Tervetuloa kiire, olen odottanut sinua!

Hei ystäväiset!

Kiitos jälleen kaikesta videopalautteesta, olen kovin onnellinen saadessani sellaista. 

Mutta nyt. Se olisi sitten niin, että elämä odottaa aivan taas nurkan takana. Keskiviikkona vielä matikan yo, jonka jälkeen nuo kuuden tunnin ''monsterit'' olisi kivasti taputeltu. Sen jälkeen voin sanoa, että loppukevääni viikot tulevat olemaan neljän päivän mittaisia - olenhan kahdeksan viikonloppua putkeen menossa. Tulossa siis maajoukkuevalmennusta, vikellysohjaajakoulutusta, ensiapukurssia, Tampereen kisoja & tanssillisen voimistelun kisoja, Budapestin kisoja, Belgian kisoja, Ypäjän kisoja ja Salan kisoja.

Mitäs sitä treenaamaan, kunhan vaan kiertää kisoista toisiin. Eihän voimistelijakaan opi uimaan hiihtämällä. 

Tää kuva on kyllä ihan mun yks all-time favo / 2013

Toivotaan, että tuo kisarupeama tuo kisavireen nopsasti takataskuun ja kisat menevät nousujohteisen hyvin - niin itselläni kuin valmennettavillanikin. 

Pitää siis vähän alkaa pikkuhiljaa pohtimaan, että mihin mä sitä aikaani oikeasti käytän. Tuolla kisailujeni ynnämuiden välissä olisi tarkoitus itse treenailla (lähinnä lajitekniikkaa ja ylläpitävää voimaa, vähän akroa), käydä pyörähtelemässä koulussa ja valmentaa omia tytsyjäni. Sain myös Hyvinkäältä kyselyä, josko kerkeäisin sieläkin valmennella. Haluja kovasti olisi, katsotaan nyt kuitenkin, että kuinka kiireinen tulen tässä lähitulevaisuudessa olemaan. 

Mutta nautin kyllä suuresti. On aivan ihanaa tuntea olevansa tarpeellinen, Osa yhteisöä. On myös aika hieno tunne tajuta, että sua arvostetaan. Vikellysihmiset, olette kovin rakkaita<3.

Tässä viime viikonloppuna oli vikellyksen sääntökoulutus ja valmentajatapaaminen, johon kokoontui vikellyshenkistä poppoota eri puolilta Suomea. Oli tosi kiva nähdä kaikkia ja harmi, ettei ehditty monenkaan kanssa paria ''moita'' enempää sanoja vaihtaa. Tulevaisuuden varalta olisi kiva järkätä joku pidempi valmentajatapaaminen, jossa jokainen voisi vähän vaihtaa ajatuksia tästä ihanan vaikeasta jobista. Saataisiin sellaista samanhenkistä ''vertaistukea'' ja ehkä vinkkejä & näkökulmia omaan koutsaamiseen. 

Tulevaisuudessa olisi kiva myös järkätä joku isompi vikellysyhteisleiri, johon osallistuisi vaikka viisi valmentajaa eri puolilta tätä karua maaperää. Leirillä kaikilla koutseilla olisi oma painotusalueensa ja kaikki saisivat opettaa sitä, mitä nyt parhaiten sattuvat taustaltaan osaamaan. --> Valmentajat pääsisivät koutsailemaan eri nuoria ja vikeltäjät pääsisivät tutustumaan erilaisiin valmennustyyleihin. Kuulostaa minusta aika win-win-tilanteelta. Vai oletko eri mieltä?

Joka kerta kun valmennan, tunnen olevani vaan niiiiin elossa. Sitä ei voi verrata omaan treenaamiseen, mutta asteikolla aika samoissa lukemissa omien onnistuneiden treenien kanssa. Se tunne, kun opiskelun sijasta haluaisit vaan suunnitella tulevien treenien sisältöä. Se tunne, kun naurat treeneissä tyttöjen kanssa (...tytöille) aivan kippurassa. Se tunne, kun sinua kiitetään hyvien treenien päätteeksi. Se tunne, kun saat olla mukana jonkun valaistumisen hetkessä. Se tunne, kun voit auttaa myös niissä vaikeissa hetkissä. 

Se tunne, kun tiedät voivasi antaa jollekkin iloa ja onnistumisia, se on vaan jotain sanoinkuvaamattoman mahtavaa. Sen takia haluan antaa vielä enemmän. 

Lopun alku: 2013

 Kiitos kaikille, joita saan ohjata. Nykyisin tai tulevaisuudessa. Toivottavasti saatte musta yhtä paljon iloa kuin mä teistä.