torstai 17. heinäkuuta 2014

Loma-arkea ja esikuvailua


Moikkamoi, hiljaiselon keskeltä kuiskaa väsynyt lomalainen. Mulle kuuluu ihan hyvää, vähän kiireistä elämää vietellyt nyt lähiaikoina.

Loma-arki kutsuu. Tällä viikolla ohjelmaani oon kuulunut lähes joka päivälle aamutreeniksi lenkki/sali, minkä jälkeen tieni käypi kohti kauppatorin hulinaa. Työpäivän jälkeen on hyvä rentoutua lajitreenien parissa. 

Eilen duunin sijasta olin vapaalla jalalla ja päiväni oli aivan täydellinen. Aamulla aloitin päiväni pitkästä aikaa kunnon salitreenillä ja päivällä kävimme Pinjan kanssa tsekkailemassa ja testailemassa vanhojenmekkoja. Sitä oikeaa ei minulle vielä löytynyt, mutta epätoivon aura kaventui kummasti! Kävimme myös katsomassa paljon puhutun leffan Tähtiin kirjoitettu virhe. En todellakaan ole helposti itkevä ihminen, mutta tuo tarina sai kyyneleet silmiin. En kuitenkaan sentään ihan vollottanut siellä kuten muutama kanssakatsojani :D...Heh. Suosittelen katsomaan kyseisen leffan, ei sitä turhaan olla kehuttu. Ja leffaevääksi mulperimarjoja. Kerrassaan todella hyvä päivä.

Ajattelin pitkästä aikaa kirjoitella pohtivampaa postausta. Mietin vähän itseäni urheilijana; omaa kehitystäni ja matkaani tähän pisteeseen. Miksi mä ylipäätänsä teen tätä?

Mikä saa mut uhraamaan kaiken vapaa-aikani treenaamiseen? Mikä saa mut lenkille jäätävinä talviaamuina? Mikä saa mut nousemaan keskellä yötä suunnittelemaan? Mikä saa mut samalla todella ahdistuneeksi ja onnelliseksi? Laji, jonka vuoksi haluan uhrata vapaa-aikaani, yöuniani ja voimiani. Laji, jota rakastan.
Saksien edistys 2013-2014
On ihana saada näytöksissä taputuksia. On ollut mahtavaa saada pienissä kisoissa kehuja. Hienointa oli saada Unkarissa joku huutamaan mun ekan päivän kyyrin jälkeen. On tavallaan aika pelottavaakin tajuta mihin kaikkeen on kyennyt vain tahdolla ja ra'alla duunilla. Oon henkilökohtaisesti aina rakastanut haasteita ja itseni voittamista, oli asia mikä hyvänsä. Nyt haluan voittaa itseni myös muiden puolesta, koska tiedän että tuolla jossain on ihmisiä, jotka luottavat ja uskovat minuun.

Olen myös aina halunnut olla hyvänä esikuvana muille. Ajan harppoessa sitä tajuaa, kuinka vähemmän treenanneet oikeasti katsovat ylöspäin niitä enemmän treenanneita. Yritän parhaani mukaan itsekin tarpoa tuulta päin ja näyttää oikeaa suuntaa heille, jotka minua katsovat ylöspäin. Olen todella otettu kaikista kehuista, joita ihmiset minulle ikinä sanovat. Se on aivan älyttömän tärkeä palkinto niistä vaikeammista hetkistä. Välillä elämä on fyysisesti tai henkisesti todella rankkaa. Noina hetkinä haluan muistuttaa itseäni ja muita siitä kuka olen ja millaiseksi haluan tulla... Mistä haluan minut muistettavan? Olisi kyllä hauska saada kuulla, minkälaisen kuvan itsestäni muille olen osannut antaa; joko blogin perusteella tai tosielämässä.
On olemassa monia persoonia ja luonteenpiirteitä joita itse ihailen. Arvostan periksiantamattomuuta, rohkeutta ja erilaisuutta. Mutta miksi ihailen juuri niitä ihmisiä tai niitä piirteitä? Annan arvoa asioille, joista voin ottaa oppia, jotta voin joskus hyödyntää oppimaani ja olla kuten omat idolini. 

Ja niin, miksi teen tätä? Teen tätä, koska minulle muiden arvostus ja oman kehittymisen tuoma mielihyvä on yksinkertaisesti suurempaa kuin fyysinen kipu tai henkinen ahdistus. Teen tätä monen ihmisen takia, mutta ennen kaikkea itseni. Tehkää pienet ihmiset teille rakkaita asioita ja muistakaa, että oman onnen tavoittelussa saa olla itsekäs.
Ajattelin tähän loppuun heittää pallon kaikille lueskelijoille: Mitä haluatte lukea? Olisiko aika jollekkin erikoispostaukselle, esim...

Myday
Kysymyspostaus
Kesätreenipostaus
Urheilutaustani
Ruokapostaus 
Mitä minä luen (blogit)
Mielipide (aihe?)
...Joku muu erikoisrustailu?

Ps. Samalla kommenttikentän avauksella saa vastailla myös kysymykseeni: Mitä te arvostatte teidän esikuvissanne & millaisia esikuvia te haluaisitte muille olla?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moi Heta!
Halusinpa vain kertoa, että sä olet yksi esikuvistani. En tunne sinua enkä itse harrasta vikellystä mutta se asenne millä suhtaudut harrastukseesi ja millainen intohimo se on sulle saa aina itsellekkin paljon positiivisemman asenteen omia harrastuksia, ja ylipäätänsä elämää kohtaan, siispä kiitos.
Tulevista postauksista sen verran, Myday olisi kiva, samoin mielipidekirjoitus. Aihetta en osaa sanoa mutta mielipidekirjoituksesi ovat aina niin mukavaa luettavaa että sellainenkin olisi kiva postaus. Mukavaa loppukesää sinulle. :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan samoja asioita arvostan esikuvissani kuin sinä ja sä oot ehdottomasti yksi niistä!! Myday ja mielipidepostaus ois noista parhaat :)

Viivi kirjoitti...

Heippa Heta,

arvostan sua, koska olet yksi niistä harvoista, jotka Suomessa suhtautuu vikellykseen todellisella intohimolla. Lisäksi oot tietysti monella tapaa lahjakas, mutta kyllä se niin taitaa olla, että motivaatio on se, joka todella vie pitkälle.

Valmentajana olen joillekin lapsille esikuva, ja toivon, että mun lajia kohtaan tuntema palo välittyisi niille. Ja ehkä muutama muukin asia: että ne jotka antaa eniten, saa eniten, ja että samalla ihmeellisellä tavalla, jolla aina löytyy uusi hevonen ja tulee uusi kausi ja onnistumiset pettymysten jälkeen, elämässä muutenkin kaikki järjestyy.

Haastattelin just töissä yhtä pian 18-vuotiasta futislupausta siitä, mitä menestys vaatii. Se oli sitä mieltä, että ne ihmiset erottuu, jotka jaksaa tehdä töitä asiansa eteen vapaa-ajallakin. Oli varmaan oikeassa.

Heta kirjoitti...

Tiedättekö mitä?
Aamulla menin ihan sanattomaksi lukiessani näitä kommentteja. On mahtavaa kuulla vaikuttaneensa johonkuhun tai jonkun elämään. Kiitos kaikille ihanista kommenteista <3