keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Herkät tulee hulluiksi


Tässä tekstissä ajatuksia siitä, kuinka rikas tunne-elämä voi viedä välillä järjen. 

Moikka. 

Monta viikkoa myöhemmin myöhemmin, olen täällä taas. Ihana olla täällä taas, tyhjän Bloggerin alustan ja lukuisten kielellisten mahdollisuuksien äärellä. Vaikka sisältöä olen luonutkin, ei mikään vedä vertoja blogiavautumiselle - kirjoittaminen vaan on niin sairaan hieno asia. Tavallaan sitä oppii arvostamaan aivan eri tavalla tehdessään videoita ja muuta sometusta: Kaikki se mun leikkisä ja kekseliäs persoonallisuus, joka täällä tunnetaan, on kaukana videominusta - tai ainakin siltä se tuntuu. Yli päätään tekstin tuottaminen, se vaan on niin sairaan helppoa, kunhan on mahdollisuus se jonnekkin kirjailla. Heti kun sanotaan, että suu tulisi avata, niin ei sieltä tunnu astuvan ulos mitään järkevää. Miksi pää tuntuu silloin tyhjältä?

Mutta, se siitä alusta, jätetään nää aatokset hautomoon... Mistä halusin tänään teidän kanssa puhua? 

Tunteista, ja niiden tuntemisesta

Mut tunnetaan helposti erittäin positiivisena, aurinkoisena ja pirtsakkana tyyppinä, joka hymyilee ja nauraa paljon. Mä olen tässä aivan ihanien opintojeni aikana tehnyt sellaisia huomioita, että nämä tulkinnat johtuvat varmaankin mun erittäin suuresta nonverbaalista ilmaisusta: ilmeikkyydestä, siitä, että mä olen  luonnostani kauheen ´´eloisa´´ ja avoin ihminen, eli elän kropallani suuresti sanojeni mukana. Tää ilmeikkyys saa pohjansa siitä, että oon erittäin vahva tunne-eläjä, herkkis.

On ihanaa tuntea sanoinkuvaamatonta onnellisuutta ja puhdasta iloa. On ihana innostua täysillä pienistä arkisista jutuista, ja levittää iloa ympärilleen. On myös todella vaikea ymmärtää, kuinka muut eivät välttämättä pompi innosta nähdessään sinitaivaan, iloisen kanssaihmisen tai suloisen eläinotuksen. Voin vaan kuvitella, kuinka feikiltä tämmöisen eloisan persoonan avoin onnen ilmaisu voikaan vaikuttaa. Yritän silti vakuuttaa, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät meinaa pysyä aloillaan havaitessaan kaikkea arkista mahtavuutta ympärillämme...

Mutta kuten kaikilla asioilla, on tälläkin kääntöpuolensa. Herkät ihmiset saattavat olla erittäin taipuvaisia tunnetartuntaan, varsinkin jos kyseessä on melankolinen tunnetila – esimerkiksi suru.  tulen todella helpoksi surulliseksi muiden surusta – ja tulen todella helposti ahdistuneeksi muiden vaikeuksista tai ongelmista – vaikka en edes välttämättä tietäisi niistä puoliakaan. Mun on vaikea käsitellä itsekseni muiden ylämäkiä elämässä, ja uskon tän johtuvan juurikin siitä, että nämä asiat saavat mut helposti ahdistumaan ja murehtimaan toisten puolesta. Saan helposti asiat myös kiertämään pientä ahdistuksen kehää ja saatan joskus tehdä kärpäsestä jotain suurempaa: koska joku stressori tuntuu maailmanlopulta. 

(Empatia on mun mielestä aivan liian vähän arvostettu ominaisuus. Eli vaikka välillä tuppaa vähän ottamaan toisen murheita harteilleen, uskon mä sen olevan erittäin hyödyllistä jotta voidaan millään tasolla pyrkiä ymmärtämään kanssaeläjiämme. En siis kuoppaa myöskään tunnetartuntaa ilmiönä, sillä se auttaa kuuntelemaan ja ymmärtämään toista. )

Tunteellisena, herkkänä ihmisenä tunnun tuntevan paljon ja tavallaan tehostetusti. Ahdistus, stressi ja suru ovat epämiellyttäviä tunteita, mutta pahinta on ehkä ollut olla tuntematta mitään. Sellainen tyhjä melankolinen tila, jossa et tunne iloa, surua, nälkää tai janoa. Tila, jota on erittäin vaikea kuvailla henkilölle, joka ei ole tällaista kohdannut. 

Tavallaan kupla, jossa asiat menettävät tärkeysjärjestyksensä. Paikka, jossa tyhjyys huutaa kovempaa kuin mikään muu. Tunnetila, jossa et tunne. 


Herkkikset, voiko joku samaistua?

2 kommenttia:

Ellinoora kirjoitti...

Heta oot aivan käsittämätön! Saat kyllä kiteytettyä asiat aina nuun hyvin. Kyllä täältä löytyy toinen herkkis vahvalla tunne-elämällä.On surullista että meitä luonnostaan eloisia ihmisiä pidetään aina sellaisina eikä ymmärretä että meilläkin on huonoja hetkiä. Ja itse saatan saada jokin noista manitsemistasi melankolisista tunteista ihan jostain pienestä arkisesta jutusta, yhtä helposti kuin voin innostua jostain söpöstä eläimestä tms. Mutta jälleen onnistunut teksti, hyvä heta! ����

Hetaito kirjoitti...

<3 !!!