita koen oikeastaan jokaisella matematiikan tunnilla. Tiedän olevani perusfiksu, mutta mitään lahjoja en matematiikkaa kohtaan omista. Ja on ehkä sanomattakin selvää, että olen viimeiset kaksi kurssia ollut ihan pihalla. Ei sitä oikeastaan edes yritä, koska on jotenkin vaan hiljaa hyväksynyt osansa. ''Olen tyhmä. En voi tajuta näitä, koska en ole tarpeeksi fiksu.'' Uskon, etten ajattelisi näin lyhyessä matematiikassa. (Toivottavasti.) Koskaan ei saisi ajatella noin, mutta se alitajuntainen paine on valtava!

Mutta pointtihan siinä oli taas, että suuremmassa joukossa on a) vaikeampi menestyä ja b) helpompi tulla tallotuksi. Gladwellin ansiosta tajusin, että isompi ei aina tarkoita parempaa... Jokaisella asiallahan on kääntöpuolensa.

Toinen asia, mitä moni suomalainen urheilija on varmasti pohtinut: Kuinka hyvin asiani voisivat olla jossain maassa, missä puitteet juuri omaa lajiani kohtaan ovat optimaaliset? Vikellyksessä hyvänä esimerkkinä Keski-Eurooppa. Juttuhan on kuitenkin niin, että jos asuisin siellä, olisi ympäristön paine voinut latistaa intoni lajia kohtaan jo varhaisessa vaiheessa, kilpailu on niin kovaa. Minulla ei koskaan ole ollut fysikaalista lahjakkuutta vikellystä tai voimistelua kohtaan. Olen vain treenannut ja tehnyt asioita joista pidän. Toivon todellakin Suomen puitteiden kasvavan, mutta olen onnellinen omasta tilanteestani. Olen kiitollinen asioista, joita olen jo saanut kokea. Olen myös kiitollinen tulevasta. Ja Suomessa olen suuri kala pienessä lammikossa. On kiva saada kuulla olevansa erikoinen.
Kiitos Google<3

Tämäkään teksti ei todellakaan tuo oikeutta Gladwellin teoksille, mutta toivottavasti pieni pintaraapaisu saisi jonkun edes ajattelemaan kirjastovisiittiä. Herättikö video tai fisuajatukset jotain tunteita, joita olisi tarve purkaa? Sana pidetään vapaana. :)

Heta kiittää, Heta kuittaa!

Ei kommentteja: