keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Jouluhöpötystä & Enkelitarina

Täällä sitä on nyt vietelty joululomaa todella rauhallisissa tunnelmissa perheen kanssa.  Perjantaina tosiaan saimme todistuksemme ja keskiarvoni oli 9.4. Aika hullua toimintaa.. Joululauluja radiosta, suklaa, lautapelit, joulupukin kuuma linja, koristeltu kuusi, kuvaaminen ja stressin osittainen unohtaminen ovat osa Jouluani.

 En pidä kovasti jouluruoista, joten jouluaterian lautaseltani löytyi hieman herneitä, porkkanoita ja lämminsavulohta. Pari viimeisintä päivää olen kokoajan löytänyt itseni keittiöstä natustamasta jotakin- joko keksejä tai ruistikkuja.. Ei minulla nälkä ole, tekee vain mieli syödä!  En todellakaan voi olla nyt ylpeä urheilija. Toisaalta, onko hirveä vääryys syödä muutama päivä vuodesta epäurheilijamaisesti?

Lahjaksi sain mm. treenishortsit, lahjakortteja (Stadium, H&M, Horse&Rider), suorituskykyisen tietokoneen, koneen tuuletusalustan, Doven lahjapakkauksen ja hiusnaamion. Ihaninta oli, ettei saanut sitä hirveää määrää turhaa sälää.

Itse pidän eniten lahjoista, joihin liittyy jotenkin yhteiset muistot lahjan antajan kanssa. Kuvat, kuvalahjat, kirjoitetut jutut, -kaikki, missä esiintyy joku muisto.

Haluaisin tallentaa jokaisen hetken videolle, ettei mikään vain unohdu. Rakastan asioita, jotka auttavat muistamaan menneitä.. Olenhan jo niin vanha ja huonomuistinen! Omistan leikekirjankin, jonne kirjoitan ja liimaan muistoja tärkeistä hetkistäni. Kummitätini antoi minulle joululahjan yhteydessä aikaisen synttärilahjani, joka ei olisi voinut olla parempi! Sehän oli avaimenperä.

Taisi olla vuosi 2007 tai jotain sinneppäin, ja oli olemassa pieni tyttö, nimeltänsä Heta. Heta sai eräänä syntymäpäivänään lahjaksi kummitädiltään avaimenperän, jossa oli pienen enkelin kuva, ja jossa luki näin; ''Älä koskaan lähde kotoa ilman suojelusenkeliä.'' Pieni Heta ihastui enkeliin heti, ja liitti sen paksuun kaulaketjuun.

Eräänä talvisena päivänä kaulaketju oli kuitenkin napsahtanut poikki, ja enkeli oli kai tippunut jonnekkin koulumatkan varrelle hankeen. Pieni Heta oli tietysti murheen murtama, vaikka kyse olikin ollut vain yhdestä avaimenperästä. Sen takana oli kuitenkin ollut kultainen ajatus.

Arvaatteko jo, minkälaisen avaimenperän sain?

5 kommenttia:

TIINA kirjoitti...

Tiedän ton tunteen niin hyvin!! Haluaisin itsekin ikuistaa jokaisen hetken. Haluiasin muistaa ne sanat, tunteet, eleet ja kaiken, mitä jotkut ihanat hetket ovat tuottaneet.

Tähän liittyen ajattelin alkaa pitämään vuodesta 2013 päiväkirjaa, jota mahdollisesti kantaisin aina mukanani. Silloin pysyn kirjoittamaan kaiken heti ylös ja kuvailla tilanteitä hetkessä.

Heta kirjoitti...

Tiina- Niimpä.. Ku mitä sit vanhana muka tekee, jos ei voi muistella ? (: Huippuidea toi päiväkirjan pito!

TIINA kirjoitti...

Siis niimpä!! Mua ärsyttää, kun ei voi muistaa niistä parhaista hetkistä niitä yksityiskohtia enää myöhemmin. Sitä, miltä just silloin on tuntunut ja miltä maailma on näyttänyt. Millainen oli ilme vieressä olevan kasvoilla ja miten ne pienetkin sanat merkitsivät.

oonareeta kirjoitti...

hih vähän kiva toi enkelijuttu! :__D

psps. oon keksiny sulle jo osan sun awesomesynttärilahjaa (;

Heta kirjoitti...

Oona- :__)